Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Otanpa nyt kantaa tähän kirjautumiseen. Mä aloitin keskustelupalstoilla kirjoittamisen jo noin neljännesvuosisata sitten. Ensin Kaksplussalla. Siellä aika usein kävi niin, että jos käytti jotain epävirallista nimimerkkiä - kuten minä alussa "Nenä" eli **  ja sittemmin nimimerkillä Keittilönoita - jotkut keksi trollailla käyttäen jonkun toisen käyttämään nimimerkkiä. Oli joskus vähän ärsyttävää tulla töistä kotiin ja kun illalla sitten menin palstalle, joku oli kirjoitellut vaikka mitä ääliömäisyyksiä mun nimissäni. Onneksi suurin osa palstalaisista tiesi, että nuo jutut ei kyllä tosiaankaan ole mun näppikseltä. 

Sitten sinne tuli mahdollisuus rekisteröityä ja se oli hyvä. On selvää, että kaikki ihmiset eivät halua, että heidän kommenttinsa A tulee yhdistettyä heidän kommenttiinsa B. Kun aikoinaan siirryin Kaksplussalta tänne, johonkin threadiin oli mun kommenttini jälkeen tullut muita kommentteja ja sitten jotkut

Jaahas..palsta ei hyväksy ylösalaisin käännettyä kysymysmerkkiä noiden kahden * -merkin väliin.

Otanpa nyt kantaa tähän kirjautumiseen. Mä aloitin keskustelupalstoilla kirjoittamisen jo noin neljännesvuosisata sitten. Ensin Kaksplussalla. Siellä aika usein kävi niin, että jos käytti jotain epävirallista nimimerkkiä - kuten minä alussa "Nenä" eli **  ja sittemmin nimimerkillä Keittilönoita - jotkut keksi trollailla käyttäen jonkun toisen käyttämään nimimerkkiä. Oli joskus vähän ärsyttävää tulla töistä kotiin ja kun illalla sitten menin palstalle, joku oli kirjoitellut vaikka mitä ääliömäisyyksiä mun nimissäni. Onneksi suurin osa palstalaisista tiesi, että nuo jutut ei kyllä tosiaankaan ole mun näppikseltä. 

Sitten sinne tuli mahdollisuus rekisteröityä ja se oli hyvä. On selvää, että kaikki ihmiset eivät halua, että heidän kommenttinsa A tulee yhdistettyä heidän kommenttiinsa B. Kun aikoinaan siirryin Kaksplussalta tänne, johonkin threadiin oli mun kommenttini jälkeen tullut muita kommentteja ja sitten jotkut olettivat, että ne muut kommentit olisi olleet mun kirjoittamiani. Pitkään mietin rekkautumista tälle palstalle ja kun sitten koronavuosina joku palstalla tokaisi - pilkallisesti tosin, kun halusin olla viemättä koronavirusta yli ysikymppisille vanhemmilleni - että mä olen niin reipas ja tunnollinen lammas, niin tuostahan mä itselleni nikin nappasin.

Doris kirjoitti jossain vaiheessa rekkautuneena, mutta enää ei kirjoita. Ja koska näin, niin kuka vaan voi esiintyä Doriksena. Ihan kuten aikoinaan ennen rekautumismahdollisuutta Kaksplussalla kuka vaan pystyi esiintymään "Nenänä" tai Keittiönoitana. 

Mä hoidin aikoinaan päivittäin lähisukulaiseni esikouluikäistä lasta, kun isänsä oli vakavasti sairas ja äitinsä tietysti puolisonsa mukana kaikissa hoidoissa ja lääkärissä käynneillä. Vaikka sairaanhoitajana tiesinkin, että lapsen isän tilanne oli jo toivoton, joka päivä kuitenkin näin, miten tärkeää lapselle oli se, että isä oli vielä olemassa. Mä olin myös se, joka pienelle pojalle kertoi, että isä on nyt kuollut. Elettiin ysärin alkua ja vaikka oltiinkin jo laman laineilla, silloin sentään vielä yritettiin. Ehkä tämän kokemukseni vuoksi ajattelen niin, että alaikäiselle lapselle jokainen päivä, jonka saa vielä pitää vanhempansa, on tärkeä. Tänä päivänä vain rahalla on merkitystä. 

