Reipas ja tunnollinen lammas

Jos nyt ajattelen ihan vaan itseäni, niin kaikki on oikeastaan tosi helppoa. Ei tarvitse enää jonottaa lounastauolla saadakseen pankin tiskiltä rahaa. Oikeastaan käteistä ei edes tarvitse juuri mihinkään. Kaikki verottajan kanssa hoidettavatkin asiat onnistuu netissä. Käytännöllisesti katsoen kaiken saa tilattua kotisohvalla maaten ja suoraan kotiinkuljetuksella. Myös yhteydenpito ihmisiin on nykyisin aika vaivatonta. Pistät vaan illalla ennen nukkumaanmenoa Messengeriin tai Whatsappiin viestin ja luet aamulla mahdollisen vastauksen. Eli jos vertaan 1970- ja 1980-lukuun, niin arki on aika helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla muuallakin työntarve vähenee automatisaation ja tekoälyn myötä, se on totta. Vanhanaikainen käsitys että jokaisen pitäisi työllään itsensä elättää, kun töitä on yhä harvemmalle. Ellei tehdä jotain merkittäviä uudistuksia kuinka työtä jaettaisiin kokopäiväisiltä muillekin eikä niin, että jotkut stressaa itsensä hengiltä ja kadehtii niitä joilla ei ole muuta kuin vapaa-aikaa, ja toiset taas joutuu pärjäämään aina vaan pienemmillä tuilla, mutta aikaa olisi vaikka muille jakaa.

Oletko jo perehtynyt höyryjunan aiheuttamaan massatyöttömyyteen kuljetusalalla?

Kun höyryjunat keksittiin, ihmiset kuolivat huomattavasti nuorempina kuin nykyisin. Mitään eläkejärjestelmääkään ei Suomessa vielä ollut. Lisäksi hyvin moni siihen aikaan tässä maassa sai edes osan elannostaan omasta maastaan. Tai ainakin torpparina. Elintaso oli suurella osasta kansaa hyvin matala. Rokkoihin ja keuhkokuumeisiin kuoltiin. Lapsia syntyi, mutta niitä myös kuoli. Synnytyksiinkin kuoltiin. Vuosikymmenten kehitys on aiheuttanut sen, että hyvin moni tarvitsee hengissä siäilyäkseen rahaa. Kun ei siellä kerrostalossa parvekelaatikossa pysty kasvattamaan edes kuukauden ruokia itselleen ja perheelleen. 

Mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Ja minäkin tässä kaikessa rauhassa odottelen, mitä on ne työtehtävät, joita tulevaisuudessa taas on kaikille työikäisille ja työkykyisille. Vielä ei ole oikein mitään merkittävää uutta juttua näkynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että kuka pystyy jatkossa ostamaan mitään. Kun 30% ihmisistä on työttömiä pian ja pysyvästi.

Kuitenkin aika pieni maa. Kuka kuluttaa? 

No tämä! Ja kun nyt vielä lainsäädäntöä on muutettu niin, että yhtään mihinkään hommaan ei enää tarvitse olla vakituista työsuhdetta vaan kaikki työsuhteet voidaan pilkkoa silpuksi, niin kohta grynderit taas itkee, kun asuntokauppa ei edelleenkään käy. Tietenkään se ei käy, kun pankit ei myönnä pätkätyöläisille ja määräaikaisille asuntolainaa. En mäkään aikoinaan saanut asuntolainaa, kun 10 vuoden ajan tein määräaikaisia tylösuhteita. Päivääkään en ollut työtön ja monesti sain valita, mihin menen seuraavaksi, mutta vasta sitten, kun sain vakituisen työsuhteen, pankki näki mut varteenotettavana asuntolainan hakijana. 

Nro 13: "Eläkepommi on tilapäinen. Sen ratkaisee ihmiselon kesto päätyen hautuumaalle."

