Reipas ja tunnollinen lammas

Naapuri, jolle annoin ne Lundian hyllylevyt, teki niitä hakemaan tullessaan mun pihasta lumityöt. Hän otti multa vähän muutakin mulle tarpeetonta tavaraa. 

Tänään on klo 17 Lions Clubin klubikokous ja sen jälkeen illallinen  ja mulla jo nyt ihan kiljuva nälkä :D 

Asia, jota mikään taho ei halua ottaa esille on se, että meitä on yksinkertaisesti vaan liikaa. Siis meitä Suomessa asuvia. Eliniät pitenee, koska lääketiede on ihan eri tasolla kuin vaikkapa vaan 1980-luvulla. Hoidot on kalliita ja niihin uppoaa rahaa. Mä täytän tänä vuonna 65 vuotta ja kuulun siis ikäluokkaan, jonka sairastaminen tulee lisääntymään seuraavan 10 vuoden aikana. Olen saanut elää hyvän elämän ja mun mielestä olisi ihan vaan hyvä juttu, jos terveydenhuollossa prioriteeteissa ykkösenä olisi lapset ja työikäiset. Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla oin perussairauksieni vuoksi Vantaa-Kerava hyvinvointialueella omalääkäri ja omatiimi. Ja vieläpä sellainen lääkäri, joka ei ole tyrkyttämässä kaikkia uusimpia lääkkeitä ja hoitomuotoja vaan kannustanut mua miettimään omia valintojani. Hänen ansiostaan tiputin painoni alle vuodessa takaisin normaalipainoon. Ja tottakai voin nyt paremmin, kun en kanna enää vyötärölläni toistakymmentä kiloa ihraa. 

Valitetaan syntyvyyden laskusta, mutta ei siinä ole mielestäni mitään ongelmaa, jos niille syntyville lapsillekaan ei sitten aikanaan ole töitä. Toisaalta kun kaikessa säästetään, niin .... Just tänään koiraa ulkoiluttaessani mietyin, että muistan vielä hyvin ajan, kun talvisin klo 5:00 näkyi jo aurauskalustoa. Enää ei näy. Töitä ja tekemistä kyllä olisi, mutta ei ole palkanmaksajia. Julkinen sektori on paisunut paisumistaan jo vuosikymmeniä, mutta kun pitää säästää, säästetään just niistä, jotka sen varsinaisen työn tekee. 

Olin muuten vuosituhannen ekalla vuosikymmenellä töissä 11 hengen firmassa. Meitä varsinaisia työntekijöitä oli 3 ja 8 oli erilaisia päälliköitä. Olin yksi niistä kolmesta. En ollut siellä kuin 2 vuotta ja vaihdoin työpaikkaa. Konkkaanhan sekin firma lopulta meni. 

Ja vielä lisään, että mulle on varautumista sekin, että en säilytä isoja summia sellaisella pankkitilillä, johon mulla on pankkikortti. Jos mut ryöstetään tai hukkaan pankkikorttini, niin vahinko ei ole tuhansia euroja vaan satasia. Lisäksi mulla on kahdessa eri pankissa tilit, joihin on pankkikortti. Ja sen lisäksi vielä aina käteistäkin lompakossa sen verran, että jos jostain syystä kummankin pankin maksujärjestelmissä olisi jotain vikaa, voin maksaa ostokseni käteisellä. Kotivarasuosituksessa mainitaan käteinen, mutta ei mulla ole sen vuoksi käteistä kotona ja lompakossa, että joku maailmanloippu olisi tulossa vaan just noiden edellä mainitsemieni syiden vuoksi. Yhdessä vaiheessa Nordealla oli aika paljon ongelmia järjestelmiensä kanssa, viime aikoina on ollut OP:lla. 

Nro 486: En ole enää työelämässä, mutta tänään tuli kännykän 112-sovellukseenkin vaaratiedotteen testiviesti. Näköjään siis testaavat sellaista. Oli mielenkiintoista, että siitä tuli ihan erilainen piippaus kuin tekstiviesteistä, Messengeristä, Whatsappista tms. 

