Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Konetiskiainetta. Siis olettaen, että sulla on tiskikone :)
Meillä ei onneksi ole ikinä tultu yllätysvierailuille, mutta mun äitini ei aikoinaan meinannut millään uskoa, että mä en todellakaan voi etätöitä tehdessäni piipahtaa kesken työpäivän hänen luokseeen (asutaan naapureina) kahville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kyll ne vanhemmatkin on lomansa ansainnu eikö pääse lastenhoitajat pitää lomiaan vai eikö niitä oo tarpeeks?
Kun lapsen/lapsia hankkii, niin ei niistä mitään lomaa ole. Jestas millaista ajattelua. 80-luvulla, jolloin 3 lastamme ovat syntyneet, ei olisi tullut kuuloonkaan, että isommat lapset ois viety päiväkotiin, vaikka äiti/isä oli kotona vauvan kanssa. Meillä ainakin isommat lapset nauttivat, kun saivat olla kotona vauvaloman aikana. Seurakunnankerho oli 2 x vko parin tunnin ajan ja siellä mielellään kävivät. Lapsen leikkivät myös paljon naapureiden lasten kanssa joko meillä tai naapurissa. Se tarkoitti sitä, että piti olla valmis vastaanottamaan naapurinkin lapsia kotiimme. Tämä, että lapset viedään päiväkotiin johtuu siitä, että yhteiskuntamme sallii ja hyväksyy sen. En usko hetkeäkään, että sosiaalitapausten määrä ois kasvanut. Aikuisten mukavuudenhalu on sen sijaan kasvanut. Koti on pääsääntöisesti lapsen paras paikka. Tämmöset subjektiiviset päivähoito-oikeudet pitäisi lakkauttaa ja terveet vanhemmat hoitakoot terveet lapset kotona.
Siis onhan ne vaatimukset siitä, miten lapsia tulisi hoitaa ja heidän kanssaan olla muuttuneet huimasti tuosta 80-luvusta. Vaikka siis, en epäile etteikö silloinkin olisi ollut vanhempia jotka ovat vahtineet ja hoitaneet lapsiaan kutakuinkin nykystandardien mukaisesti, mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä aivan erilainen. Äidit siis nykyään kokee, etteivät kykene hoitamaan kotona useampaa lasta riittävän hyvin, kun vauvan tarpeisiin on vastattava välittömästi ja taaperoa ei saa jättää silmistään sekunniksikaan. Jokainen varmaan tajuaa ettei se ole käytännössä mahdollista. Varhaiskasvatusta tarjotaan sitten hyvänä vaihtoehtona ja siihen oikein kannustetaan.
Itse olin kyllä aivan surkea äiti ollessani kotona vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, olin niin poikki kun en koskaan saanut nukkua tai muutenkaan levätä. Mutta en olekaan sellainen luontainen kodinhengetär että ehkä ei ois pitänyt hankkia lapsia ollenkaan, kun se lasten kanssa kotona olo ei ollut elämäni parasta aikaa.
Kokoajan puhutaan kasvavista vaatimuksista. En ymmärrä. Mitä ne sellaiset vaatimukset on, jonka takia äidit (tai isät) eivät voi hoitaa enää omia lapsiaan? Esim kahta (!) lasta kerrallaan? Eihän päiväkodissakaan ole töissä muuta kuin aivan tavallisia ihmisiä. Ja he hoitavat aina sen vähintään 4 lasta kerrallaan. Ei siellä ole mitään ihmeellistä virikettä varsinkaan jossain pienten ryhmässä. Ja vaikka olisikin, niin ei kukaan lapsi tarvi sellaista 8 tuntia päivässä, jos äiti kotona vauvan kanssa.
Kolme vuotiaana siirrytään usein isompien ryhmään ja tämä on usein se ikä, jolloin sisaruksia perheeseen syntyy. Siinä iässä tarvitaan jo kovasti kavereiden seuraa, leikit ovat toiminnallisia, intensiivisiä ja fyysisiä ja parasta on lapselle, kun saa leikkiä niitä yhdessä toisten kanssa. Se on vaativaa aikuiselle leikkiä tällaisia leikkejä useita tunteja päivässä samalla, kun on vauva, jonka tarpeisiin on vastattava välittömästi ja oltava läsnä jatkuvasti. Lapsi kehittyy ja tarvitsee kehitystä tukevia monipuolisia kokemuksia kielen, kulttuurin ja luonnonilmiöiden alueella. Sillä on suuri merkitys oppimisen taidoille, jonka perusta luodaan varhaiskasvatuksessa. Miten tuttuakin tutumpi kotiympäristö, jossa ei ole leikkikavereita ja päivästä toiseen samat lelut ja seinät ympärillä edistävät lapsen kehitystä? Millaisia älyllisiä, sosiaalisia ja motorisia haasteita esimerkiksi pieni kerrostaloasunto lapselle tarjoaa? Onko lapsella kuinka seuraa? Ollaanko ulkona useita kertoja päivässä? Saako lapsi juosta, kiipeillä, keinua, jutella ja leikkiä vapaasti päivän aikana? Ovatko sen sijaan älylaitteet lapsen käytössä päivän aikana kotona? Entä katsooko lapsi yhteisten leikkien ja ulkona juoksemisen sijaan kotisohvalla telkkaria? Kyllä, näin usein on. Tässä pitäisi vähän miettiä sitä lastakin, eikä vain sitä, että nyt äidit, teidän on pakko pitää ne lapset kotona, jos olette itse siellä. On sellaisiakin kotiympäristöjä, joissa on mahdollisuuksia, on seuraa ja kavereita, voi olla vapaasti ulkona ja on monipuolista tekemistä. Useinkaan näin ei kuitenkaan ole. Monesti lapsi touhuaa itsekseen tuttuja hommiaan päivästä toiseen, ei ole ketään kenenkä kanssa leikkisi, vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, lapsi saa usein liian vähän liikuntaa, koska ei viedä useita kertoja päivässä ulos, ruutuaika tahtoo venyä, koska vanhemmilla on muutakin kuin se lapsi. Tekeminen ei ole useinkaan kovinkaan monipuolista kotona. Joku kolme tai nelivuotiaskin tarvitsee jo muutakin kuin sen äidin ja kotiympäristön. Ajatelkaa lasta, eikä vain sitä, että vanhemman tulee jaksaa hoitaa kaikki koko ajan.
