Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus tätä kateellisten köyhien ulinaa. Haistakaa kommariloiset piiiitkä pska.

Jos käyttäisitte kadehtimiseen käytetyn energian kouluttautumiseen ja töihin voisi teilläkin olla asiat hyvin.

Mutta aina on tietty helpomoaa vaatia muidentekemän työn tulosta itselleen.

Olet tavallaan oikeassa, mutta et kokonaan. Ysärin laman aikana moni sellainen työ,  minkä tekemiseen aiemmin riitti osaaminen, muuttuikin työksi, missä piti olla jokin tietty koulutus. Jos sulla ei ollut vaadittavaa koulutusta, oli aivan sama, millainen guru siinä hommassa olit. Mulla on parikin kaveria, jotka ennen lamaa olivat rautaisia osaajia, mutta laman jälkeen eivät enää kelvanneet edes samanlaiseen hommaan, kun se fu**ing tutkinto puuttui. 
Nykypäivänä on vielä heikennetty mahdollisuutta lähteä vaihtamaan alaa. Jos olet erehtynyt hankkimaan lapsia, niin ei millään opintotuella ja opintolainalla makseta vielä lastenkin elämää. 

Kaikilla aloilla ei voi kehittää itse omaa osaamistaan, mutta joillain aloilla voi. Netti on täynnä erilaisia tutorialeja ja jos on se oikea tutkinto taustalla, voi opiskella omatoimisesti lisää ja myös tehdä jotain konkreettista, joilla työhaastattelussa voi osoittaa osaamistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täältä perus DI-pertin kommentti. Työsuhteessa innovoiminen ei ole kannattavaa. Saa lähinnä lisää työtä. Yksityinen kehittäminen ei ole kannattavaa, jos yritys menee kumoon ja joutuu ulosottoon niin liian huono asia.

Toisaalta nykyisessä tilanteessa lisätuloilla maksaa puolissa tapauksissa vain lisää elareita.

Odotusarvo keksimiselle on enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Lopetin innovoinnin sen haitallisuuden vuoksi.

Hyvin kirjoitettu. En mäkään töissä innovoinut., Ei ollut edes aikaakaan. Ja sitten, kun olisi ollutkin, niin siitä innovointiin käytetystä ajasta ei olisi maksettu palkkaa. Kyllä mä vapaa-ajallani kaikenlaista ajatustasolla kehittelin. Varsinkin iltaisin, kun kävin koiran kanssa lenkillä. Mulla on nk korvien välissä parikin hyvää ideaa, joita olen jo pitkään mietiskellyt sille tasolle, että ei tarttis kuin laittaa sormet näppikselle ja alkaa toteuttamaan. Mutta jättäydyinkin pois työelämästä eikä nyt ainakaan 4 ensimmäisen oloneuvoskuukauteni aikana ole ollut kiinnostusta edes aloittaa ideoideni toteuttamista. Prototyypin voisin tehdä ihan yksinkin, mutta plääh... Mun isäni oli oman aikansa Pelle Peloton, teki itse prototyypit,  haki patentit  ja myi ne patentit sitten isommille firmoille.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siis kannattavaa nostaa tuottamattomalle kansanosalle hulppeasti indeksit, kun samaan aikaan palkankorotuksiin ei tunnu koskaan olevan varaa, vaikka nämä tekevät tuottavaa työtä? Suomessa on aivan liian edullista olla työvoiman ulkopuolella. On suorastaan sairasta, että näitä kansanosia palkitaan ja työssäkäyviä kupataan kaikin tavoin. Nyt vietiin ay-jäsenmaksun vähennysoikeus, työhuonnevähennystä muutettiin ja työmatkakulujen omavastuuta korotettiin.

Otetaan vielä huomioon se, että jos eläke on korkea niin silloin työuran aikaiset tulotkin ovat olleet kovat. Näin ollen heille on takuulla kertynyt suuri määrä varallisuutta. Mihin v*ttuun he tarvitsevat vielä helvetin suurta eläkettä? Niin, eivät mihinkään. Jos ei kykene elämään tuloillaan niin sitten vain omaisuutta myymään.

No sen varallisuuden ylläpitämiseen tarvitaan rahaa. Mun siskollani on hyvä eläke, mutta on sillä niitä rahareikiäkin paljon enemmän kuin mulla. Eikä sentään mitään purjeveneitä ja asuntoja Espanjanssa, mutta jos sulla on vaikka hulppea omakotitalo jossain Nokialla ja sitten kaupunkiasunto kulttuuririentoja varten Helsingin Töölössä , niin kyllä jo niiden ylläpitämiseen menee rahaa. 

Ihmiset ovat erilaisia ja siinä missä mulle on ihan riittävän mukavaa velaton rivitaloasunto Vantaalla ja makkarakastike keitettyjen perunoiden ja porkkanaraasteen kanssa maistuu oikein hyvin, niin jollekin toiselle tällainen elämä olisi ihan hyi hyi miten köyhää ja kurjaa :D

Moni tuntemani suurituloinen jatkaa työelämässä siihen asti, kun ylin eläkeikä tulee täyteen. Jotkut jopa sen jälkeenkin eli saavat ison eläkkeen ja sen päälle vielä ansiotulot. Yhteistä näille tuntemilleni on se, että heille työ on tärkeää ja määrittää hyvin pitkälle sen, keitä he ovat ja millaisina ihmisinä itse itseään pitävät. Saavat työssään arvostusta ja ainakin jonkinlaista kunniaakin sen palkan lisäksi. Kun työelämä on ohi, eivät ole enää yhtään mitään. Paitsi jos lähtevät mukaan politiikkaan. 

Ja sekin on ihan totta, että Suomessa ei ole enää yrittäjiä, jotka haluavat kasvattaa yritystään, jotta sitten aikanaan lapsenlapsen tultua toimitusjohtajaksi suku kolmessa polvessa olisi vauras. Nyt mennään tosiaan niin, että heti, kun firma on siinä kunnossa, että joku isompi yritys haluaa ostaa sen pois, niin yrittäjä mielellään myy ja pitää itse ne miljoonat, mitä yrityskaupasta saa. Tähän on mun nähdäkseni kyllä yksi ihan looginenkin syy, koska siinä missä joskus vuosikymmeniä sitten lapset usein hakeutuivat samalle alalle kuin vanhempansakin, niin nyt jo monen vuosikymmenen ajan lapset ovat valinneet itseään kiinnostavat alat eivätkä enää samaa alaa kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Ei vaikkapa menstyvää it-alan yritystä kannata pitää sitä varten, jos lapsia (esim lääkäri ja muusikko) jonain päivänä kiinnostaisi vaihtaa it-alalle.