Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin olla ystäväsi. Yleensä vain ihmiset valittaa ettei ole ystäviä, mutta kun sanon että minulle kyllä kelpaa uusi ystävä niin alkaa radiohiljaisuus. Ystäviä ei siis ole, mutta minä en silti kelpaa. Erikoista.
Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä.
Höpsistä! Aina löytyy yhteistä puhuttavaa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kannattaa keskittyä siihen mikä ihmisissä yhdistää, eikä siihen mikä erottaa.
Ystävyyttä voi olla mummon, naapurin ukkelin, kenen tahansa kanssa jos kohtaa toisen aidosti ja on kiinnostunut hänestä ihmisenä. Ap sanoi ettei ole mitenkään ikävä ihminen, kyllä minä voin sellaisen kanssa olla ysävä ihan esittämättäkin.
Ehkä tuo tyylisi kuitenkin kertoo siitä miksi niitä ystäviä voi toisten olla vaikea löytää. Epäillään esittäjäksi, että muutellaan käytöstä aina kun seura vaihtuu, ja feikkikin täytyy ystävyydelle avoimen ihmisen olla tottakai, kuinkas muuten. Ei ihme että on vaikeaa ystävystyä!
Minä juttelen kaikkien kanssa ja tulen toimeen ihmisten kanssa noin yleensä livenä oikein hyvin. Pidän myös tärkeänä ettei kukaan koe olevansa yksin vastoin omaa haluaan.
Mä ymmärrän tuon aiemman kirjoittajan kommentin siitä, ettei ystäväksi noin vain ryhdytä. Tuo, mitä sinä kuvailet, vastaisi mullekin enemmän kaveruutta kuin ystävyyttä. Tai jopa pelkkää tuttavuutta. Mutta tosiasia on, että äärettömän harvoin ystävyys syntyy hetkessä. Ensin ollaan tuttavia, sitten jos löytyy riittävästi yhteisiä kiinnostuksenkohteita, voidaan olla kavereita ja jos hyvin käy, ajan myötä löytyy myös sellainen yhteys, jota tarvitaan ystävyyden syntymiseen. Mulle ainakin ystävyyden erottaa kaveruudesta tunneside.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein yksin juhannuksena. Lapset maailmalla ja mies matkoilla. Otan fillarin esiin ja lähden nautiskelemaan kaupungin rauhasta. Käyn syömässä lohileivän, seuraavassa pysähtymispaikassa jätskin. Ja käyn ehkä meressä uimassa.
Tuo kuulostaa aivan ihanalta, mutta tässä on se sama kuin ihmisarvoisessa elämässä, voi nauttia tekemättömyydestä kun oikeasti olisi varaa ja mahdollisuus muuhunkin.
Voi nauttia yksinäisyydestä kun tietää että mökillä olisi se joka vastaa kaikkien muiden 3pv ilon pidosta.Ymmärrän mitä tarkoitat mutta on se silti hassu ajatus että tekemättömyys (mikä tahansa) on kivaa vasta kun olisi varaa muuhunkin!
Ihan kuin köyhemmän ihmisen vaatimattomat tavat nauttia elämästä ei olisi ihmisarvoisia koska ne on pakko/ainoa mahdollisuus kun muuhun ei ole varaa??
Onneksi emme ajatelleet noin mun köyhässä lapsuudessa tai köyhänä lapsiperheenä omien lasten lapsuudessa! Itsesäälissä rypeminen olisi myrkyttänyt kyllä kaikkien mielen. Me vaan nautittiin siitä mitä oli
Ymmärrät, mutta et silti ymmärrä. Kuten ei niin monet muutkaan.
Täälläkin moni kertoo, että on kuitenkin mies tai miesystävä olemassa, ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa, mökki, järvi lähistlöllä missä voi käydä uimassa, piha, missä oleskella, joku kokko sytytetään lähistöllä minne voi mennä jne.Mutta jos mitään näistä ei ole. Ja rahat vielä vähissä, on vielä viikko elettävä Juhannuksen jälkeen.
Valintaan: tiedän itse tasan tarkalleen mikä ero on sillä kun voi valita asioita ja ei ole mahdollisuutta valita. Olen elänyt kaksi eri elämää, ennen ja jälkeen ns. normaalielämän.
Jos voit itse valita sen oleskelun yksinäsi ilman rahaa hetkeksi tai kun se valinnan mahdollisuus puuttuu ihmisen psyyke toimii eri tavalla.
Jos esimerkiksi jäin ihan tarkoituksella yksin kotiin viikonlopuksi niin tiesin, että voin taas tehdä joku viikonloppu erilaisia valintoja. Tieto siitä valinnan mahdollisuudesta teki mielialan ihan erilaiseksi ja sen mukana myös oli rauhallinen olo.Ajatellaan nyt kauppaan meno, huono esimerkki tosin. Jos sinulla on rahaa muutama euro ja tiedät mitä pystyt niillä ostamaan tai kun sinulla on mahdollisuus ostaa joko sitä halvinta tai ihan miltei mitä tahansa ruokaa mitä kaupasta löytyy jos mielesi muuttuu.
Jos ainoa valinta aina on se kaikkein halvi, niin alkaahan se ahdistaa. Pysyt kyllä hengissä, mutta et enää osaa nauttia siitä sillä tavoin kuin jos välillä saisit valita jonkin muun vaihtoehdon.Kun ihminen pakotetaan olosuhteista johtuen johonkin valintaan se on eri kuin vapaaehtoinen valinta.