Voi hyvänen aika sentään! Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka ennen tätä laadukasta varhaiskasvatusta?!
Päiväkodissa on kavereita ja virikkeitä, mutta kyllä niitä pystyy lapselle järjestämään myös kotona. Vauva ei vaadi välitöntä huomiota jatkuvasti, vaan nukkuu suuren osan päivästä. Valveilla ollessaan seuraa myös mielellään isompien touhuja. Kun vauva nukkuu aamupäiväunia, voidaan porukalla lähteä leikkipuistoon, perhekerhoon tms. jossa tavataan muita lapsia ja näiden vanhempia. Siellä myös tutustuu muihin, ja voi sopia leikkitreffejä kotiin. Lapsen kanssa voi myös kotona askarrella, piirtää, leikkiä. Lapsi ei mene rikki siitä, jos äidin tai isän on hetkeksi keskeytettävä piirtäminen vauvan herätessä, vaan tämäkin opettaa hyviä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Ei se lapsi siellä päivähoidossakaan saa keskeytyksetöntä huomiota jatkuvasti. On myös kerhotoimintaa, johon lapsen voi viedä muutamana päivänä viikossa muutamaksi tunniksi, ja tällöin lapsi oppii niitä sosiaalisia taitoja myös ilman vanhemman läsnäoloa. Myös päiväkodissa ja kerhossa lapsi joutuu välillä odottamaan vuoroaan aikuisen neuvoessa askartelussa muita, ihan samoin kuin vanhemman syöttäessä hetken sitä vauvaa.
Jos tällaiset ihan perusjutut ei vanhemmalta onnistu, kannattaa lapsiluku jättää yhteen ja miettiä vakavasti, onko kykenevä edes sen yhden lapsen vanhemmaksi.
Mä käyn hyvin vaihteleviin aikoihin koiran kanssa ulkona ja kyllä taloyhtiöiden pihat sekä leikkipuisto on lähes aina tyhjillään. Tuo, minkä kuvasit, oli ihan tavallista vielä muutama vuosikymmen sitten. Silloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja sen vuoksi, kun äiti jäi äitiyslomalle, myös perheen päiväkoti-ikäiset jäivät kotihoitoon. Oli ihan eri meininkiä, kun isommalle lapselle oli leikkikavereita sekä taloyhtiön pihalla että ainakin leikkipuistossa, jos pihalla ei ketään ollutkaan. En ota kantaa siihen, onko isomman lapsen parempi vai huonompi olla päiväkodissa äidin ollessa vauvan kanssa kotona, mutta 3-vuotias ja sitä isompi lapsi kyllä tarvitsee jo leikkikavereitakin eikä pelkästään äitiä kaveriksi. Vauvastahan ei vielä kaveriksi edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä ja kaksi aikuista hillotaan 70 neliöön? Joopajoo.
Kuulostaa niin toimivalta ratkaisulta että minä jäisin mieluummin vaikka työttömänä kotiin sinne missä nyt asutte.
Käteenkin jäisi ihan yhtä paljon kuin ryynäämällä jossain keskipalkkaisessa duunissa pk-seudun hintaisella alueella.
Jos niillä teineillä on lisäksi jotain (urheilu)harrastuksia, elintasonne romahtaa todennäköisesti kotipaikkakunnan työttömien alapuolelle
Ei ainoastaan kaksi aikuista ja kaksi teiniä! Aloittajahan sanoi, että heillä on myös boomerit eli jommankumman tai molempien aikuisten vanhemmat mukana.
Mä käsitin aloituksesta, että boomerit muuttavat myös, mutta eivät sentään samaan asuntoon. Luin aloituksen uudestaan eikä siinä tosiaan niin sanottukaan, mutta ei tosiaankaan 70 m2 riitä kolmelle sukupolvelle. Vanhemmille ja kahdelle teinille vielä jotenkin riitääkin, jos teinit ovat samaa sukupuolta, mutta boomerit ehdottomasti eri asuntoon.
Ei 10 minuutin kahvitauko riitä äitini luona kahvilla käymiseen, vaikka hän asuukin ihan naapurissa. Ja mä haluan syödä kyllä päivän aikana lounaankin enkä elää koko työpäivää kahvilla ja pullalla.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/