Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ootteko te olleet jotain nuoren jennifern connellyn näköisiä vai miten teitä on noin paljon tuijotettu nuorena? Ja aika outoa et se loppuisi 40v jos olette olleet sitten tosi kauniita? Minua kun ei kukaan tuijota uklkona vaikka olen hoikka, pitkä hiuksinen ja laiha
Jennifer Connelly ei kyllä olisi ollut 1980-luvun alun naisihanne edes miesten mielestä. Liian miesmäisen näköinen. Siihen aikaan vielä tykättiin enemmän jostain Armi Aavikko tyylistä. Naisen piti olla naisellinen, söpö ja nätti. En tiedä, olenko ollut TOSI kaunis, mutta yhdet paikallistason missikisat voitin vuonna 1980. Mun äitini taas - R.I.P - oli nuorena melkein kuin kopio silloisesta Hollywood-tähdestä Rita Haywrothista. Maailma muuttuu ja naisihnateet myös. Mutta joo, kyllä mua nelikymppisenä alkoi kiinnostaa aika paljon enemmän urakehitys ja varallisuuteni kasvattaminen kuin naamavärkkini.
Voin kertoa, että kun tulet kuuskymppiseksi, niin on jonossa ukkoja hakemassa itselleen omaishoitajaa :D Viiskymppiset miehet vielä kuvittelee saavansa kolmekymppisen naisen ja kuuskymppisetkin jotkut nelikymppisen, mutta kun mies alkaa olla 60+ eikä niitä itseään nuorempia naisia enää näy eikä kuulu kuin korkeintaan omina tyttärinään ja/tai miniöinään, alkaa se yksinäisyyskin pelottaa niin paljon, että alkaa kelvata oman ikäisetkin naiset. Joten nou hätä. 20 vuotta vielä ja on aivan sama, miltä vuorenpeikolta näytät silti on kosijoita oven takana.
Nro 22241: "Tuon Käenpesän ensikatsomisesta on mulla mennyt paljon aikaa ja joskus viime vuonna, vai miten se oli, katsoin sen uudelleen. Se olikin sitten ihan eri tavalla koskettava ja pysäyttävä filmi, paljon enemmän kuin silloin aiemmin. Nämä oman elämän vierineet vuodet sen tekivät."
Saatat hyvinkin olla oikeassa, että joku nuorusvuosien leffa voisi olla ihan hyvä katsoa uudelleen. Sitä ehkä katsoisi toisella tavalla kuin aikoinaan. Näkeeköhän Kauriinmetsästäjää enää mistään? Sen kävin teininä katsomassa ihan leffateatterissa, kun ei silloin 1970-luvun lopulla ollut vielä mitään suoratoistopalveluita ja telkkarista tuli se mität uli.
Vierailija kirjoitti:
Illan elokuvatarjonta television puolella näyttää siltä, että voisin pitää elokuvaillan.
Varasto-elokuva on mua naurattanut. Hyvää kotimaista komediaa. Siinä paras on Jope Ruonansuun esittämä työllistetty, joka ohjataan varastolle töihin. Hän ottaa päivänokoset varaston hyllyllä ja lukee siellä Aku Ankkaa.
Toinen vaihtoehto on Yksi lensi yli käenpesän. Taidan kallistua tämän filmin puoleen, näin arvelen nyt, mutta katson fiiliksen mukaan.
Mukavaa perjantai-iltaa!
Mä jokin aika sitten tajusin, että tosi vähän katson nykyisin elokuvia. Katson enemmän sarjoja. Lähinnä kaikkea true crimeä tai sitten dokumentteja. En osaa sanoa, miksi käsikirjoitetut elokuvat ei enää oikein nappaa. Olen elämäni aikana katsonut Käenpesän ja paljon muitakin elokuvia, mutta yksikään ei ole ollut niin hyvä, että katsoisin uudestaan. Nyt tuossa pari päivää sitten ajattelin, että se Lapua 1976 voisi olla ihan katsottava. Kun kuitenkin muistan sen tapahtuman. Olin silloin 15 v ja sehän oli aika iso juttu siihen aikaan. En katsonut kuitenkaan sitä elokuvaa edes puoleen väliin. En kaipaa draamaa enkä romantiikkaakaan edes omaan elämääni, niin en jaksa sellaista katsoa telkkaristakaan. Joistan fiktiorikossarjoistakin alkaa ärsyttää se, miten tyhmiä ne rikoksen tekijät oikein on. Jättävät sormenjälkiään ja DNAtaan sinne sun tänne. Pari vuotta sitten tapasin yhden sinällään ihan kiinnostavan miehen ja alettiin jutella niitä näitä. Noh, mähän sitten innostuin kertomaan, millä tavalla minä hävittäisin ruumiin. Voitte varmaan arvata, ettei juttu jatkunut sen enempää :D :D
Eihän ne nyt mihinkään seisojan hommiin olekaan hakemassa vaan hakemassa itselleen sitä omaishoitajaa. Jos mies hoitaa asiansa hyvin, niin kyllä siitä omat lapset aikanaan huolehtii. Jos ei hoida, niin voi voi. Jos käävällä on paksu lompakko, niin voihan siitä jotain iloakin olla. Mutta pitää olal TOSI paksu lompakko, jos mielii saada nuoren naisen.
Mutta oikeasti...mä olen oman ikääntymisen myötä huomannut, miten moni mies viimeistään 65-vuotiaana alkaa olal melko huolissaan omasta vanhuudestaan. Ei nyt välttämättä siitä, että kuka vaihtaa hänelle aikanaan vaipat, vaan siitä, että onkin pääsääntöisesti aivan yksin. Lapsia ja lapsenlapsia ehkä onkin, mutta eihän nekään käy tai soittele kuin satunnaisesti. Nämä ovat miehiä, jotka tietävät, että eivät enää kovinkaan montaa vuotta jaksa juosta viikonloppuisin paikoissa, joissa on ihmisiä. Kaipaavat jonkun siihen vierelleen kotisohvalle vaikka vain katsomaan puoli ysin uutisia.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/