Tilasin olohuoneen seinälle ison canvas-taulun. Olen katsellut sellaista jo kuukausia, mutta aina miettinyt, että joo..eiku ei...eiku joo...eiku ei. Vesivahingon jälkeen ajattelin, että jos nyt sisustaisi edes olohuoneensa normaalin ihmisen näköiseksi. Siis sellaista skandinaavista valkoista ja harmaata, joku pieni yksityiskohta mustaa. Muu kodistani onkin sitten jokaisen asuntovälittäjän painajainen  :D Ei olohuonekaan kyllä kauaa ollut normaalin ihmisen huone, koska oli ihan pakko tilata sinne Puolasta luurankolamppu :D Olohuone on tän asunnon korkein huone (yli 4 m) ja valkoinen seinä yksinkertaisesti vaan näytti ikäänkuin keskeneräiseltä. Kuin siitä puuttuisi jotain. Olisin toki voinut ostaa siihen jotain neutraalimpaa, mutta mulle tylsä taulu on sama kuin tylsä tyhjä seinä. Miksi maksaa jotain jostain tylsästä, jos kerran se seinä on jo valmiiksi tylsä? Ystäviltäni eilen vähän kyselin, mitä mieltä ne on ko talusta. Ja koska tuntevat mut oikein hyvin, olivat sitä mieltä, että se taulu sopii mun maailmaan erinomaisen hyvin. Joten tilasin nyt sitten sen. Ja valitettavasti Ruotsista eli taaskaan en tukenut Suomen kansantaloutta enkä suomalaista yrittäjää. Vaan eipä sellaista saanut mistään suomalaisista kaupoista. 

Tänään pitää toimittaa vielä yksi allekirjoitettu paperi Lions Clubin puheenjohtajalle jäsenkirjan saamista varten. Muuten ei mitään erityistä ohjelmaa. Koiranulkoilutuksia lukuunottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri niin. Miten lääkäri voi kieltää kipujen perusteella hoidon sellaiselta ihmiseltä, joka kykenee kommunikoimaan ja kertomaan ihan itse, pitääkö hän kipujaan liiallisina vai ei? Mielestäni hoidon voi evätä kipujen perusteella vasta siinä vaiheessa, kun kyky kommunikointiin on menetetty. Silloin voi ajatella, että nyt on aika sammuttaa valot jottei kenenkään kärsimyksiä pitkitetä turhaan. 

---

Kuule, maailma on nykyisin aika brutaali. Jo 60-vuotiaille sanotaan että ei me leikata asiaa X koska olet jo tuon ikäinen. Oman iäkkään sukulaisen syövästä lääkäri totesi suoraan että sitä ei tulla hoitamaan koska elinkaari ko. syövän kanssa on n . 5 vuotta ja tuolloin potilas on jo niin iäkäs että ei maksa vaivaa.

On ihan eri asia sanoa, että jäät ilman haluamaasi hoitoa koska olet niin vanha, kuin

Iso ongelma mun mielestä on se, että Suomessa on kivunhoidon osalta palattu takaisin keskiajalle. Joskus aikoinaan viisaudenhampaan poiston yhteydessä määrättiin mietoa opiaattia kuten esimerkiksi Panacodia, mutta nykyisin sitten esimerkiksi polven tekonivelleikkauksen jälkeen saat Panacodia. Mä olen kokenut molemmat ja voin kertoa, että se polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kipu oli paljon pahempi kuin viisaudenhampaan poiston jälkeinen kipu. Eikä se Panacod edes auttanut siihen tekonivelleikkauksen jälkeiseen kipuun.  Mun yhdelle tutulle tehtiin nyt syksyllä isohko leukaluuhun yltävä hammasoperaatio ja sai lääkkeeksi vain Buranaa. 

Ymmärrän kyllä USAn opiaattiongelman, mutta ei Suomessa lääkärit ole koskaan kirjoittaneet kipulääkereseptiä muuhun kuin kipuun. Leikkauksen jälkeiseen kipuun lääkkeen on saanut viikosta tai parista korkeintaan kahteen kuukauteen. Jos senkään jälkeen ei ole pärjännyt, on selvitetty, mikä meni leikkauksessa pieleen tai mikä on se syy, joka kipua edelleen aiheuttaa. Toki on ollut varmaan niitäkin lääkäreitä, jotka ovat hövelisti uusineet vuodesta toiseen vahvojen kipulääkkeiden reseptejä, mutta veikkaan, että koko lääkärikunnasta he ovat olleet poikkeus. Nyt ei edes järkevät ja vastuuntuntoiset lääkärit uskalla määrätä potilailleen potilaan tarvitsemaa lääkitystä. Ja vain siksi, että jenkit on hölmöjä.