Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan sen takia että ei kukaan jaksa aikuisena enää mitään haahuilijaa katsoa. Kertoo aika paljon kiinnostuksen kohteista ja tavoitteista toi 5 vuotissuunnitelma.

Mä kyllä juoksisin lujaa, jos deitti alkaisi puhua jostain viisivuotissuunnitelmasta.

 

N46, ihan aikuinen nainen

Olen kaksikymmentä vuotta sinua nuorempi ja olisin erittäin vaikuttunut jos mies olisi noin älykäs ja henkisesti kypsä, että puhuisi tällaisista asioista. Viimeksi kun olin treffeillä mies kehui miten oli sammunut edellisenä yönä kaverin saunaan 😭 

 

 

 

 

 

 

Nämähän liittyy juuri ikään kans. Nuorena on järkevämpää tehdä viisvuotissuunnitelmia ja rakentaa elämää, kun taas keski-ikäisillä voi olla jo enempi sellaista että kaikki on jo valmista ja ollaan vaan.

Toisaalta tuossakin voi olla aika oleellista se,  haluaako toinen elää tuttua ja turvallista arkeaan vai onko suunnitelmissa tehdäkin jotain ihan muuta.  Jo pelkästään se, haluaako muuttaa jossain vaiheessa toisen ihmisen kanssa saman katon alle vai haluaako, että kumpikin asuu omissa asunnoissaan.  Jos omissa,  niin silloin ei tarvitse miettiä muuttoa eikä varsinkaan sitä, pitäneekö työmatka. Iän myötä myös se,  onko toisen suunnitelmissa kesämökki jossain korvessa vai talviasunto Espanjassa.  Käyhän tietysti joillekin sekin, että toinen hankkii itselleen mökin ja toinen asunnon Espanjasta,  mutta jos toinen asuu talvet Espanjassa ja toinen kesät mökillään,  niin eipä siinä kovin paljoa vietetä aikaa yhdessä.  

Viisivuotissuunnitelma on terminä neuvostoliittolainen,  mutta itse en pitäisi tulevaisuudensuunnitelmista puhumista lainkaan huonona vaihtoehtona.  En edes nuorena ja naiivina olisi rakkauden vuoksi muuttanut työttömäksi jonnekin Kainuuseen.  Vaikka en olekaan mikään uraihminen,  niin mitä järkeä olisi ollut edes opiskella,  jos ei olisi ollut aikomustakaan käydä koskaan töissä.  Pidän myös vähän epäreiluna roikottaa toista ihmistä suhteessa ja antaa tämän kuvitella, että kyseessä on vakava ja mieluiten koko loppuelämän kestävä parisuhde,  jos omat suunnitelmat ovat jotain ihan muuta kuin toisella.  Ja sitten muutaman vuoden päästä sanoa heippa, mä tästä lähden nyt. 

Pääsiäistunnelmissa... mun mummu eli äidinäiti syntyi 1890-luvun lopulla.  Eli aika erilaisessa maailmassa kuin minä.  Kuoli,  kun mä olin 9v. Muistan lapsuudestani , miten mummu laittoi sunnuntaina huivin päähän ja villatakin päälle.  Sanoi mulle, että nyt lähdetään kirkkoon kuuntelemaan pötypuhetta. Siihen maailmanaikaan,  missä mummu eli,  erilaisuutta ei hyväksytty. Oli tehtävä yhteisön hyväksynnän vuoksi asioita,  jotka olivat oman arvomaailman vastaisiakin.  

Mä olin mummun lapsenlapsistaan se,  jolle kertoi meidän suvun tarinaa.  Ja myös vanhoja perinteisiä uskomuksia.  Kertoi myös noituudesta. Siinä missä serkut painelivat kauppa-auton saapuessa riemusta kiljuen saamaan jätskiä,  niin missä oli Lammas? Selälläni metsässä männynlatvoja katsellen ja hipihiljaa odottaen,  kuinka lähelle mua kettu tai joku muu eläin uskaltautuu. 

Kun mummu sitten sairastui syöpään ja 1960-luvulla syödä oli käytännössä kuolemantuomio,  mummu kirjoitti mulle kirjeen.  Lähetti sen äidilleni ja sanoi, että kun Lammas täyttää 18 vuotta, anna tämä kirje hänelle.  Olen hävittänyt kaikki muut elämäni aikana saamani kirjeet paitsi en tätä. 

Joskus olen miettinyt,  pitäisikö mun kirjoittaa ylös kaikki se,  mistä mummu mulle kertoi.  Vai vienkö sittenkin sukupolvien perimätiedon mukanani.

Vierailija kirjoitti:

Joka talossa on ikkunat joka seinällä joten on mahdotonta paeta drooneja.

Mun asunnossa ei ole ikkunoita vaatehuoneessa eikä saunassa.  Eikä muuten pienemmässä kylpyhuoneessakaan. Näiss  siis ensin ulkoseinä ja sitten vielä väliseinä. 

Kymmenisen vuotta sitten jotkut keräsivät myös 1970-luvun keittiöretroa.  Allekirjoittanut mukaanlukien . Facebookin retroryhmissä huutokaupoissa hinnat nousi oikeasti välillä ihan järjettömiin lukemiin.  Ei olisi käynyt mielessäkään 1970-luvulla maksaa lähes 2000 markkaa Anita Wangelin leipälaatikosta . Mutta vime vuosikymmenen alussa maksoin,  kun halusin ne kaikki 4 eri väriä. Vaaleanpunainen oli se, mistä joutui maksamaan eniten.  Tänä päivänä ei kukaan taitaisi maksaa niistä yhtään mitään, koska hypetys meni jo. 

Vierailija kirjoitti:

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 4 (tai paremminkin 22) vuotta sitten ja nyt jo Suomessa hoksataan, että tarttis varmaan tehdä jotakin...

Samaa just ajattelin.  Ja nyt sitten kehitellään  (montako miljoonaa veronmaksajien rahoja vaatii?? ) kansalaisille koron....eiku droonivilkku.