Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät kuluta. Se näkyy huonekalumyynnissäkin.

Kuinka usein ihmiset ostelee huonekaluja ihan vaan huvikseen? Me ostettiin viimeksi silloin kun esikoinen muutti pois ja järjesteltiin huonejärjestys uudelleen ja kuopus sai oma huoneen, johon tarvittiin sänky, työpöytä ja hyllykoitä. Tästä on jo pian 10 vuotta. Ei huonekaluja vuosittain uusita.

No tämä. Kun pandemia 2020 alkoi, oli lehdissäkin juttua, miten ihmiset alkoivat remontoida kotejaan ja mahdollisia kesämökkejään. Siinä yhteydessä varmasti uusittiin myös huonekaluja ja muutakin sisustusta. 

Nro 1655: "Ei välttämättä ole kyse siitä että mieluummin tai että kykyä ei ole, vaan siitä, miten kurjassa ympäristössä ovat joutuneet elämään. Ei kenialaiseen yksinhuoltajaperheeseen syntynyttä voi syyllistää siitä, että tällä ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia elämässä kuin keskiluokkaiseen etelä-helsinkiläiseen perheeseen syntyneellä."

Okei, eli sä puhutkin asiasta ihan globaalisti. Mä ajattelin lähinnä meitä suomalaisia enkä kenialaisia. Korsossa kaupungin vuokra-asunnossa asuva suomalainen työtön yksinhuoltajaäiti viettää kuitenkin paljon upeampaa elämää kuin yksikään kenialainen yh-äiti voi edes uneksia joskus elävänsä. 

Nro 1643: "Sota on vähän kärjistetty esimerkki. Luulen täällä keskustelevan ihan rauhan ajan arjesfa.

Onko kiroilu ihan yleistä? Kadulla, kaupassa, bussissa, asiakaspalvelussa, kirkossa, juhlissa? Luulen ja toivon ettei."

Ehkä riippuu siitä, missä asuu. Mä asun vantaalaisessa lähiössä, mutta harvoin kuulen lähikaupassakaan edes lasten ja nuorten kiroilevan. Bussissa joo jotkut teinit kiroilee, koska kiroileminen on heille normaalia vuorovaikutusta. Siinä missä keski-ikäinen sanoo tutulleen "olipa kiva nähdä sua", nuorempi sukupolvi sanoo vastaavassa tilanteessa, että "vi**u, olipa kiva nähdä sua".  Yhteenkään kaupan kassaan, joka olisi mulle kiroillut,  en ole koskaan elämäni aikana törmännyt, 

Nro 1537: "Ihan en saanut kiinni tästä. Ehkä puhumme jotenkin eri asiasta? 

Ajattelin perhehelvettejä, joissa ihmiset kärsii, mutta ei lähde, tai tyrannimaista vanhempaa, joka terrorisoi aikuisia lapsiaan, työyhteisöä, joka on huonon johtamisen vuoksi sisältä mätä. Tilanteita, joissa ihmiset itse pettävät itseään, koska pelkäävät muutosta eivätkä uskalla puolustautua ja alkavat lopulta voida pahoin. Valheessa eläminen on raskasta.

 Elämässä tarvitaan rohkeutta, mutta se on meille kaikille vaikeaa."

Näköjään puhutaankin eri asiasta. Sä puhut ihmisistä, jotka on jo - kenties lapsuudesta lähtien - lannistettu. Jotka ottavat mieluummin kerta toisensa jälkee turpaansa kuin uskaltaisivat tehdä mitään, jotta turpaan ei enää tulisi. Mä kirjoitin jo sivuja takaperin siitä, että resilienssi edellyttää sitä, että välillä myös niistä vaikeuksista selviää. Jos koskaan ei selviä vaan aina tulee vaan uutta shaissea eteen, niin tottakai se lamaannuttaa. Kun isä lakkaa hakkaamasta, seuraavaksi hakkaa puoliso ja sen jälkeen oma lapsi. Pahimmillaan seuraavana hakkaamisvuorossa on lapsenlapsi.  Kykyä katkaista kierre ei ole. 

Viikonloppuna hajosi työläppäri ja koska työsuhteeni nyt kuitenkin 0-tuntisopparilla olisi jatkunut vielä heinäkuun loppuun, sain äsken vanhalla ritsatietsikalla lähetettyä töihin irtisanomisilmoituksen eli työsuhteeni päättyy huomenna. Voin lopullisesti unohtaa kaikki työhöni liittyvät asiat. Nyt vasta tuntuu oikeasti vapaalta. Ei mua ole pahemmin töistä häiritty, mutta se eräänlainen varallaolokin on ollut aika ärsyttävää. 

Kävin pitkäaikaisen ystäväni kanssa tänään lounaalla ja venähti lounas kolmetuntiseksi. Oltais varmaan juteltu pidempäänkin, mutta oli pakko tulla kotiin ja viedä koira päivälenkille. Tilasin puolisen tuntia sitten uuden läppärin ja toimituksen pitäisi tulla klo 19:30 mennessä. Sitä tässä odottelen. Sen jälkeen koira iltalenkille ja sitten voisin ehkä vaikka avata kuouviinipullon :D