Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos vanhus on lähtenyt valumaan tuolissa ja saanut jo aiemmin kätensä sinne vyön sisäpuolelle niin hänen kehonsa on voinut roikkua vyötärövyön varassa kaulan kohdalta. Tämä on yksi skenaario joka mulle tulee mieleen. On myös mahdollista, että toinen asukas on tehnyt jotain. Tai hän on nostanut sen vyön kaulan kohdalle.

 

Valitettavasti voin kuvitella, että kuristuminen on tapahtunut ilman hoitajan toimia.

 

T. Sairaanhoitaja 

Miten tuoli ei sitten ole kaatunut painopisteen siirryttyä?

Oliko jossain tietä, että tuoli EI ollut kaatunut? Itsekin mietin sitä vaihtoehtoa, että vanhus on onnistunut hivuttamaan itsensä jotainkin siitä vyöstä alas niin, että on jäänyt kaulan kohdalta kuitenkin roikkumaan siihen. Aikoinaan vanhainkodissa oli yksi vanhus, jolla kaatuessaan murtui ranne. Käytettiin lääkärissä ja ranne kipsattiin. Seuraavana aamuna kipsi oli siististi yhtenä kappaleena vanhuksen yöpöydällä. Vietiin uudestaan terveyskeskukseen, ranne kipsattiin uudestaan ja sama juttu seuraavana aamuna. Kolmannella kerralla sitten lääkäri totesi, että ihan turha kipsata enää. Jotkut vanhukset ovat aika "houdineja". 

Nro 517: "Hoivata kodin omaisensa  ympäristössä."
Valtaosa vanhuksista ei maksa sitä hoitoaan kokonaan itse. Hyvinvointialue maksaa siitä osan. Mitä pienemmät on vanhuksen tulot, sitä suuremman summan hyvinvointialue vanhuksen hoidosta maksaa. Meillä on julkisella sektorilla kilpailutus ja tämä tarkoittaa sitä, että isot "pörriäiset" sun muut pystyvät tarjoamaan jotain sellaista, mitä pienet yksityiset kodinomaiset hoivakodit eivät kykene tarjoamaan. Ja lisäksi nämä "pörräiset" ostavat kyllä aika pian pois sellaisen kodinomaisen hoivakodin, jonka joku yksityishenkilö on perustanut. Tekevät sen verran hyvän tarjouksen, että se yrittäjä ei kieltäydy kaupoista. Ja sitten sekin vanhuksen hoivakotipaikka voi siirtyä ihan muualle jonnekin laitosmaisempiin olosuhteisiin. 

Vanhustenhuollosta on tullut bisnestä. Tämä ei ole vain Suomen ongelma vaan ongelma on sama eri puolilla Eurooppaa. Sijoittajat haluavat rahoilleen tuottoa ja sillä ei ole sijoittajalle mitään merkitystä, miten se tuotto eli osingot saadaan. Sijoittaminen ei ole mitään hyväntekeväisyyttä vaan puhdasta liiketoimintaa. 

Suosittelen katsomaan Yle Areenasta dokumentin "Ikääntyvä Eurooppa - rahasampo?"

https://areena.yle.fi/1-70943190

Otanpa kantaa tuohon tietojen kirjaamiseen. Kun mä kasarilla tein sairaanhoitajan hommia, niin ei silloin vielä kirjoitettu paperisiin sairauskertomuslehtiin tai nk kuumekurvaan muuta kuin onko virtsannut ja ulostanut, onko syönyt, paljonko oli verenpaine tai verensokeri, oliko annettu jotain muita kuin listalla meneviä lääkkeitä eli jotain tarvittaessa määrätyksi annettuja lääkkeitä jne. Ei mennyt kirjaamisessa kovin kauaa. Ne kuumekurvatkin oli suunniteltu siten, että moneen asiaan riitti kommentiksi vain kuulakärkikynällä kirjoitettu + tai -. Jokainen tiesi, mitä tarkoittaa 121/67 tai p 66. Jos omainen oli soittanut, riitti vaan kommentti "Omainen soitti". Ei tarvinnut niksutella ja naksutella hiirellä eikä etsiä pudotusvalikoista oikeaa asiaa. Ja jos joku potilas tuli kansliaan, niin läpsäytti vaan sairaskertomuskansion kannen kiinni eikä viereen tullut potilas nähnyt yhtään mitään. 

Nykyisin pitää kirjata kaikenlaista ja oikeastaan on erikoista, että niitä ei sitten varmaan kauheesti kukaan sieltä käy lukemassa. Mun äitini oli 2 viikkoa hoivakodissa akuuttipaikalla (siirtyi sinne suoraan päivystyksestä), jotta isälle jäi aikaa järjestää kotiin kotihoito. Kun soitin hoivakotiin kysyäkseni äidin voinnista, niin yleensä vastattiin, että on se nähty täällä. No tämäpä oli toki ihan hyvä tieto, kun kyseessä oli karkaileva muistisairas. Mutta kun kysyin äitini voinnista ja esim onko syönyt tai ottanut edes ne päivystyksessä lääkärin määräämät lääkkeet, niin ei hoitaja tiennyt. Kummallista, kun ne tiedot olisi just siellä potilastietojärjestelmässä. Että eiku katsoo vaan sieltä. Mutta mulle vähän myöhemmin selvisi, ettei monilla keikkalaisilla ollut edes tunnuksia niihin järjestelmiin. Piti siis jättää soittopyyntö sellaiselle hoitajalle, joka tietäisi jostain jotain. Joskus hoitaja soitti, useimmiten ei vaan mun piti soittaa taas uudestaan. 

Yöttömät voisi laittaa yövuoroihin. 

Vierailija kirjoitti:

Monikohan kuolee kotiin kun ei ole hoitopaikkaa

Mun äidilleni olisi kyllä löytynyt hoitopaikkakin, mutta halusi itse kuolla omaan kotiinsa. Kuten sitten sai kuollakin. Työskenetelin 1980-luvun lopulla sekä kotisairaanhoitajana että sen jälkeen vanhainkodissa. Vaikka olot vanhainkodeissa olivatkin silloin paljon paremmat ja inhimillisemmät kuin nykyisin hoivakodeissa, lupasin äidilleni jo silloin, että niin kauan, kun mussa henki pihisee, sinä et sellaiseen paikkaan joudu. Noh, enpä osannut silloin arvata, että alle 10 vuotta myöhemmin sairastun itse nivelreumaan ja että äitini elää lähes 97-vuotiaaksi. Monien mutkien jälkeen sain kuitenkin huolehdittua siitä, että äiti sai toiveidensa mukaan nukahtaa ikiuneen omassa kodissaan omassa sängyssään. 

Itsekin toivon, että saisin kuolla kotona. Oleellista on lähinnä vain se, millaisin kivuin.