Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 89: "Eläkeläisenä olen myös korvamerkinnyt kirsturahat ! Saa tehdä samoin !"
Kirstua en ole vielä hankkinut (ei ole paikkaa säilyttää), mutta tuhkauurnan ostin itselleni jo kesällä :D Enkä ole vielä edes eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piheimmät jotka tunnen on velaton eläkeläispariskunta joilla kesämökiT ja ihan kaikki, eläkkeet netto varmaan yht 4000 kuussa.. melkein mitään ei hennota ostaa normaalihinnalla, edes ruokaa.
Ja, ehkä säästävät yksityiseen vanhushuoltoon ja tulevaisuuden palveluihin, lapsille moni antaa myös mitä et tiedä. Tai haluaa jättää perintöä.
Vanhana eläkeläisenä en osaa hukata rahaa. Tavaraa on liikaakin, ruokaa ei voi määräänsä enempää syödä, mihin kuluttaisin?
Iso ongelma onkin siinä, että ne, joilla olisi eniten ostotarvetta, on vähiten rahaa ostamiseen. Joudutaan esim kulkemaan rikkinäisissä kengissä, koska rahat riittävät hädintuskin vuokraan ja ruokaan. Sitten on ryhmä ihmisiä, joilla periaatteessa olisi sekä tarvetta että rahaakin, mutta koska on varauduttava sairastumisiin, lomautuksiin tai irtisanomisiin, mietitään hyvin tarkkaan, onko hankinta sittenkään aivan välttämätön vai olisiko parempi laittaa nekin rahat säästöön. Kolmas ryhmä on sitten se, jolla on rahaa, mutta ei tarvetta. Kaikkea on jo ja ihan liikaakin. Mun oli tarkoitus käydä läpi kaapeissa pyörineet liian pieniksi käyneet vaatteet ja heittää ne pois, mutta vuoden sisällä nyt sitten laihduinkin melkein 15 kg ja ne kaikki aiemmin liian pienet vaatteet onkin taas ihan sopivia. Ja ihan hyvin nyt sitten nämä liian isoiksi käyneetki vaatteet käy ainakin kotioloissa. Sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta mulla on loppuelämäkseni tarpeeksi vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin. Ne parhaat työntekijät harvoin on ekana hakemassa ihan pieneen yritykseen töihin.
Työntekijät haluaa mahdollisuuden edetä uralla ja lisäksi isossa talossa on hieman enemmän turvassa irtisanomisilta ainakin vielä.
Pieni yritys kyllä voi houkutella, jos se sattuu olemaan lähellä asuinpaikkaa, ja tarjoaa kohtuullisen palkan.
Samaa mieltä, mutta kannattaa muistaa sekin, että läheskään kaikki työntekijät eivät ole erityisen urahakuisia. Mä olen it-alalla vaihtanut kaksi kertaa työpaikkaa ihan siksi, että toimenkuvani muuttui ja vaikka palkka nousikin ihan mukavasti, en enää tehnytkään sitä hommaa, josta tykkäsin. Yksinhuoltajana hankaluuksia aiheutti sekin, että muuttuneeseen toimenkuvaani liittyi yhä enemmän työmatkoja. Asiakkaat pitivät musta, koska osasin selittää heille teknisetkin asiat heidän ymmärtämällään tavalla ja firma ajatteli, että no mustahan saadaan hyvä myyntitykki. Paitsi että mä en ole lainkaan myyntihenkinen. Voin kertoa faktoja, mutta en osaa kuorruttaa sanomaani kermavaahdolla ja nonparelleilla.
Voi myös olla jokin syy, miksi ei enää halua edetä urallaan. Meille palkattiin aikoinaan 55v mies, jolla oli ollut varsin merkittävä ura taustalla. Haastattelussa kysyttiin, miksi hän haluaa yritykseen, jossa ainoa etenemismahdollisuus on toimitusjohtajan pesti ja sekin vasta sitten, kun edellinen jää eläkkeellä (toimari oli nuorempi kuin tämä hakija). Tämä hakija siis selkeästi downgreidasi. Hänellä oli ihan ymmärrettävät henkilökohtaiset syyt. Palkattiin ja jäi meiltä sitten vanhuuseläkkeelle. Joten mielestäni ap:nkin kannattaisi katsella hakijoita muistakin kuin vain nuorista. Nuoremmat uransa alussa olevat eivät välttämättä edes halua jämähtää vuosikymmeniksi yhteen työpaikkaan, jos edes mitään etenemismahdollisuuksia ei ole. Lisäksi nuoremmilla ei ole elämä vielä vakiintunut ja tällä tarkoitan sitä, että muuttaminen vaikka kokonaan toislle puolelle Suomea on yleensä melko helppoa, kun ei ole sitoutunut vielä perheeseen, asuntolainaan jne.
Nro 19904: Kiitos kommentistasi <3 Mietin, että kun on kohta 64 vuotta odottanut, että saisi edes jotain hyväksyntää ja sitä hyväksyntää ei vaan tule, vaikka juoksi öisin etsimässä tuolta kaduilta muistisairasta äitiään, niin....
Omia lapsiani lukuunottamatta mulla alkaa valua koko muukin lähisuku pois elämästäni. Joskus aikoinaan oltiin tosi läheisiä, mutta yhä vähemmän enää. Olen onnekas siinä, että geneettisen sukuni tilalle sain muutama vuosi sitten ystävän ja hänen perheensä. Olen paljon läheisempi heidän kanssaan kuin oman sukuni. Poislukien tietty omat lapseni, jotka on mulle kaikista rakkaimmat ja tulevat aina olemaankin. Mutta joo...en usko, että tulen aikanaan menemään edes isän hautajaisiin. Miksi menisin?
Ei välttämättä. Asian voi nähdä toisinkin. Joku voi ostaa tuotteen X Temusta, koska siihen hänellä on varaa. Sen sijaan hänellä ei olisi varaa tuotteeseen X, jos ostaisi sen suomalaisesta kaupasta. Molemmissa tapauksissa se raha ei pädy kotimaiseen kulutukseen. Yksi skenaario on myös se, että tuotetta X ei yksinkertaisesti ole saatavilla suomalaisista kaupoista. Jos sitä ei osta Temusta, sitten ollaan ilman. Tässäkään tapauksessa se raha ei päädy kotimaiseen kulutukseen. Mun mielestä on vähän hassua ajatella, että olisi jokin pakottava tarve ostaa jotain vähän sinnepäin eikä sitä, minkä oikeasti haluaa. Mulla esimerkiksi on aika erikoinen sisutusmaku ja makuuhuoneeni sisustamiseen mieleisekseni on mennyt kohta 20 vuotta. En mä ole ostanut "jotain vähän sinnepäin" vaan sen, mitä tähän sisustukseeni olen hankkinut, on pitänyt sopia tähän täydellisesti. Jos sellaista ei ole, sitten odotan ja rahat on säästössä. Nyt on toisen huoneen remppa menossa ja sinnekin olen vähitellen hankkinut tavaraa. Ja ei, en ole temuttaja, mutta tuli tilattua Italiasta sinne tuoli. Suomessa ei ollut yhtäkään kauppaa, joka olisi myynyt yhtään mitään sinnepäinkään.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/