Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 22203: Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Menneisyydessä koetut ikävät asiat vaikuttaa vielä nykypäivänäkin. 

Mä olen asunut aina kaupungissa. Ensin Helsingissä ja sitten Vantaalla. Tai no asuin mä aikoinaan pari kuukautta Heinolassa (kaupunki tosin sekin, mutta pienempi kuin Helsinki ja Vantaa), mutta koska poikaystävä jäi Helsinkiin, jätin aika nopeasti opinnot Heinolassa kesken ja palasin kotiin. Kun on koko ikänsä totttunut siihen, että ei edes tiedä, keitä kaikkia samassa taloyhtiössä asuu, ei myöskään ole tullut sellaista tunnetta, että mitähän tuokin nyt musta ajattelee tai puhuvatko  musta jotain pahaa. Eiväthän hekään tiedä, mitä mä heistä ajattelen. Nyt olen asunut jo 34 vuotta samassa paikassa ja toki tässä lähiössä pidempään asuneet - varsinkin koiranomistajat - tunnistaa mut vähintään ulkonäöstä (koiranomistajat tosin koirani ulkonäöstä) , mutta edelleenkään puolin eikä toisin ole mitään väliä, mitä joku ajattelee. Kun ei ole oikein edes mahdollista ajatella jokaisesta vastaantulijasta jotain. Jos lähtee kotilähiöstä lähimpään kauppakeskukseen, tulee vastaan tuhansia ihmisiä. Ihmisiä, joita ei ole välttämättä koskaan edes yhtään missään aiemmin kohdannut. Isoissa paikoissa siis katoaa massan sekaan ja vaikka se ehkä joidenkin mielestä olisi ikävä juttu, niin mun mielestä se on vaan hyvä juttu. Täällä voi pukeutua miten haluaa, laittaa hiuksensa miten haluaa (vaikka sateenkaaren väreihin) jne eikä ketään loppujen lopuksi kiinnosta. 

Sitten asiaan vaikuttaa tietenkin myös ihmistyyppi. Jotkut ovat omia itsejään aina ja jotkut taas ei. Mulla on ollut elämässäni useampikin "rooli". On ollut mm työminä, edustusminä ja siviiliminä. Siviiliminä olen se oikea minä, mutta jos ja kun mulle on maksettu siitä, että esitän olevani jotain muuta, niin palkkani eteen olen sitten esittänyt. Tämä on näkynyt ihan niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin pukeutumisessa. Vapaalla käy ne nk pieruverkkaritkin, mutta edustustilaisuuksiin tietenkin pukeudutaan tilaisuuden vaatimalla tavalla. Mulle tällainen kameleonttina oleminen on ollut ihan ok, mutta kaikille ei olisi. 

Nro 22199: "Ihania matkamuistoja. Jokos teillä oli siskos kanssa reissukuvienkatseluilta?"

Ei ole vielä ollut. Isä on pitänyt mun siskoni kiireisenä aina, kun siskoni on ollut kaupungissa. Mahdollisimman vähänhän mun sisko täällä on. Ja vaikka itse olen kaikkea muuta kuin mökki-ihminen (vieläpä paikassa, jossa on vain ulkohuussi eikä vesijohtovettä ), niin mä ymmärrän mun siskoani oikein hyvin. Mökki on hänelle se paikka, mihin pääsee pakoon lähes kaikkia velvollisuuksiaan ja missä saa olla ihan rauhassa. Mutta kunhan nyt ilmaantuu taas joskus kaupunkiin, niin pitää sopia reissukivienkatseluilta. 

