Reipas ja tunnollinen lammas

Noista valvotuista tiloista eli päiväsaleista...olen muutaman viime vuoden aikana käynyt kolmessa vanhustenhoitoon tarkoitetussa laitoksessa ja yhdessäkään ei ollut päiväsali keskellä osastoa ja potilashuoneet sitten sen ympärillä siten, että huoneen oven auki jättämällä olisi nähnyt päiväsaliin. Päiväsali toki oli jossain kohtaa osastoa, mutta potilashuoneet sitten osaston käytävien varrella. Perimmäiset huoneet aika kaukanakin päiväsalista. Jos siis näissä olisi ollut joku vanhus pyörätuoliin sidottuna päiväsalissa ja hoitajat sitten jossain muissa potilashuoneissa kuin juuri niissä päiväsalin vieressä olevissa, niin eipä olisi hoitajat nähneet päiväsaliin, vaikka miten olisi huoneen ovi jätetty auki. Rakennuksia ei siis ole edes suunniteltu siten, että jokaisesta huoneesta pystyisi tarkkailemaan päiväsalissa olevia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaihtoehtoja. Töissä on käytävä, että voi omat lapset elättää. Vanhemmat omat varakkaita, mutta hoito on yhtä huonoa köyhälle kuin rikkaalle loppusuoralla.

Onneksi vasta ihan loppusuoralla. Hyvin pitkään voi pärjätä huonokuntoinenkin kotona, jos on vaan varaa maksaa erilaisista palveluista. 

Toivottavasti ei tarvitse. Oli melkoinen prosessi ja oman elämänkin myllytys, että äiti sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan omassa sängyssään. Silloin olin vielä työelämässäkin, nyt en enää ole. Isällä 96v ei ole - toistaiseksi - mitään muistisairautta, joten jos siskoni ei hänen kanssaan enää jossain vaiheessa pärjää, niin menen kyllä avuksi. Mä siis huolehdin äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. 

Äidinkieli, kuvaamataito ja matematiikka. Fysiikka ja kemiakin oli ihan kivoja. 

Onneksi identiteettini eikä ystävyyssuhteeni ole koskaan perustuneet rahaan. Toki toivoisin - jos siis kaiken menettäisin - , että jostain saisin sen verran rahaa, että pystyisin ylläpitämään nykyisin kohtuullisen vaatimatonta elintasoani. Olen ollut aikoinaan 18-vuotiaana täysin rahaton (ei siis markkaakaan rahaa), asunnoton ja työtön, kun isä päätti heittää mut himasta syksyiseen yöhön, mutta vaikka siitä jotain jäikin mua jonnekin alitajuntaan korventamaan, niin se jäi vain isääni kohtaan eikä mitään muuta.