Eläkepommi on tilapäinen vain siinä tapauksessa, että elinikä lyhenee. Lääketiede on kehittynyt valtavasti sitten 1980-luvun ja moni vanhus pystytään pitämään eri tavoin elossa jopa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun pääsi eläkkeelle. Kun tämä Suomen eläkejärjestelmä joskus 1960-luvulla luotiin, keskimääräinen oletettu eläkkeelläoloaika oli noin 8-10 vuotta. Hyvin moni syöpäkin oli siihen aikaan vielä käytännössä kuolemantuomio. Ei siis ollut tarkoituskaan, että eläkettä maksettaisiin 20-30 vuotta. Toki eläkeikää ollaan nyt nostettu ja omat lapseni taitavat päästä eläkkeelle aikaisintaan 70-vuotiaina, mutta ei siinä ole kuitenkaan kuin viitisen vuotta eroa siihen, miten minä nyt ensi vuonna pääsen. Mä siis pääsen, kun ikää on 64v 9 kk. Suuret ikäluokat eivät ole tässä oikeastaan enää se pahin ongelma vaan myös 1950- ja 1960-luvuilla syntyneet. 

Vierailija kirjoitti:

Voi miten laiska päivä.Kaupassa,vähän ulkona.Salaatin ruuaksi. 

Täällä kans laiska päivä. Oikeastaan hävettävän laiska. Ulkona oli upea ilma ja tulikin oltua vähän pidempään koiran kanssa lenkillä. Kun aurinko paistaa, väsyttää vähemmän. Ja nyt, kun lämmityskin on päällä, niin mun nivelkivutkin on astetta pienemmät. Mutta sen sijaan, että  olisin reippaana lampaana tehnyt kaikenlaista järkevää, olenkin katsellut kissa kainalossa true crime sarjoja. Noh, aurinko laskee hetken päästä ja tietty nyt alkaa myös väsyttää :D 

Vaihdoin viikko sitten sytopiikkipäivän maanantaista lauantaille ja taidan jatkaa samalla linjalla. Nimittäin tiistaina on Lions Clubin hommia enkä voi silloin maata rättiväsyneenä sängynpohjalla. Joten olkoon sytoväsymyspäivä taas sunnuntai. 

Eilen sain valokuvia keskiviikkoisesta Lions Clubin juhlasta. Olin hämmentynyt, miltä mä niissä kuvissa näytän. Musta on hyvin vähän valokuvia, koska en ota selfieitä, eikä  oman ulkonäön muutosta huomaa arjessa. Toki sen huomaa, että vaatteet käyvät yhä väljemmiksi, mutta ei noin muuten. Jo keväällä, kun talvitakit jäi pois, mulle kyllä monet puolitutut sanoi, että mä olen tosi paljon hoikistunut. Silloin ehkä ajatteli, että joo joo, onhan tässä nyt paino jokusen kilon tippunut. Mutta kun eilen näin ne valokuvat, ajattelin, että noissa kuvissahan olen minä 15 vuotta sitten. Sen tajuamisesta tuli niin hyvä mieli, että taidan maanantaina mennä ostamaan itselleni parit farkut. Mulla ylipaino oli suurimmaksi osaksi kertynyt vyötärölle eli just se terveydelle haitallisin ylipainon muoto ja mulla onkin vuosikausia ollut kuminauhavyötäröllisiä housuja. Joten nyt sitten suunnitelmissa pitkästä aikaa farkut, joissa edessä nappi ja vetskari.

Kun reilu vuosi sitten päätin alkaa syömään vähemmän eli vain sen verran, mitä voin sitten tavoitepainossanikin syödä lihomatta ja laihtumatta, ei mulla ollut edes mitään mielikuvaa, millaista mun elämä on sitten, kun tavoite on saavutettu. Se tuntui silloin niin kaukaiselta asialta ja skeptikkona ajattelin, että voihan tämä mennä vielä ihan persiilleenkin. Että ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa.  Tavoitepaino ei ole ihan vielä saavutettu, mutta normaalipainon raja on jo. Ja miltä tuntuu? Hämmentävältä. En näytäkään enää pallomahaiselta pulloposkelta vaan normaalilta. Vuosikausia olen inhonnut vaateostoksia, koska olin sekä lyhyt että pallomaha. Lyhyt olen edelleenkin, mutta pallomaha on poissa.