Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

Jokainen lisäpäivä on toki jollain tavalla tärkeä, mutta kyse on siitä kuinka tärkeitä ne on? Onko ne tärkeämpiä kuin se mitä samalla rahalla saataisiin jossain muualla aikaan? 

Olet oikeassa, mutta itse kyllä ajattelen niin, että jos mulle nyt tulisi jokin vastaava sairaus, niin koska lapseni ovat jo aikuisia, mun hoidostani voisi mieluummin säästää kuin jonkun sellaisen, jonka lapset ovat vielä alaikäisiä. En mä pitänyt kovin järkevänä toimintana sitäkään, että muistisairas 96v äitini, joka siis ei enää syönyt eikä juonut mitään ja oli täysin vuodepotilas, kärrättiin 3 kuukauden aikana 4  kertaa sairaalaan suonensisäistä nesteytystä varten. Kun se ei ollut edes äidin oma toivekaan. Kyllä me päälle kuuskymppiset lapset ja äitini päälle kolmekymppiset lapsenlapset oltaisiin kestetty se, että äiti kuolee 3 kuukautta aikaisemmin kuin mitä sitten kuoli. Sen sijaan noiden artikkelin ihmisten lapsille kolmekin kuukautta olisi tärkeää. Toki hintaluokka tuossa nesteytyksessä oli jotain ihan muuta kuin artikkelin ALS-potilaiden kohdalla, mutta jos ja kun pitää priorisoida, niin mun näkemys on, että karsitaan mieluummin ikähaitarin ylimmästä päästä. 

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan esim. ambulanssista jo puolisolle ja työpaikalle, jos potilas haluaa että soitetaan. Osastolta voi soitella itse. Teholta soittelut myös hoidetaan potilaan pyynnöstä.

Älä jauha paskaa. Yhtään mistään ei soiteta työpaikalle. Ei ne edes tiedä, missä potilas on töissä. Ja ambulanssissa on pikkaisen parempaakin tekemistä kuin soitella omaisille. 

Voi kuule, montakin kertaa soittanut omaisille potilaan pyynnöstä. T. Ensihoitaja

Omaiset on varmaan kuitenkin vähän eri asia kuin työnantaja. Toki tuo aiempi kirjoittaja puhui myös omaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sen sairaan ihmisen tilanne ihan hirveästi kiinnostele, jos kaikessa rauhassa odotellaan huomiseen ennen kuin uskalletaan edes soittaa ja kysyä mitään. Kuten todettu, ei se tilanne täällä pyörittelemällä muutu.

Näinpä. Ja jos kerran omainen tietää, että puolisonsa on päivystyksessä, niin edes jollain tasolla on tiedossa syy, miksi puoliso sinne päivystykseen meni. Kuka ylipäätään ilmoitti, että puoliso meni päivystykseen? Ap:lle edelleen sanon, että käskee tämän naapurinsa vai kuka nyt olikaan soittamaan itse sinne päivystykseen ja kysymään tilannetta. 

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Viikko on mennyt töissä rauhallisesti.

ärsyttää halloween hössötys jota en juhli.

Vietän pyhäinpäivää sytyttämällä kynttilän kuolleille läheisilleni.

töihin on palkattu uutta nuorta porukkaa alle 30v kahvihuoneessa heidän jutut on lähinnä ryyppäystä ja biletystä. itselle me ajat takanapäin.

Mä huomasin tänään parin naapurin pihassa kurpitsan. Minäkään en vietä halloweenia vaan kekriä. Kekriin liittyy samoja edesmenneiden muisteluita kuin pyhäinpäiväänkin. Tai meksikolaiseen Dia de los Muertosiiin. Mua ei kuitenkaan ärsytä se, että joku viettää jotain muuta juhlaa kuin minä. Yksi parhaimmista ystävistäni on muslimi eikä mua ärsytä hänen juhlansa eikä häntäkään mun juhlani. Kun vuonna 2019 sain tietää, että olen 3,9%:sti irlantilainen, olen sen jälkeen joka vuosi viettänyt myös Pyhän Patrikin päivää maaliksuun 17 päivä. Se mikä nyt vähän ärsyttää on kauppojen kaikenlainen teemahypetys. Varsinkin, jos se alkaa jo pari kuukautta ennen varsinaista juhlaa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka tykkää elää tässä ja  nyt. En mä joulunakaan ala miettiä pääsiäistä.