Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kulutus on kyllä vähentynyt paljon entisestä, mutta ei se johdu pelkästään etätöistä. Ennen (noin 2005 - 2015) kun olin töissä keskustassa, tuli välillä käytyä kahviloissa, kierreltyä tavarataloissa ja shoppailtua kaikenlaista. Saatettiin joskus jäädä työkavereiden kanssa syömäänkin. Nykyään, vaikka käynkin välillä keskustassa, shoppailu ei kerta kaikkiaan kiinnosta, vaan yritän vain selvitä sieltä keskustasta pois mahdollisimman nopeasti. Keskusta on muuttunut jotenkin suttuiseksi ja likaiseksi, siitä puuttuu entinen hohto ja vetovoima. Kotona on niin paljon viihtyisämpää. 

Mä olin aikoinaan muutaman vuoden töissä Helsingin ydinkeskustassa. Toimisto sijaitsi Annankadulla ihan Forumin vieressä. En kertaakaan niinä vuosina työmatkalla käynyt yhdessäkään keskustan kaupassa vaan aamulla kipitti Elielin aukiolta suoraan töihin ja töistä lähtiessä sama juttu eli suoraan vaan Forumin läpi ja tunneleita pitkin Elielin aukiolle, bussiin ja kotiin.

Noin muuten ei tule käytyä stadissa enää kuin ehkä  1-2 kertaa vuodessa. En mä edes tiedä, mitä siellä nykyisin on. Tarkoitan siis mitään sellaista, mihin mun pitäisi ekonomistien mielestä käyttää rahojani. Ennen HSL:n parin vuoden takaista reittiuudistusta kävin parikin kertaa kuukaudessa lauantaisin stadissa. Tuli käytyä Hakaniemen hallissa tai muualla ja samalla reissulla sitten jossain kahvilassa tai ravintolassa lounaalla. Sitten HSL keksi, ettei olekaan enää viikonloppuisin suoraa bussiyhteyttä stadiin vaan mitää mennä bussilla joko Selloon tai Myyrmanniin ja jatkaa siitä junalla stadiin. Hmm....jos kerran olen jo kauppakeskuksessa, niin miksi jatkaisin vielä junalla eteenpäin? Ja muutenkin pyrin siihen, että hoidan asiat nopeasti ja pääsen vielä samalla lipulla takaisinkin. Perjantaina olin yllättynyt, kun selvisin HUSLabista verikokeista (ei ollut edes ajanvarausta), apteekista sekä parista Myyrmannin kaupasta niin nopeasti, että lippu, jolla olin kotoa lähtenyt, oli edelleen voimassa. Pääsin siis samalla lipulla vielä takaisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tein 13 vuotta etätöitä. Ihan samalla tavalla mä käytin lounasetuni kuin lähitöissäkin. Ne ravintolat vaan eivät etätöissä olleet työpaikkani läheisyydessä vaan kotini läheisyydessä. Enkä mä lähitöissä ollessakaan käynyt kesken työpäivän enkä edes työpäivän jälkeen missään shoppailemassa. Pikemminkin päinvastoin eli lähitöistä tuli mahdollisimman nopeasti kotiin ja etätöissä taas, kun työmatkaan ei mennyt aikaa, saattoi työpäivän jälkeen lähteäkin jonnekin kauppakeskukseen. Ainoa, joka mun etätöistäni kärsi oli HSL, kun ei tarvinnut ostaa enää joka päivälle bussilippua. 

Tuo kokemus vastaa hyvin laajempaa kuvaa. Ihminen tykkää siirtyä paikasta toiseen noin tunnin päivässä. Tuo tunti käytetään yleensä joko työmatkaan tai vapaa-ajan matkaan.

Mä kävin loppukesästä toimistolla palauttamassa avaimeni yms, kun irtisanoin itseni ja päätin jäädä elämään säästöilläni. Matkaan meni yhteen suuntaan 55 minuuttia. HSL on muuttanut reittejä niin, että joutuu käyttämään kolmeakin kulkuneuvoa, kun ennen pääsi yhdellä tai kahdella. Kaikki liikenne ohjataan nykyisin raiteiden varteen eli tavallaan pakotetaan matkustajat junaan, metroon tai raitiovaunuun ja bussit ovat vain syöttöliikennettä näihin. 

Tein 13 vuotta etätöitä. Ihan samalla tavalla mä käytin lounasetuni kuin lähitöissäkin. Ne ravintolat vaan eivät etätöissä olleet työpaikkani läheisyydessä vaan kotini läheisyydessä. Enkä mä lähitöissä ollessakaan käynyt kesken työpäivän enkä edes työpäivän jälkeen missään shoppailemassa. Pikemminkin päinvastoin eli lähitöistä tuli mahdollisimman nopeasti kotiin ja etätöissä taas, kun työmatkaan ei mennyt aikaa, saattoi työpäivän jälkeen lähteäkin jonnekin kauppakeskukseen. Ainoa, joka mun etätöistäni kärsi oli HSL, kun ei tarvinnut ostaa enää joka päivälle bussilippua. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä täällä on joidenkin ongelmana? Otsikko mitä sinulle kuuluu on käsittääkseni jokaisen itse määriteltävissä oleva asia. Tosin yleensä kuulumiset liittyy vastaajan omaan henkilökohtaiseen elämään tavalla tai toisella.

Juuri näin. Ja  se omaan henkilökohtaiseen elämään tavalla tai toisella kuuluva asia voi olla ihan mikä vaan, mitä  sillä hetkellä tai viime aikoina on miettinyt tai esimerkiksi mediasta seurannut. 

Nro 592: "Niin eli siis koulutus itsessään ei niin vaikuta.

Vaikka olen itsekin valinnut oman alani kiinnostuksen, ja lisäksi työllistävyyden ja taloudellisen toimeentulon, mukaan, niin en koe että ajatteluni riippuisi niin paljon siitä. Työ on kuitenkin lopulta vaan työtä, ainakin minulle. Työ voi olla toki kivaakin, ja sekin on toki kiva että siitä saa palkkaa, mutta ei se kuulu elämäni tärkeimpiin asioihin."

Mulla aika samoja ajatuksia. Jos olisin syntynyt riittävän iso rahatukko kainalossani, en olisi tehnyt elämässäni päivääkään palkkatyötä. Rahan eli siis  palkan takia mä olen töissä aina käynyt. Se on ollut ihan kiva, jos ainakaan ihan joka päivä ei ota päähän lähteä töihin. Sen paremmin hoitoala kuin it-alakaan ei ollut mikään mun erityinen kiinnostuksenkohde, mutta niinä aikoina, kun aloille opiskelin, oli työpaikan saamisen kannalta hyvä vaihtoehto. Mä olisin ollut ihan mielelläni joku taivaanrannan maalari, mutta kun laskutkin piti maksaa.