Reipas ja tunnollinen lammas

Mua alkoi työurani viimeisinä vuosina uuvuttaa jatkuvat keskeytykset. Kun olisi pitänyt keskittyä tekemään sitä,  minkä deadline lähestyi huimaa vauhtia,  koko ajan piti keskeyttää se homma ja tehdäkin jotain ihan muuta.  Työuran alussa oli oikein mukavaa, kun kukaan ei kysellyt neuvoja eikä edes mielipidettä eikä asiakkaatkaan vielä ottaneet yhteyttä suoraan muhun. Sai keskittyä siihen,  mikä oli työn alla. 

Mulla ei ole instatiliä, mutta kissallani on ja seuraajiakin sillä vasta 186. Seuraajia sillä on kuitenkin ympäri maailmaa ja valtaosa niistä on muita kissoja.  Jokunen koirakin löytyy.  Ja muutama ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä jos tykkää, mutta en itse ainakaan koskaan ole kaivannut asumaan suomalaisen järven rannalle - ne ikuiset hyttyset, kylmä, ruskeansamea vesi, ja kylmä, kolea, sateinen kesäVain muutama helteinen päivä kesässä keskimäärin.

Minäkään en tykkää mökkielämästä, mutta siskoni tykkää.  On hänellä kaupunkiasuntokin,  mutta jäätyään pois työelämästä hän käy kaupungissa vain silloin,  kun on hammaslääkäri tms.  Muuten viettää kaiken aikansa mökillään.  Viihtyy siellä niin kesällä kuin talvellakin.  

Minä en myöskään tykkää mökkielämästä, mutta olen hankkinut kesämökin, koska rahani eivät ole riittäneet omakotitaloon tai asuntoon järven rannalla. Onneksi löysimme mökin, joka ei ole kotoa kaukana, joten käymme siell

Joskus nuorena haaveilin omakotitalosta maaseudulla,  mutta sairastuin jo 34-vuotiaana nivelreumaan ja se haaveilu tyssäsi siihen.  Mulla on tässä rivariasunnossani kyllä sauna -tosin sähkösellainen - mutta samasta syystä saunominen on mun nivelille myrkkyä. Lähimmälle uimarannalle tästä on noin 200 metriä. 

Ihmiset taitaa käsittää vastuut ja velvollisuudet eri tavoin.  Otan esimerkin omalla kohdallani.  Kodin siivous.  Mulle se on velvollisuus siinä tapauksessa,  että siivoan jotain muuta kuin itseäni varten tai siivoan jonkun muun sotkuja kuin omiani. Lumien lapioiminen pihastani.  Velvollisuus silloin,  jos lapioin ne sitä varten,  että joku muu pääsee tosta pihasta kulkemaan.  Jos taas lapioin itseäni varten, sitten ei ole velvollisuus. Monena talvena en olekaan lapioinut vaan kahlannut siitä koiran kanssa hangessa. Kännykässä äänien pitäminen päällä.  On velvollisuus,  jos pidän ne päällä jonkun toisen tarpeita varten.  Jos taas pidän siksi,  että olisi ihan kivaakin,  jos joku soittaisi,  ei ole velvollisuus. Tällaisia pieniä asioita on tuhansia.  

Mun elämässä on vuosikymmeniä ollut ihmisiä, jotka ovat tarvinneet mua milloin mihinkin asiaan.  Nyt 64-vuotiaana olen ensimmäisen kerran tilanteessa,  jossa kukaan ei tarvitse.  Ja mä nautin,  kun saan halutessani olla täysin rauhassa. Tehdä mitä haluan ja milloin haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että kuuluuko monilla tuohon unelmaan myös lähes täysi yksinolo (poislukien ehkä yhteydenpito aikuisten lasten kanssa)? Eli onko ihmissuhteet ja ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen yksi niistä asioista, jotka rasittaa teitä?

Kun minusta tuo mökkielämä kuulostaa ihanalta, mutta myös yksinäiseltä. Mulle ihmissuhteet kaikessa hankaluudessaankin on olennaisia hyvinvoinnin kannalta.

Mä viihdyn erinomaisesti yksin.  Ihmissuhteet pieninä annoksina on ihan ok. Ja silloinkin tavalla,  joka mulle itselleni sopii. Jos ihmissuhde muuttuu vastuuksi ja/tai velvollisuudeksi,  sitten rasittaa.  Onneksi kaikki ystäväni ovat samanlaisia kuin minäkin.  Lisäksi en ole heidän elämänsä ainoa ihminen ja siksi mun ei tarvitse olla heille 24/7 tavoitettavissa. Mulla ei liity näihin Ihmissuhteisiin vastuita eikä velvollisuuksia eikä heilläkään tietenkään muhun.