Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Olen todella introvertti. Akku loppuu nopeasti. Tapaan ystäviäni yleensä kahden kesken, varmaan eniten puhumme puhelimessa. Ne ovat ihan eri tilanteita kuin illanvietot, joissa jo lähtökohtaisesti on useampi ihminen paikalla. Niissä ei haittaa yhtään vaikka mukana olisi kaverin kavereita. Saa tulla uusiakin tuttavuuksia mukaan risteilylle, mökkireissulle tai muulle reissulle, missä jo lähtökohtaisesti olen varautunut viettämään aikaa seurassa. En minä ystäviäni ainoastaan illanvietoissa tapaa käyden läpi henkilökohtaisimpia kuulumisia, ne ovat lähinnä kevyttä hauskanpitoa varten.
Ja tästä tulikin mieleen yksi tuttu, joka itkee joka bileissä jotakin elämänsä kolhua. Silloin liukenen paikalta, vain koska aika ja paikka on väärä. Tukea ja empatiaa on ehdottomasti tarjolla muulloin, jos sitä on vailla. Sellainen vuodattaja varmaan haluaakin, että paikalla on vain ns. ikioma porukka.
Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Ja tosiaan mullekin sopii se, että olen jossain isommassa porukassa. Kunhan tiedän etukäteen, että tarkoituksena ei ole tavata mun ystäviäni ja kavereitani vaan sekalaista seurakuntaa ihmisiä, joista osaa en edes tunne. Näin voin itse päättää, osallistunko vai en. Tarkoitan, että jos sillä hetkellä ei kiinnosta kevyt hauskanpito smalltalkeineen, jätän bileet väliin. En siis tarkoita, että mun mielestä siellä ei saisi olla sekalainen seurakunta. Tietenkin saa. Mutta mä sitten itse päätän, jaksanko lähteä vai teenkö mieluummin jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Isoissa porukoissa on kieltämättä puolensakin. Isot bileet eivät yhtä juhlijaa kaipaa, joten bileissä voi halutessaan vain käydä kääntymässä. Ei ole väliä, oletko mukana minuutin, kaksi tuntia vai loppuun asti. Tai jotain siltä väliltä. 19 muuta jatkaa juhlimista, vaikka yksi lähtisikin kotiin tai ihan vaan vaihtaisi baaria. Varsinkin, jos ne 19 muuta tuntevat toisensa ennestään. Mun mielestä ongelma syntyy sitten, jos pyytäisin mukaani jonkun sellaisen, joka ei tunne ketään näistä 19:stä. Pyytämäni ihminen on sitten laittautunut, nuorempana olisi ehkä hankkinut lapsenvahdin, saapunut paikalle ajatuksena viettää kiva ilta ja mä häipyisinkin ensimmäisen juoman jälkeen kotiin. Olenko mä tosiaan ihan outo, kun ajattelen, että tuo olisi aika veemäinen temppu mukaan kutsumaani ihmistä kohtaan? Hän jäisi bileisiin, joissa ei tunne ketään? Tai jos sitten lähtisikin myös kotiin, niin eikö olisi aika kurjaa, että hän oli nähnyt paljon vaivaa lyhyen hetken vuoksi? Olen varmaan vanhanaikainen, kun ajattelen, että jos mä kutsun jonkun mukaani, mun tehtäväni on sitten olla paikalla jos ei nyt ihan valomerkkiin asti, niin kuitenkin sen verran pitkään, ettei kutsumani ihminen kokisi nähneensä vaivaa turhaan.
No kyllä sä olet vanhanaikainen. Se ihminen on iso ihminen, joka päättää sitten itse, jääkö sinne tutustumaan ihmisiin ja jatkamaan iltaa.
Tuo sun juttu on sitä aika rasittavaa sori vaan, jota monilla naisilla on, että aletaan esim. firman bileiden alla aletaan kysellä että tuleeko jaana tuleeko mirkku ja sitten sen perusteella päätetään lähdetäänkö itse ja missä tavataan sitten vähän ennen juhlia, että mennään sitten yhdessä sisälle ja siellä pitää istua samassa pöydässä ja poistua ei näköetäisyyden päähän ja kotiinlähdössä sama hössötys, pitää lähteä yhtä aikaa ja vaikka jaana tahtoisi jäädä niin painostus on kova, otetaan nyt yhteinen taksi.
Suurin osa ihmisistä tuossa tilanteessa iloisesti vilkuttaisi sulle heipat ja jatkaisi juttua vierustoverin kanssa.
Tunnustan olevani vanhanaikainen. Tosin mun ystäväni taitavat olla myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyöräyttää silmiään. Juuri tämän vuoksi me muut ihan suosiolla kutsumme ystäviämme ristiin erilaisten porukoiden kanssa, että ei tarvitse kuulua kymmeneen saman- tai erilaiseen porukkaan. Vaan ihan joka porukalla voidaan jutella mitä hyvänsä.
Mutta silloin sä just päädyt tilanteeseen että kaikki on kutsuttava kaikkiin tilaisuuksiin eikä enää ketään voi jättää pois ettei loukkaannu. Saako enää tavata ketään kahdenkesken muutakuin ihan supersalassa.
Kärjistytetysti.
Toiset meistä inhoaa isoissa porukoissa olemista ja kaipaavat enemmän kahden-kolmen keskistä keskustelua ilman hitonmoista hälinää. Jos aina on kutsumassa isoa lössiä, niin omapa on menetyksesi, luultavasti seurastasi tippuu ne joilla olisi jotain sanottavaakin.
