Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 35: "Olen osin samaa mieltä sekä sinun, että aloittajan kanssa. Entisaikoina juurikin lääketieteellisen osaamisen puute ja armoton köyhyys tekivät monen elämästä helvettiä. Vastakkainasettelua ja ihmisvihaa on aina ollut. Eläimiä rääkättiin julmasti ihan surutta myös. En tahtoisi elää mitään historiallista ajanjaksoa.
Mutta en voi olla ihmettelemättä myöskään nykyaikaa. Sitä luulisi, että ihmiskunta oppisi virheistään, olisi kerrankin tyytyväinen niihin isoihin parannuksiin, joita lääketiede ja teknologia ovat tuoneet. Vaan ruokahalu kasvaa syödessä, mikään ei riitä. Ihmisvihaa on helppo lietsoa, jostain syystä perusihminen on taipuvainen vihaamaan ja kadehtimaan toisia. Siksi yhteisöllisyys on niin vaikeaa ja me emme tule toimeen keskenämme."
Yhteisöllisyys on aina perustunut siihen, että ollaan riippuvaisia muista ihmisistä. Ei suinkaan mihinkään vapaaehtoiseen "voi kuinka te kaikki olette niin ihania ja mä niin rakastan teitä" -mentaliteettiin. Hyvinvointiyhteiskunta siirsi yhteisöjen vastuita yhteiskunnalle ja kun ihmiset tulivat vähemmän rippuvaisiksi yhteisöistään, myös yhteisöllisyys väheni. Ei ollut enää pakko sietää kaikkia ympärillään olevia mulkeroita. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas ja on totta, että yhteisöllisyyteen palaaminen on vaikeaa. Kun pitäisi taas alkaa sietää kaikkia mulkeroitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla koulussa ollessani harjoiteltiin ydinsodalta suojautumista pulpettien alle.
Kerrottiin Öljyn loppuvan maailmasta ja Jäätiköiden sulavan ja kaupunkien vajoavan mereen.
Ja maailma tuhoutuu saasteisiin 20 vuoden sisällä. Muistan kyllä.
Minä muistan nuo myös. Ilmapiiri oli silloinkin aika vahvasti oikeisto-vasemmisto -jakautunut. Oppikoulussa oli kouluneuvostovaaleja ja nekin täysin poliittisten puolueiden mukaisia eli jo 11-vuotiaana piti päättää, mitä puoluetta kannattaa. Ja siinä vasta kahtiajakoa olikin, kannattaako HIFK:iä vai Jokereita. Jompaa kumpaa piti kannattaa, vaikkei olisi ikinä edes katsonut yhtäkään lätkämatsia :D
Olen just kovassa flunssassa enkä todellakaan kaipaa aikaa, kun olisi tässä kunnossa pitänyt lähteä bussipysäkille ja bussilla apteekkin. Paljon mukavampaa, kun tekee tilauksen netissä ja toimitus tulee kotiovelle kannettuna vielä samana päivänä. Muutenkin koen, että elämä on paljon helpompaa kuin muutama vuosikymmen sitten.
Eilen peruuntui ystävän luona kyläily. Veljensä kävi hakemassa heidän tuliaiskassinsa mun rappusilta. Tänään peruuntui toisen ystävän kanssa Kansainvälisille suurmarkkinoille meno. Siirrettiin alustavasti sunnuntaille, joka on viimeinen markkinapäivä. Voi olla, että peruuntuu sekin. Just ilmoitin töihin, että peruuntuu mun osaltani huomiset pippalotkin.
