Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Silmäilin keskustelua.  Nyt ei vielä ole boomerivanhemmat niitä hankalia.  Hehän ovat vasta 75-80.  Eivät avun tarpeessa.

Miksi nämä kaikki vanhukset ovat muka boomereita, eräshän vastasi äitinsä olevan 89.

Hyvä pointti. Mun vanhempani muuttuivat jääriksi vasta yli 90-vuotiana, mutta toisaalta siihen asti eivät mitään apuja tarvinneetkaan. Toisaalta kyllähän tuossa boomereidenkin ikäpolvessa voi olla jo niitäkin, joiden kunto on huono ja tarvitsisivat apua. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkittua on että naiset katkeroituvat miehiä herkemmin. Meidän taloyhtiössä on paljon yksin asuvia katkeria mummoja. Välillä hermot meinaa mennä heidän kanssa. Onneksi pikkuhiljaa nukkuvat pois yksi toisensa jälkeen.

Meidän taloyhtiössä taas pahimmat jäärät on vanhoja miehiä. Onneksi valtaosa asukkaista on silti ihan tavallisia ja haluavat asua tässä taloyhtiössä vielä senkin jälkeen, kun jäärät puskevat jo horsmaa. Tarkoitan tällä sitä, että nuo jäärät vastustaa kaikkia remontteja, koska eivät haluaisi maksaa enää mitään ja heille on yhdentekevää, vaikka koko taloyhtiö olisi purkukunnossa, kun heidät pistetään monttuun. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän jo nyt että tulen olemaan hankala vanhus. Kaikenlaisen avun vastaanottaminen on mulle kauhistus, olen tottunut tekemään kaiken itse. Apuja en halua enkä niihin suostu ennenkuin järki menee. Ajatus että vieraita ihmisiä ramppaa kotona, yök. Että joku edes pukisi minut, ei ja ei, kammottava ajatuskin. Antakaa minun olla mahdollisimman pitkälle itsekseni, kenenkään ei tarvitse sitä murehtia jos mulle huonosti käy. Se on mun valinta.

Mulle taas erilaisten palveluiden käyttö on jo nyt ihan normaalia, vaikka en ole vielä eläkkeelläkään. Johtuu ihan siitä, että mulal ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttiakaan. Jos jotain en saanut kuskattua bussilla enkä edes taksilla, oli pakko tilata ostos kotiinkuljetuksella. Jo silloin 1980-luvulla. Mitä tulee vieraiden ihmisten ramppaamiseen kotona, niin tässä parin viimeisen vuoden aikana täällä on rampannut jos jonkinlaista ukkoa. Ensin meillä oli vesivahinko, heti sen perään taloyhtiössä vaihdettiin kaikkiin asuntoihin ikkunat ja nyt on alkanut taloyhtiössä ilmanvaihtokoneiden uusimiset. Mä olen lyhyt enkä tykkää itse räveltää mitään sähkölaitteita, niin täällä on käynyt niin hellan, tiskikoneen kuin pyykinpesukoneen asentajatkin. Niin ja maksoin kesällä yhdelle firmalle, että tuli laittamaan mun tuulikaappiin sekä kylpyhuoneisiin uudet valaisimet. Mieluummin mä maksan jollekin ammattilaiselle kuin keikun tikkailla itse. Niin joo ja loppukesästä kävi yks puutarhuri karsimassa omenapuuta ja pähkinäpensasta pihallani sekä teki mulle pihasuunnitelman, jonka toteutuksen aloitan keväällä. Enkä todellakaan kanna itse mitään painavia multasäkkejä tai ala kääntää maata vaan siihenkin hommaan taas palkkaan jonkun. Mulle on pelkästään mukavaa, että nykyisin on vaikka minkälaisia "handyman" -palveluita tarjoavia yrityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Montako tuntia kotihoito ehti kolmen päivän aikana läsnä olemaan ?

Riippuu ihan siitä, onko kotihoito hankittu hyvinvointialueelta vai yksityiseltä. Oletan sun kuitenkin tarkoittavan hyvinvontialueen kotihoitoa. Käyntiaika riippuu ihan siitä, millaista apua asiakas tarvitsee. Jos vain lääkeiden jaon dosettiin, niin riittää hyvin kerta viikkoon ja kerralla max puoli tuntia. Suihkussa käyttämiseen pitääkin sitten varata jo 45 minuuttia. Haavanhoidot yms sitten oma juttunsa. Yksityisellä sitten ostetaan aikaa. Eli jos maksat tunnista, niin hoitaja on tunnin sun luonasi. Jos homma hoituu puolessa tunnissa, hoitaja sitten vaikka lopun ajan juttelee sun kanssa, katsoo kanssasi vanhoja valokuvia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä änkyryys boomereiden ominaisuus vai tuleeko meistä kaikista vanhana v*ttumaisia kaikesta valittajia? Muistelen omien mummojeni olleen niitä herttaisia lämpöisiä ja ihania vanhuksia, mutta sitä rotua ei ole tullut vastaan enää pariin vuosikymmeneen.

Minunkin mummoni oli aivan toista maata, kuin oma valittava ja ilkeä äitini. Mummoni oli lempeä, rauhallinen ja viisas. Äitini taas loputtoman itsekäs, ahne ja ilkeä.

Mä en omista isovanhemmistani osaa edes sanoa. Yksi kuoli jo ennenkuin mä synnyinkään ja kaksi ennenkuin olin täyttänyt 10 vuotta. Vain yksi isovanhemmistani eli pidempään, mutta hänkin aikana, kun oli vielä vanhainkodit ja niihin päästiin ihan vain sillä perusteella, että oli vanha. Mummu itse halusi sinne, koska kaikki hänen kaverinsa, jotka olivat vielä elossa, olivat myös siellä vanhainkodissa. Oli siis pienen paikkakunnan vanhainkoti.