Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 1512: "Jos asiat olisi näin yksinkertaisia, ei kiusaaminen olisi missään ongelma. Kukaan ei vapaaehtoisesti halua olla tekemisissä narsistin kanssa. Aina se ei ole vapaaehtoista. Narsisti koulu- tai työkaverina tai naapurina on painajainen. Puuttuu joka asiaan. "

Riippuu toki siitä, missä asuu. Mulle ei ole koskaan tuottanut ongelmia ignoorata joitain naapureitani, mutta toisaalta en ole koskaana sunutkaan omakotitalossa. En siis tiedän, miten onnistuisi sellaisesa paikassa. Työkavereidenkaan kanssa ei tarvitse puhua muusta kuin työasioista. Kaiken työasioiden ulkopuolisen voi ignoorata.

Missä ja miten tällaista vaivaantumista esiintyy? On ihan mukavaa, jos joku vaikka synttärinä tai äitienpäivänä huomioi, mutta jos nyt sitten avaa maitotölkin joka kerta, kun kahviinsa sitä maitoa haluaisi tai tekee muutenkin kaiken toisen puolesta, niin siitä syntyy kyllä helposti sellainen käsitys, että toinen ei usko toisen selviävän yksinkertaisista asioistakaan ilman apua. Kohteliaisuus oikeissa tilanteissa on ihan kiva, mutta ei paapominen. 

Joskus syynä voi olla ihan vaan ruuan rakennekin. Tai on ehkä joku huono kokemus sellaisesta. Mua on aina oksettanut kaikki suussa limaiselta tuntuvat raaka-aineet. Sillit, simpukat, monet sianlihapalat jne. Kansakoulun tillilihan ja kanaviillokin kastike. Oksettavat vieläkin, vaikka olen jo yli kuuskymppinen. Ja sitten on kokemusta siitäkin, että lapsena sain ruokamyrkytyksen. Kaikki ne maut, mitä okesennukseni seassa oli, aiheutti mulle vastenmielisyyden vuosikymmeniksi. En pystynyt syömään esimerkiksi ananasta, koska jo pelkkä haju aiheutti oksennusrefleksin. Mutta tosiaan ei mun lapsuudessani kansakoulussa mitään omaa ruokaa saanut, vaikka oli ihan allerginenkin. Sitten söi sitä, mitä pystyi tai oli kokonaan syömättä. Koulussa ruoka on vain yksi päivän aterioista, joten ei tule mitään puutostauteja, vaikka jättäisi sen syömättäkin. Tai vanhempi laittaisi kouluun lapselleen eväät mukaan. Päiväkoti on sitten vähän haastavampi, jos lapsi syö jo aamiaisenkin päiväkodissa eikä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuntuu että just minulle on sattunut elämässä hemmetistä vaikeuksia, samalla kun muut näkyy luistelevan elämän helposti läpi. Ei suuria huolia, vastoinkäymisiä tai menetyksiä 

Oletko varma, ettei niillä muilla ole ollut, vaan onko kyse vain siitä, että eivät ole kertoneet siitä sinulle? Moni varmaan kuvittelee, että mun elämäni on ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta se johtuu vain siitä, että hyvin harvalle kerron mistään muustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan käynyt katsomassa Kullervo-leffaa? Ammentaa Kalevalasta ihmisyyden haasteita. Salonen Kullervona ja Eero Aho ottoisä Untamona. En ole vielä nähnyt.

En ole käynyt katsomassa. Kalevala on kyllä tullut luettua kannesta kanteen parikin kertaa, samoin Kanteletar.