Päinvastoin. Kun ei olla mustasukkaisia ja pidetä "porukoista" kirjaa, voi tavata ketä haluaa milloin haluaa. Ei tarvitse miettiä kuka milläkin kertaa pahoittaa mielensä ja voiko tapaamisesta postata vaikka somessa. Sitäkin olen kuullut jollain hiekkalaatikoilla rajoitettavan.
Eikä voi, muuten joku jää ulkopuolelle kun ollaan kaikki yhtä suurta porukkaa. Jos haluat tavata Liisan, Oskarin ja Karoliinan, täytyy sinun ilmoittaa tapaamisesta myös 40 muulle henkilölle. Muutenhan teillä on kuppikuntainen porukka kasassa ja se on muiden kiusaamista.
On aina hämmentävää, miten suomalaisille niinkin normaali konsepti kuin ystävyys on näin helkkarin vaikeaa ja monimutkaista.
Kyllä kannattaa pysytellä turvallisissa kahden ja kolmen porukoissa jauhamassa entisistä työpaikoista ja samoista asioista maailman tappiin.
Siten ystävyys pysyy yllä. Ei tarvitse aina käyttää tapaamisaikaa siihen, että jauhaa smalltalkia jonkun ystävän kaverin veljen kultakalan työkaverin kanssa, joka halusi ja oli otettava mukaan koska Ei oLe MitÄäN PoRuKOitA vAan iHmiSiÄ.
Näin juuri, suomalaiselle on erittäin tärkeää, ettei vain missään nimessä hyvänen aika käytä aikaa johonkin niin turhaan kuin smalltalkkaamiseen tai uusiin ihmisiin tutustumiseen!
Kyllä olennaisinta on, että ystävyyteen käytetty aika on tehokkaasti hyödynnetty omaksi hyväksi. Kuka hullu sitä nyt OMAA IKIOMAA aikaa tuhlaa johonkin muuhun kuin ITSEENSÄ.
Suomalaisissa saattaa olla enemmän introverttejä kuin joissain muissa kansoissa. Introverttihän ei tarkoita epäsosiaalista vaan henkilöä, jolle muiden ihmisten seurassa oleminen kuluttaa energiaa. Ekstrovertille taas muiden ihmisten seurassa oleminen antaa lisää energiaa. Joten sen ajan, kun vapaa-ajallaan jaksaa ja haluaa olla muiden kanssa tekemisissä, haluaa olla nimenomaan itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Eli ystävien. Moni tapaa jo työpäivänsä aikana niin paljon ihmisiä, ettei töiden jälkeen jaksaisi tavata enää yhtään ketään. Korkeintaan omia perheenjäseniään. Kun sitten tapaa ystäviään, haluaisi olla nimenomaan heidän seurassaan eikä tutustua ja smaltalkata tuntemattomien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän porukkaa, sitä mukavampaa. Itse kysyn aina muitakin kavereita mukaan jos olen sopinut jonkun kaverin kanssa olemisesta ja menemisestä jonnekkin. Ihana viettää porukalla aikaa. Tollaset rajaamiset on mielestäni lapsellisia, aikuisten kesken.
Isoissa porukoissa on kieltämättä puolensakin. Isot bileet eivät yhtä juhlijaa kaipaa, joten bileissä voi halutessaan vain käydä kääntymässä. Ei ole väliä, oletko mukana minuutin, kaksi tuntia vai loppuun asti. Tai jotain siltä väliltä. 19 muuta jatkaa juhlimista, vaikka yksi lähtisikin kotiin tai ihan vaan vaihtaisi baaria. Varsinkin, jos ne 19 muuta tuntevat toisensa ennestään. Mun mielestä ongelma syntyy sitten, jos pyytäisin mukaani jonkun sellaisen, joka ei tunne ketään näistä 19:stä. Pyytämäni ihminen on sitten laittautunut, nuorempana olisi ehkä hankkinut lapsenvahdin, saapunut paikalle ajatuksena viettää kiva ilta ja mä häipyisinkin ensimmäisen juoman jälkeen kotiin. Olenko mä tosiaan ihan outo, kun ajattelen, että tuo olisi aika veemäinen temppu mukaan kutsumaani ihmistä kohtaan? Hän jäisi bileisiin, joissa ei tunne ketään? Tai jos sitten lähtisikin myös kotiin, niin eikö olisi aika kurjaa, että hän oli nähnyt paljon vaivaa lyhyen hetken vuoksi? Olen varmaan vanhanaikainen, kun ajattelen, että jos mä kutsun jonkun mukaani, mun tehtäväni on sitten olla paikalla jos ei nyt ihan valomerkkiin asti, niin kuitenkin sen verran pitkään, ettei kutsumani ihminen kokisi nähneensä vaivaa turhaan.
Olet ihan oikeassa ja sen vuoksi onkin tärkeää, että molemmat ajattelevat tästä nimenomaisesta ystävyyssuhteesta suunnilleen samalla tavalla. Ja sen vuoksi on useampia ystäviä, jotta ei tarvitse olla vain yhden ystävän varassa. Ystävien lisäksi on hyvä olla vielä jonkin verran kavereita ja tuttujakin, koska ystävillä on omakin elämänsä ja myös muita ihmissuhteita. Ei voi olettaa, että voi aina, kun haluaa, päästä ystävänsä mukaan jonnekin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/