Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Jos olen joskus muistisairas vanhus niin toivon, että saisin silloinkin kuunnella mieleistä musiikkia ja pitää musiikin elämässäni. Toisaalta kukapa niistäkään muille  kertoisi jos ei ole enää sellaista ihmistä silloin. 

Hyvä pointti, mutta mitähän se mielimusiikki sitten muistisairaana lopulta on? Onko se sitä musikkia, mitä kuunteli ennen muistisairautta vai kenties sitä, mitä kuunteli nuorena aikuisena tai teininä? Ja muuttuuko se sitä mukaa kuin taantuu elämässä taaksepäin, unohtaa monet asiat ja ihmiset elämässään ja lopulta elää kuvitellen olevansa taas lapsi? 

Täällä myös yksi, joka illalla viimeisenä laittaa tiskikoneen päälle. Mä myös aamulla samalla, kun laitan kahvin valumaan, tyhjennän tiskikoneen. Näin päivän aikana ei kerry lavuaariin tai tiskipöydälle astioita, kun ne voi laittaa suoraan tiskikoneeseen. Joskus on poikkeuksia, jos olen esimerkiksi sairaana eikä aamulla jaksa edes tyhjentää tiskikonetta. Mutta silloinkin pyrin siihen, että viimeistään illalla tiskit koneeseen ja kone päälle. 

Mä olen nyt vähän yli 2,5 vuotta elänyt tulevien eläkepäivieni elintasolla eli budjetoinut itselleni 2200 €/kk käytettäväksi. Siitä noin 700 € menee yhtiövastikkeeseen, sähköön, kotivakuutukseen sekä nettiin ja puhelimeen. Toiset 700 € menee säästöön ja sijoituksiin sekä sitten loput 800 € on "käyttörahaa". Läheskään joka kuukausi mulla ei mene tuota summaa vaan sitten loput pistän nekin säästöön. Tällä summalla siis elän minä, kissani ja koirani. Työelämässä ollessani palkasta 2200 € ylittävä summa meni sekin suoraan säästöön ja sijoituksiin. Mullakaan ei ole velkoja, mutta ei myöskään autoa, joka käsittääkseni on ihan kohtuullinen rahareikä. Eikä kalliita kodin ulkopuolisia harrastuksia, kesämökkiä tms. 

Nro 32: "Et sitten ymmärrä pätkän vertaa mitä tarkoitetaan mukavuusalueelta poistumisella."

Ymmärrän kyllä. Tuo termi vaan antaa sellaisen kuvan, että pitäisi tehdä jotain epämukavaa. Itse en miellä jonkun uuden ja mua kiinnostavan asian opettelemista mukavuusalueeltani poistumisena, koska ei sen se opetteleminen ole millään tavalla epämukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi että se elämä jää kovin kapeaksi ja yksitoikkoiseksi jos ikinä ei haasta itseään mitenkään.

No mun elämääni on tullut vaikka minkälaisia haasteita ilman, että olen käynyt erikseen ja tarkoituksella niitä etsimässä. Olen siis periaatteessa samaa mieltä aloittajan kanssa. Opiskelu on ihan järkevää, mutta mielestäni ei ole järkevää opiskella alalle, joka ei kiinnosta pätkääkään. Vaikka olisi miten mukavuusalueelta poistumista. Koska todennäköistä on, että jos sen alan opiskelu ei kiinnosta, ei tule kiinnostamaan alan työtehtävätkään. Eikä ole työnantajienkaan etu työntekijä, jota se duuni kiinnostaa kuin kilo paskaa. Joskus toki voi olla tilanne, ettei oikein edes tiedä, mitä haluaisi "isona" tehdä. Silloin voi tietty kokeilla, oisko tää se juttu. 

Elämässä joutuu kyllä tekemään välillä asioita, jotka ei oikein nappaa. Kuten vaikka siivous tai sitten muuten mukavaan työhön kuuluva joku tylsä homma, joka nyt jonkun vaan on pakko tehdä. Mä en miellä noita asioita mukavuusalueeltani poistumiseksi. Sen sijaan hyttysten syötävänä jossain mökillä, missä on ulkohuussi, miellän sellaiseksi. Ja juu, olen kokeillut, mutta en kokisi elämääni kovin kapeaksi tai yksitoikkoiseksi, vaikka tuo olisi jäänyt kokematta. Tämän mukavuusalueelta poistumisen idea sellaista kannattavilta varmaan on, että kun kokeilet (tarpeeksi usein) alatkin tykätä siitä. Joistain asioista kuitenkin tietää, ettei tule tykkäämään. Ei vaikka miten usein kokeilisi.