Oikeastaan pakotettu valinta ei ole valinta lainkaan, se on ainoa vaihtoehto.
Vaikka ostaisit viisi kertaa sen saman tuotteen niin tiedät, että voi ostaa kuudennella kerralla sen erilaisen tai vaikka viisi kertaa aina erilaisen jne.
Kun ihminen voi itse valita ja päättää hän tuntee siitä enemmän mielihyvää vaikka ei sitä edes itse tajua tai huomaa. Kun se on itsestäänselvyys.
Valinnan puute latistaa, kaventaa ja supistaa ihmisen elämänhallintaa.Lapsuudessa asiat tajusi ja koki ihan erilailla ja se oli kuitenkin eri asia kuin aikuisena koetetut elämänallinnan asiat.
Lapsuudessa muutein tahto oli muiden taskussa. Aikuisena ne pitäisi olla omassa hallinnassa.
Mitä enemmän pystyy vaikuttamaan ja hallitsemaan omaa elämäänsä niin sitä paremmin yleensä ihminen voi.
Ja päinvastoin.Vankila on hyvä esimerkki. Ihminen on tavallaan joissain asioissa kuin vankilassa vaikka elääkin vapaassa yhteiskunnassa.
Mä ymmärrän, mitä tarkoitat. Siitä huolimatta aloittajalla ei ole nyt "rahaa pistää palamaan". Ei hänellä olisi siinäkään tapauksessa, että kukaan suomalainen ei menisi mökille juhannukseksi. Tai jos hänet kutsuttaisiinkin jonkun mökille, ei hänellä todennäköisesti olisi varaa lähteä mukaan. Yleensä kun vain äiti ja isä sekä ehkä vielä sisko ja veli olisivat valmiita kustantamaan koko juhannuksen. Muut ihmiset olettavat, että jokainen maksaa oman osuutensa (ruuista, juomista, bensoista sekä mahdollisesta mökkivuokrasta). Ja jos hänellä olisikin varaa lähteä mukaan, hänellä olisi myös varaa tehdä pk-seudulla jotain.
Ymmärrän myös sen, että sosiaalinen media voi aiheuttaa osattomuuden tunnetta. Kun sieltä näkee, mitä muut tekevät. Juhannus ei kuitenkaan ole mikään poikkeuspäivä. Sosiaaliseen mediaan päivitetään kaikkea muutakin, missä "rahaa pistetään palamaan". Vaput, joulut, kesälomat, talvilomat jne kuuluvat kaikki samaan sarjaan. Ihan tavallisista viikonlopuistakin ihmiset laittavat someen kuvia, joissa on "pistetty rahaa palamaan".
Jos sulla on HSL:n lippuun rahaa, niin täältä löytyy ilmaisia tapahtumia (en tiedä, onko kaikki noista ilmaisia, mutta ainakin Korjaamon kaupunkijuhannus on)
Olen juhannuksen kotona. En ole lainkaan mökki-ihminen ja olen vain tyytyväinen, kun tutut uskoivat jo yli 30 vuotta sitten, että mua ei kannata kutsua minnekään mökille. Ei juhannuksena eikä muulloinkaan. Kun lapseni olivat pieniä, käytiin juhannuksena Linnanmäellä. Silloin siellä oli lyhyet jonot laitteisiin ja muutenkin mukavan rauhallista, koska väki pk-seudulta oli mennyt juhannukseksi mökeille, festareille tai ties mihin.
Yleensä käyn juhannusyönä koirani kanssa läheisellä lammella. Istun siellä laiturinnokassa ja nautin hiljaisuudesta. Saatan käydä lähibaarin terassilla jonain iltapäivänä juomassa oluen, mutta muuten vietän ihan rauhallista juhannusta. Luen, katselen telkkaria, teen kotihommia ja notkun täällä AV:llä.
Mä ymmärsin kyllä kommentin "Ei ystäväksi pysty noin vain ryhdytä. Et tiedä henkilöstä mitään ja mukauttaisit käytöksesi toisen juttujen mukaan eli esittäisit. Pelkkää feikkiä esittämistä" vähän toisin. Kyllä se minustakin olisi feikkaamista, jos toinen ihminen sanoisi olevansa ystäväni ja mukautuisi mun juttujen mukaan. Eli jos mä esimerkiksi edellyttäisin ystävältä päihteettömyyttä (en edellytä), niin toinen esittäisi olevansa päihteetön (vaikka ei olisikaan). Tulkitsin siis tuon kommentin siten, että ensin todellakin pitää tutustua, olla oma itsensä, oppia tuntemaan toinen ihminen ja jos löytyy riittävästi yhteistä, voi ystävystyminenkin olla mahdollista. En todellakaan tulkinnut tuota kommenttia siten, että toinen ihminen automaattisesti aina feikkaisi. Paitsi että sekin kyllä on tavallaan totta...yleensä muihin tutustuessaan näyttää itsestään parhaat puolensa. Kukaan ei ole täydellinen ja niitä omia epätäydellisyyksiään näyttää toiselle ihmiselle yleensä vasta sitten, kun luottamus toiseen on kehittynyt.
Sellainenkin asia on hyvä muistaa, että yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita. Yksinäisyys on tunne ja yksin oleminen taas fyysinen olotila. Vessassa olet yksin, mutta et välttämättä tunne itseäsi yksinäiseksi. Parisuhteessa et ole yksin, mutta saatat tuntea itsesi hyvinkin yksinäiseksi. Yksinäisyys ei ole seuranpuutetta eikä yksinäisyys poistu siten, että juttelet muiden kanssa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/