Hmm...kun eilen illalla toivoin auringonpaistetta, ajattelin, että sitten tammikuussa ehkä taas aurinko paistaa. Mutta...nyt paistaakin jo aurinko. Ja lumisadettakin on tiedossa.Ja tästä voinkin siirtyä muisteloihin - joskus lyhyen ajan taakse - nimittäin Irlannin reissuun. Oli nimittäin varoiteltu, että syyskuussa siellä sataa aina. Mutta kuinkas kävikään? Joo, satoi kyllä aina, kun oltiin sisätiloissa, mutta kun lähdettiin ulos, sade loppui. Matkaopaskin sanoi, että ei muista kertaakaan yli 20 vuoden työuraltaan tällaista reissua, missä syyskuun matkailijoiden kohdalle ei kertaakaan olisi osunut sade. Kun oltiin yhtenä päivänä Moherin kallioilla, opas silloin sanoi, että yleensä täältä ei näe Aransaarille, mutta jos poikkeuksellisesti sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin näkyy. Ja siellä me sitten seisoskeltiin kalliolla ja katseltiin Aransaarille. Mutta joskus pitää kyllä olla tarkkana, mitä toivoo. Aikoinaan nimittäin ajattelin, että olisi hyvä päästä näkemään tämän päivän sairaalamaailmaa sieltä sisältä päin. Ei olisi pitänyt ajatella, koska sitten tuli nähtyä niin ensihoito, ambulanssit, päivystykset, röntgenit, leikkaussalit, heräämöt ja vuodeosastotkin. Potilaan ominaisuudessa. En mä nyt ihan sitä toivonut :D Niin ja yks joulu toivoin, että saisin viettää joulun ihan rauhassa. Noh, just joulun alla puhkesi umppari ja joo, sain viettää joulun ihan rauhassa :D 

Vierailija kirjoitti:

Keskittyy omaan elämäänsä, vaikuttaa siihen mihin pystyy. Iloitsee siitä jos näkee joskus auringon pilven takaa.  

Tämä. Aikoinaan, kun sairastuin vakavasti, mä en pitkään aikaan halunnut edes katsoa uutisia. Oli pakko vaan oman jaksamisen takia uppoutua vaalenapunaiseen omaan kuplaan. Ei ollut resursseja kantaa koko maailman tuskaa harteillaan. Ei sillä, että en kyllä sitten nuoruusvuosien jälkeen muutenkaan kantanut. Kai sitä iän myötä tulee kyynisemmäksi tai ainakin realistisemmaksi sen suhteen, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Kun pitää huolen itsestään ja läheisimmistään, niin jaksaa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen myös moensti pohtinut viimeaikoina

"Olen tähän saakka kuvitellut, että modernissa maailmassa markkinat sopeutuvat muuttuvaan toimintaympäristöön eikä toisin päin."

Keskustojen autioitumisesta puhuttiin jo ennen koronaakin. Ei siis vain lounasravintoloista vaan yleensä kaikesta. Mietin jo silloin, että ihan oikeastiko nämä valittajat kantavat itse ostoksensa ruuhka-aikaan julkisilla kulkuvälineillä kotiin? Ovatko kokeilleet edes yhden kerran kahden ostoskassin kanssa? Nyt vielä, kun pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä joka suunnasta ohjataan raiteiden ääreen, niin jos et satu asumaan just raiteiden varrella, niin yhdellä kulkupelillä ei edes pääse kotiin. Olin aikoinaan töissä firmassa, jonka toimisto oli Annankadulla. En tehnyt työmatkoillani kertaakaan ostoksia, koska tiesin, miten hankalaa niiden kassien kanssa on kulkea julkisilla. Olin myös aikoinaan Pitäjänmäellä töissä enkä tosiaankaan lähtenyt töiden jälkeen stadiin, kun koti oli ihan eri suunnassa. Sama juttu silloin, kun olin Pasilassa töissä. Lisäksi suomalaisten ostokäyttäytymistä on muuttanut kauppakeskukset sekä verkkokaupat. Vaikka en ole edes autoilija, niin kyllä mäkin mieluummin teen ostokseni kaikki saman katon alta kuin kävelen räntäsateessa kaupasta toiseen. On nimittäin tullut sekin aika koettua, kun kauppakeskuksia ei vielä ollut ja räntäsateessa taapertamiselle ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.