Nro 489: "No jos varautuminen on sitä että kaapissa on buranaa niin jokainen suomalainen on varautunut.

Puolet siitä toiminnasta mistä tässä ketjussa puhutaan ei ole varautumista ollenkaan vaan ihan normaalia elämää.  Vähän sama kuin kehuisi varautuvansa kun tankkaa auton tankin täyteen eikä vain puoleen väliin. 

Ja se toinen puoli on varautumista johonkin jonka esiintymistiheys on niin harvinaista että on ihan aiheellista kysyä varautumisen tarpeellisuutta. Silloin varautuminen lähestyy mitä tahansa harrastamista jonka hyöty yleisellä tasolla on ihan samalla viivalla minkä tahansa muun itsestä mukavalta tuntuvan harrastuksen kanssa. Eikä siinä toki mitään, kyllä ihmisillä harrastuksia pitää olla."

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi eli siis siitä, että on ihan normaalia elämää, että kotona on varalla vähän sitä sun tätä. Jokaisella, joka käy korkeintaan 2 kertaa viikossa kaupassa, on yleensä kotonaan sen verran elintarvikkeita, vessapaperia jne, että pärjää 72 tuntia. Muutama vuosikymmen sitten kotivarasuositus oli kahdeksi viikoksi, mutta nykyisin vain tuo 72 tuntia. 

Asun pääkaupunkiseudulla ja on meilläkin ollut niin sähkökatkoksia kuin vedenjakelun häiriöitäkin. Yleensä kuitenkin ne kestää vain muutamasta minuutista muutamaan tuntiin ja vika on saatu korjattua. Mun kotivara koostuu kuitenkin sellaisista jutuista, joita käytän muulloinkin. Lämpimiä vaatteita tarvitsen koiran kanssa ulkoillessa, samoin otsalamppua pimeään vuodenaikaan. En myöskään halua käydä joka päivä kaupassa enkä varsinkaan halua, että pitäisi sairaana lähteä apteekkiin, koska lääkekaapissa ei ole mitään. Tai jos vahingossa leikkaan sormeeni, pitäisi lähteä apteekkiin ostamaan sidosatarpeita. Mulla kuluu myös paristoja, koska kissan takia en polta elävää tulta sisällä vaan kynttilät on paristoilla toimivia. Palovaroittimet on nykyisin taloyhtiön puolesta, mutta vasta viime kesästä lähtien. Vuosikymmeniä siis piti itse hankkia varoittimet ja huolehtia niiden paristonvaihdosta. Multa löytyy myös paristoilla toimiva radio. Toimii se myös verkkovirrallakin ja yleensä käytänkin sitä just sillä tavalla. Se on mulla keittiössä ja ruokaa laittaessani on ihan kiva kuunnella jotain. Löytyy myös pieni varavoimalaite kännykkää varten. Oli ihan kätevä viime syksynä Irlannin reissullakin, kun aamulla lähdettiin hotellista ja illalla vasta palattiin takaisin. 

Mulle varautumista on myös se, että jos viranomaisilta tulisi kehotus sulkea ilmanvaihto, niin tiedän, mistä tässä asunnossa saan sen suljettua. Ensiaputaidot yms on myös varautumista. Kaikki varautuminen ei siis ole jotain tavaraa vaan myös osaamista. Olen myös selvillä taloyhtiön pelastussuunnitelmasta ja tiedän, mihin tän isohkon rivitaloyhtiön alueella kokoonnutaan, jos jotain tapahtuu. Ja tiedän myös sen, että tän taloyhtiön asukkaille ei ole väestösuojapaikkaa. Aikoinaan oli, mutta ei ole enää. Mä jaan aloittajan kanssa näkemyksen turvallisuuden tunteesta jo ihan siinäkin, että mulla ei mene sormi suuhun, jos joku kaupassa tai muualla saa vaikka sydäninfarktin. Kun tietää, miten pitää toimia, ei hätäänny.