Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri ei ole yhteisöllinen vaan yksilökeskeinen, tähän suuntaan on menty aina vaan enemmän siitä lähtien kun kaupungistuminen sotien jälkeen alkoi. Lisäksi meillä on erittäin vahva yksin pärjäämisen eetos ja puhumattomuuden perinne. Lisäksi tuet ovat sellaiset, että jopa nuoret, joilla ei ole minkäänlaisia omia tuloja eivätkä vanhemmat voi tai halua auttaa rahallisesti, pystyvät yhteiskunnan laskuun asumaan omassa yksiössään. tässäpä ne syyt ovat. 

 

Tuet pieniä. Eivät riitä. Osa asuu vanhemman tukemana. Aikuisilla ei ole vanhemman tukea välttämättä. Tilanne on hankala.

Mihin kaikkeen niiden tukien pitäisi siis riittää? Tosi paljon on yksin asuvia työttömiä, joiden elämän, vaikkakin vaatimattoman, veronmaksaja kustantaa. Maailmassa ei ole kovin montaa maata jos

Tämä on ihan totta, mutta kun Suomessa nyt vaan ei ole velvollisuutta elättää aikuisia lapsiaan. Eikä aikuisilla vanhempiaankaan. 1960- ja 1970 -luvuilla tätä maata rakennettiin niin, että yhteiskunta huolehtii aikuisista, joilla ei ole mahdollisuutta huolehtia itse itsestään. Tätä kutsuttiin hyvinvontiyhteiskunnaksi. Nyt systeemi halutaan romuttaa, mutta se ei onnistu, jos ei tehdä myös lakimuutoksia. Jos eläkeläiset saa edelleen humpata rahansa Mallorcan matkoihin ja kaikkeen muuhun tarpeettomaan sen sijaan, että rahoittaisivat keski-ikäisten lastensa sekä lastenlastensa perustarpeet, niin ei onnistu. Itse olen pistänyt jo kukkaronnyörit aika tiukille ja säästöt ja sijoitukset saa olla käyttämättä...ihan vaan sitä varten, että ehkä jonain päivänä lapseni puolisoineen joutuukin muuttamaan mun luokseni ja mä maksan oman elämiseni lisäksi heidänkin elämisensä. Toistaiseksi heillä on vielä työt ja ihan hyvä tilanne, mutta koskaan ei voi tietää, milloin ei enää ole. Omien lasteni vuoksi voisin asua vaikka vaatehuoneessa ja syödä pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa, mutta en muiden sukulaisten. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitään maksimipalkkaa ei ole."

Eikä minimipalkkaakaan. Saa teettää duuneja jopa alle sen verrattuna juurikin niihin maihin, joissa se minimipalkka on voimassa. Että tällainen "maailman onnellisin onnela"...

 

Mutta sillä pienellä palkalla ei saa palkattua sellaisia, jotka innovoisi tai nostaisi yrityksen myynnin taivaisiin. Jos yritys haluaa kehittyä ja menestyä, kannattaa rohmuta kilpailijoilta parhaat työntekijät. Käytännössä tarkoittaa, että pitää tarjota isompaa liksaa kuin kilpailija. Suomessa on jo parikymmentä vuotta yrityksillekin riittänyt, että kunhan ei nyt ihan konkkaankaan mennä. Nokia tuli ja meni, mutta juuri mikään yritys ei ole pyrkimässä uudeksi Nokiaksi. Jos yrityksen myynti laskee, mieluummin irtisanotaan porukkaa kuin tehtäisiin jotain, millä myynti nousisi. Ruotsalaisilla on paljon paremmat taidot jo pelkästään kansainvälisessä markkinoinnissa kuin suomalaisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pianonsoitto koko ajan ja kovaääninen puhekälätys on taloyhtiössämme ongelma. 

Meidän taloyhtiössä asui aikoinaan konserttipianisti, joka treenasi kotona. Ei kuitenkaan koskaan klo 22-07 välisenä aikana vaan ihan vaan päiväsaikaan. Siitä huolimatta seinänaapurinsa eläkkeelle jäätyään - ihan ymmärrettävästi kyllä - hermostui asiaan ja valitti asiasta niin, että lopulta taloyhtiö oli sitten käräjillä tän pianistin kanssa. Pianisti voitti ja taloyhtiö maksoi. Se pimputuksesta kärsinyt seinänaapuri muutti sitten pois. Ei sitä naapuria häirinnyt pimputus tietenkään silloin, kun oli itse töissä, mutta kun ei enää ollut työelämässä, alkoikin häiritä. 

No vaikka se, että mun kissalla on oma kylpyhuone ja mulla oma. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Osaako kukaan kertoa, miten näissä yhteisöllisissä maissa kolmen sukupolven huusholleissa niin rahat, työmäärä kuin muukin jaetaan?  Ja kuka päättää, miten pitkään illalla saa valvoa ja miten aikaisin aamulla nousta ylös? Kuka saa kutsua vieraita ja milloin? Paljonko jääkaapista saa kiskoa ruokaa napaansa ja varsinkin kalleinta ruokaa, mikäli jokaisella ei ole omaa hyllyä, johon itse ostaa sapuskansa ja muut pitää näppinsä erossa siltä hyllyltä.  Onko päätösvalta vanhimmalla, suurikokoisimmalla vai suurituloisimmalla? Mua oikeasti kiinnostaisi, miten näissä maissa asiat käytännössä hoidetaan? 

 

En tiedä kaikista kulttuureista, mutta minulla on vietnamilaisia työkavereita ollut jo yli 20 vuotta. Heillä on edelleen täälläkin tosi yhtenäinen ja perhekeskeinen kulttuuri. 

 

Ja ainakin näi

Jotain tällaista vähän epäilinkin, koska eihän siitä mitään tule, jos jokainen sooloilee mitä itse haluaa ja mihin aikaan vuorokaudesta haluaa.