Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 792: "Niin. Jos on lupa rajoittaa, muttei resursseja toteuttaa valvontaa tai oikeanlaista liiviä tai haaravyötä, oikeuttaako se laittamaan kiinni millä tahansa remmillä mihin tahansa tuoliin tai jättämään yksin nippuun laitettuna?
Jos taas lääkäri on sallinut pulkannarulla sitomisen yksin omaan huoneeseen, tilanne vastuiden suhteen on aika toisenlainen. "
No sitähän nyt ei vielä tiedetä, kuka on antanut luvan ja mihin. Ei edes sitä, onko kyseessä ollut liivi, haaravyö vai pulkannaru. Tutkinta on kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan tietoisesti etäisyyttä henkilöihin, jotka ovat: - Epäluotettavia, väkivaltaisia, flegmaattisia, vaativia, painostavia, tuppautuvia, ärsyttäviä, hankalia, vaativia, itsekkäitä, epämiellyttäviä, loukkaavia, ivallisia ja kiusaavia päällepäsmäreitä. En vastaa, en pidä yhteyttä. Vain täydellinen "radiohiljaisuus" auttaa.
Jos itse pitäisin etäisyyttä noilla perustein, en ikinä näkisi ketään missään koskaan. :)
Ihan uteliaisuudesta kysyn, miksi haluat elämääsi vain tuollaisia ihmisiä? Mitä saat heidän seurastaan?
Vierailija kirjoitti:
Eli tässäkin hoivakotitapauksessa voi miettiä, antoiko lääkäri luvan sitomiseen, vaikka yksikössä ei ollut resursseja vanhuksen vahtimiseen. Eli oliko vika lääkäri vai kenen.
Spekuloinniksi menee, mutta kuinka vika voisi olla rajoitusluvan kirjoittaneen lääkärin, kun resurssit varmasti vaihtelevat esim. sairauspoissaolojen mukaan? Ja jos resursseja ei ole sidottujen hoidettavien valvomiseen, kuinka ne voisivat riittää vapaasti liikkuvien kaitsemiseen?
No tässäpä se dilemma onkin. Pitääkö lääkärin varmistaa hoitomääräyksen antaessaan, että sitä määräystä on mahdollista noudattaa? Vai pitääkö määräyksen vastaanottaneen hoitajan kertoa lääkärille - kuten minä aikoinaan Meilahdessa tein - ettei osastolla ole resursseja toteuttaa lääkärin potilaalle määräämää hoitoa? Kenen on vastuu?
Vierailija kirjoitti:
Sairaala laittaa kotiin tai kuntoutukseen, ei ole mikään säilytyspaikka, esim jos joutuu opettelemaan halvaatumisen takia kävelyn jne uudestaan menevät kuntoutuksen kautta kotiin.
Juuri näin. Ei sairaaloissa enää kuntouteta, Tarkoitan siis niitä sairaaloita, joissa hoidetaan esimerkiksi lonkkamurtumat akuuttivaiheessa eli erikoissairaanhoitoa. Kuntoutus tapahtuu muualla. Jos potilas ei pärjää kotona, sitten siirretään kuntoutukseen jonnekin muualle. Yleensä tämä "jokin muu" on perusterveydenhuollon sairaala tai muu vastaava kuntoutuspaikka. Kun siis potilaalla erikoissairaanhoidon tarve loppuu, siirtyy peryusterveydenhuollon piiriin.
Mutta sen omaktotalonkin voi varustaa siten, että siellä pärjää. Mun isäni on nyt 96v. Asuu 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa, joka on oikeastaan kolmessa tasossa. Lonkkaproteesi laitettu jo kauan sitten, mutta polvinivelet alkoi kenkkuilla kunnolla vasta noin 5 vuotta sitten. Isä hommasi ensin asuntonsa pitkiin rappusiin porrashissin. Ne lyhyet rappuset eli 5 porrasta vielä jotenkin sai könkättyä ylös ja alas. Vuosi sitten hommasi porrashissin jatkumaan myös alimmalle tasolle asti. On hommannut kotiinsa erilaisia kaiteita, tartuntapihtejä, suihkutuolin jne. Pärjää edelleen kotona ihan hyvin. Joka toinen viikko käy siivooja ja tilaa ostoksensa netin kautta kotiinkuljetuksella. Muuta ulkopuolista apua ei tarvitse. Vaikka näkö onkin jo huono, onneksi päänuppi toimii. Mä kävin aikoinaan hommaamassa isän tietokoneeseen ison näytön ja säädin resoluution niin, että isä näkee siitä ilman suurennuslasiakin.
Itse olen vasta 64v, mutta koko ajan järjestelen kotiani esteettömämmäksi. Voi olla, että jonain päivänä en tässä enää pärjää, mutta mitä paremmin olen jo etukäteen tätä kämppää järjestellyt, sen pidempään täällä pärjään. Jos hyvin käy, ehdin kuolla sydäriin, syöpään tai johonkin muuhun ennenkuin pitää kodistani lähteä minnekään muualle kuin ruumishuoneelle.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/