Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Voi miten laiska päivä.Kaupassa,vähän ulkona.Salaatin ruuaksi. 

Täällä kans laiska päivä. Oikeastaan hävettävän laiska. Ulkona oli upea ilma ja tulikin oltua vähän pidempään koiran kanssa lenkillä. Kun aurinko paistaa, väsyttää vähemmän. Ja nyt, kun lämmityskin on päällä, niin mun nivelkivutkin on astetta pienemmät. Mutta sen sijaan, että  olisin reippaana lampaana tehnyt kaikenlaista järkevää, olenkin katsellut kissa kainalossa true crime sarjoja. Noh, aurinko laskee hetken päästä ja tietty nyt alkaa myös väsyttää :D 

Vaihdoin viikko sitten sytopiikkipäivän maanantaista lauantaille ja taidan jatkaa samalla linjalla. Nimittäin tiistaina on Lions Clubin hommia enkä voi silloin maata rättiväsyneenä sängynpohjalla. Joten olkoon sytoväsymyspäivä taas sunnuntai. 

Eilen sain valokuvia keskiviikkoisesta Lions Clubin juhlasta. Olin hämmentynyt, miltä mä niissä kuvissa näytän. Musta on hyvin vähän valokuvia, koska en ota selfieitä, eikä  oman ulkonäön muutosta huomaa arjessa. Toki sen huomaa, että vaatteet käyvät yhä väljemmiksi, mutta ei noin muuten. Jo keväällä, kun talvitakit jäi pois, mulle kyllä monet puolitutut sanoi, että mä olen tosi paljon hoikistunut. Silloin ehkä ajatteli, että joo joo, onhan tässä nyt paino jokusen kilon tippunut. Mutta kun eilen näin ne valokuvat, ajattelin, että noissa kuvissahan olen minä 15 vuotta sitten. Sen tajuamisesta tuli niin hyvä mieli, että taidan maanantaina mennä ostamaan itselleni parit farkut. Mulla ylipaino oli suurimmaksi osaksi kertynyt vyötärölle eli just se terveydelle haitallisin ylipainon muoto ja mulla onkin vuosikausia ollut kuminauhavyötäröllisiä housuja. Joten nyt sitten suunnitelmissa pitkästä aikaa farkut, joissa edessä nappi ja vetskari.

Kun reilu vuosi sitten päätin alkaa syömään vähemmän eli vain sen verran, mitä voin sitten tavoitepainossanikin syödä lihomatta ja laihtumatta, ei mulla ollut edes mitään mielikuvaa, millaista mun elämä on sitten, kun tavoite on saavutettu. Se tuntui silloin niin kaukaiselta asialta ja skeptikkona ajattelin, että voihan tämä mennä vielä ihan persiilleenkin. Että ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.  Tavoitepaino ei ole ihan vielä saavutettu, mutta normaalipainon raja on jo. Ja miltä tuntuu? Hämmentävältä. En näytäkään enää pallomahaiselta pulloposkelta vaan normaalilta. Vuosikausia olen inhonnut vaateostoksia, koska olin sekä lyhyt että pallomaha. Lyhyt olen edelleenkin, mutta pallomaha on poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla muuallakin työntarve vähenee automatisaation ja tekoälyn myötä, se on totta. Vanhanaikainen käsitys että jokaisen pitäisi työllään itsensä elättää, kun töitä on yhä harvemmalle. Ellei tehdä jotain merkittäviä uudistuksia kuinka työtä jaettaisiin kokopäiväisiltä muillekin eikä niin, että jotkut stressaa itsensä hengiltä ja kadehtii niitä joilla ei ole muuta kuin vapaa-aikaa, ja toiset taas joutuu pärjäämään aina vaan pienemmillä tuilla, mutta aikaa olisi vaikka muille jakaa.

Mua on ihmetyttänyt, miten tästä aiheesta ollaan ihan hys hys. Siis kaikki poliitikot puoluetaustasta riippumatta sekä kaikki muut talouselämän vaikuttajat ovat hiljaa. Ihmistyövoiman tarve vähenee ja niissäkin paikoissa, missä ihmistä ei voi korvata koneilla, vähennetään säästösyistä työntekijöitä. Nuorten on hyvin vaikea miettiä, millä alalla tulevaisuudessa olisi vielä töitä. Tekemistä varmasti tässä maassa tulee jatkossakin olemaan, mutta ei sellaista työtä, mistä maksettaisiin palkkaa ja millä voisi kustantaa elämisensä. Ei me tarvita satoja tuhansia Wolt-kuskeja, kun suurella osalla ei ole edes varaa käyttää niiden palveluita. Kansalaispalkkaa eli perustuloa väläytellään aina välillä, mutta mistä rahat siihen, jos työelämän ulkopuolella on 75% suomalaisista ja töissä vain 25% - jos sitäkään - ja jälkimmäisistäkään läheskään kaikki ei ole hyväpalkkaisissa töissä? Syntyvyyden laskusta ollaan huolissaan, mutta eikö se tavallaan ole vaan hyvä, ettei hankita tulevia työttömiä enempää? Eläkepommi on totta, on ollut jo jonkin aikaa, mutta yhä harvemmin eläkkeelle lähteneen tilalle on palkattu uutta työntekijää eli se siitä "työvoimapulasta". Vai johtuuko hiljaisuus siitä, että ihmisten, jotka on veronmaksajien rahoilla palkattu miettimään ja suunnittelemaan Suomen tulevaisuutta, kaikessa hiljaisuudessa kerryttävät omaa varallisuuttaan voidakseen sitten aikanaan jättää uppoavan laivan ja muuttaa täältä muille maille?

Vuosi sitten syyskuussa laskin, mikä on peruskulutukseni sitten, kun olen tavoitepainossani. Ja aloin syödä vain sen verran. Olen syönyt samaa kuin aina ennenkin, mutta vain pienempiä määriä. Ensimmäiset 2 kuukautta olivat vähän hankalia, kun piti punnita kaikki syöty ja juotu ja jotta annoskoko ei näyttäisi niin surkealta, vaihdoin pienempiin lautasiin. Niiden parin ekan kuukauden aikana, jos teki mieli syödä jotain muuta kuin ateriat, tein jääkaapille menemisen sijasta jotain muuta. Lopetin aikoinaan tupakoinninkin niin, että piti keksiä niihin hetkiin, kun aiemmin olisi mennyt röökille, jotain muuta tekemistä. Mulla oli ylipainoa 12 kg ja jo kesällä olin normaalipainoinen. Laihtuminen tietysti hidastuu sitä mukaa kun paino putoaa, mutta ei mulla siihen tavoitepainooni pääsemiseen ole mitään kiirettä. Olen jo nyt ihan tyytyväinen normaalipainooni. 

Vierailija kirjoitti:

Siellä missä on koti.

Totta. Ja koti on siellä, missä sydän ja kaikki itselle rakkaat ihmiset on. Mä voisin asua ihan missä vaan, jos mulle rakkaat ihmiset muuttaisivat sinne myös. Vaikka jossain Mosambikissa tai Aransaarilla. 

Tietenkin..... VANTAA!!!!