Just, kun pari päivää sitten vinkkasin tänne sipuli-valkosipuli-inkivääri-chili- litkun flunssan oireita helpottamaan, sainkin ruveta keittämään sitä itselleni. Olen yskinyt keuhkojani pihalle ja tuntuu kuin joku istuisi rintakehän päällä. Ystäväni kanssa kun viestiteltiin, niin hän sanoi, että oiskohan koronaa. Hyvä kysymys. Ainakin kaikki oireet täsmää. Irlannissa uutisissa oli montakin kertaa, miten siellä oli syyskuun alussa virus alkanut taas leviämään. Ei tämä nyt mikään kuolemantauti ole, mutta yskä ja hengenahdistus ärsyttävää. Ja tietenkään mulla ei ole yhtään astmalääkkeitä eikä edes voimassaolevaa reseptiä. Toissayönä piti etsiä höyryhengityslaite ja sitä nyt sitten "pössyttelen" muutaman tunnin välein.
Koira on onneksi vanha eikä kaipaa pitkiä eikä aktiivisia lenkkejä. Köpöttelee samaan tahtiin kuin mitä mä jaksan. Kissan kanssa olen maannut sängyssä pino tyynyjä pään alla, jotta olen edes kutakuinkin istuvassa asennossa. Makuuasennossa tuntuu, että tukehtuu. Tähän olotilaan sopii hyvin jotain "aivot narikkaan" -ohjelmaa ja sopivasti onkin kesällä alkanut Ensitreffit alttarilla Australia -sarjasta 11. kausi. Sitä nyt sitten flunssalitkun ja höyryhengityksen lisäksi. Parempia aikoja odotellessa.
Tulipa mieleen, että joskus sairauden oireita joudutaan tutkimaan pitkäänkin eikä mitään löydy. Saatetaan jopa tutkimusten perusteella todeta, että nyt ainakaan sitä X:ää tämä ei ole. Kunnes sitten ajan mylötä jokin tutkimus osoittaa, että no tämähän on just se X.
Mä kävin aikoinaan vuoden verran useita kertoja lääkärissä kipujen vuoksi. Sain jopa lähetteen HYKS:in reumapolille. Siellä tutkittiin ja todettiin, että ei ole nivelreuma. Meni vielä puolisen vuotta kun tuskaannuin ja varasin terveyskekuksesta ajan. Kysyin lääkäriltä, kuinka paljon mun ikäisilläni kuuluu normaalisti olla jatkuvia kipuja. Lääkärin mukaan ei yhtään (olin silloin vähän päälle kolmekymppinen) ja hän otatti vielä kerran seerumin reumafaktorin. Oli otettu jo monta kertaa aikaisemminkin, mutta aiemmin mulla se arvo oli aina ollut alle 14 IU/ml eli ei reumaa. Tällä kertaa se sitten olikin jo noin 150. Mutta siis vuoden päivät meni ennenkuin sain diagnoosin, vaikka tuo verikoe otettiin jo ihan ekalla lääkärikäynnilläkin. Arvo vaan ei ollut silloin vielä noussut.
Nyt, kun ilmat taas on viilentyneet, niin mä olen ensimmäinen, joka tuolla ulkona kulkee lapaset kädessä. Ei vaan kestä sorminivelet kylmää.
Eiköhän henkinen hyvinvointi riipu ihan yksilöstä. Ensinnäkin luonteesta eli onko vähään tyytyväinen vai sellainen, jolle mikään ei riitä. Myöskin ihmisten resilienssi on hyvin erilainen. Siihen vaikuttaa sekä geneettiset ominaisuudet että elämänkokemukset. Varsinkin varhaislapsuuden kokemukset. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa myös ihmissuhteet. Se, että niitä ja juuri oikeanlaisia on kyseiselle yksilölle sopiva määrä. Ei liikaa eikä liian vähän. Joku kaipaa työelämässä haasteita ja jollekin sopii oikein hyvin, ettei työpäivän päätyttyä tarvitse ajatella työasioita lainkaan. Joskus aikoinaan oli käsite "onnellinen kadunlakaisija" ja tällä tarkoitettiin, että oli yksinkertainen duuni, jota tekemällä sai kuitenkin leivän pöytäänsä, mutta ei muuten tarvinnut sen enempää ponnistella. Moni muukin asia vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja mikä kenellekin, on täysin yksilöllistä.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/