Reipas ja tunnollinen lammas

Mulle vaateostokset ei ole koskaan ollut ongelma. Inhoan vaateostoksilla käyntiä. Syynä se, että olen lyhyt, ja kaikki vaatteet on tehty vähintään keskipitkille tai sitten pitkille ihmisille. Kun sain kuitenkin laihdutettua itseli ylipainosta normaalipainoon, ajattelin, että olisi aika kiva ihan vetoketjulliset perusfarkut. Pitkästä aikaa. Kävin siskoni kanssa vaateostoksilla ja kun yhdessä kaupassa rekkiä katselin, siskoni tuumasi, että noi taitaa kyllä olla capri-farkut. Sanoin siskolleni, että ihan sama, vaikka olisivat shortsit, kunhan lahkeet on mulle nilkkoihin asti :D 

Nyt olen pistänyt parin päivän aikana oikein kunnolla tuulemaan. Kämppä on yks hävityksen kauhistus, kun olen kerännyt kaapeista ulos tavaroita, joista pitää hankkiutua eroon. Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. Naapurin kanssa tänään juttelin ja hän ottaa mielellään multa nyt tarpeettomaksi jääviä Lundian hyllylevyjä. Ovat sen verran hyvälaatuista tavaraa, että niitä ei raaskisi ihan sekajätteeseenkään heittää. Mutta hyvä juttu, että jollekin kelpaa. Päätin, että unohdan nyt ekologisuuden ja heitän surutta pois sellaista, mitä joku ihan lähellä ei tarvitse. Todennäköisesti mäiskään roskikseen jonkin verran vanhoja Arabian astioitakin, mutta tästä raivauksesta ei tule koskaan valmista, jos jään odottelemaan, että joku tulisi hakemaan niitä. Yhden kerran aion laittaa paikalliseen roskalavaryhmään ilmoituksen, että tällaista saisi käydä noutamassa, mutta en sitten sen enempää. Ikuisuusprojekti, jos jokaiselle hyväkuntoiselle esineelle pitäisi etsiä jostain uusi koti. 

Aloituksesi on varmaan provo, mutta vastaan silti. Suomessa yrittäjän asema on ollut turvaverkostojen suhteen erittäin heikko jo kauemmin kuin mitä minä 64v olen elänyt. Meillä oli vuosikymmeniä tässä maassa ajatus, että palkansaajan osa on kaikista paras ja se yrittäjä on vain sika, joka koittaa riistää muita. Vaikkei sillä yrittäjällä olisi ollut yhtään työntekijääkään. Koska näin on ollut vuosikymmeniä, uskallus yrittäjyyteen on aika heikkoa. Pitäisi olla sekä loistava bisnesidea että myös taloudelliset resurssit aloittaa yritystoiminta sekä elää säästöillään siihen asti, että yritys alkaa tuottamaan edes sen yrittäjän elämisen verran. Yrittäjä ei myöskään ole saanut sairastaa eikä oikein pitää lomaakaan, jos ei ole ensin saanut säästettyä tarpeeksi rahaa tällaisia "ylellisyyksiä" varten, jotka taas palkansaajalle kuuluu ihan automaattisesti. 

Tässä on kyllä mun mielestä ihan hyvä odottaa, että tutkinta saadaan päätökseen. Kaikenlaisia spekulointeja voidaan tehdä, mutta juuri tämän tapauksen kohdalla ei tiedä edes omaiset tarpeeksi. Jos kyseessä nyt kuitenkin on rikosepäily, niin pitää sitäkin odottaa, että mikä rikos on kyseessä. Eli mitä lakia on rikottu. 

Muistaako joku sitä tapausta, missä joku vanhus oli hoivakodissa tappanut toisen vanhuksen ja tuliko siitä henkilökunnalle yhtään mitään seuraamuksia? Sen muistan itse, että silloin tekijä katsottiin syyntakeettomaksi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu. 

Mutta lisään tähän vielä, että kun tuntee edes jonkin verran Suomen historiaa, niin 100 vuotta sitten pärjättiin nimenomaan yhteisöllisyyden avulla. Heikoimmista piti yhteisö huolta eikä yhteiskunta. Paluu yhteiskunnan huolenpidosta yhteisöjen huolenpitoon on pitkä prosessi. Ihan kuten oli hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkin ja yhteisöllisyydestä luopuminen. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nyt muutoksia tehdään ihan liian nopeaan tahtiin eikä kansalaiset ehdi varautua muutoksiin. 

Nro 68: "Miksi et kerro miten, millä keinoin se yksilö pystyy huolehtimaan omat asiansa kun päättäjille asia ei kuulu tippaakaan? Selität vain kuinka on murros meneillään ja mitä tapahtui 60-luvulla ja kuinka joku hyötyy majojen rikkomisesta (kun joku oikeasti koittaa selviytyä itse). "

Nyt kysyt multa asiaa, johon vastaamiseen mulla ei ole ammattitaitoa. Mä vain havainnoin sitä, mitä ympärillä - siis tässä yhteiskunnassa ja vähän kauempanakin - on vuosikymmenten aikana  tapahtunut ja mitä tulevaisuudessakin tapahtuu.