Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullu tosikkoja. Ja ihan kaikessa kilpailevia. "Kenelläkään nyt ei voi olla mua parempia juttuja ja jos onkin, niin en varmasti naura saati tunnusta."

Usealla vaikuttaa olevan alati kokonainen ananas poikittain peräsuolessa ja palkokasvipensasplantaasi nenässä. Vaikeahan sitä sitten on repiä.

Mun vinkki: älä vitsaile muista ihmisistä vaan vitsaile itsestäsi. Muut nauravat ihan mielellään sinulle ja ainoa, joka voi heidän nauramisestaan loukkaantua, olet sinä itse. 

No sitähän just ei juuri kukaan tajua, että joku on itseironinen saati sarkastinen vaan kaikki tuollaiset vitsit otetaan totena ja tyyppiä aletaan pitää kuspäänä.

Riippuu ihan ihmisistä ja tavasta, jolla asiat esität. Kun mä aiemmin olin vielä aktiivinen Facebookissa, mulla oli hyvin usein päivityksiä  tyyliin "Päiväni sketsihahmona vol 6768" ja sitten humoristisesti ja tilannekomiikkaa käyttäen kirjoitin, miten mulla esim oli vasemmasta käsivarresta värttinäluu haljennut. Ihmiset uskalsivat nauraa tapahtuneelle, koska ihan itse olin julkaissut omalla seinälläni kirjoitukseni ja sen tarkoituskin oli saada muut nauramaan. Ei kukaan olisi nauranut, jos olisin laittanut kuvan vain turvonneesta ja sinimustasta käsivarrestani ja laittanut siihen mukaan tekstin, jonka ei ole tarkoituskaan naurattaa. Itselleen nauraminen (silloin, kun kaikki menee päin vittua) on taitolaji ja vielä vaativampaa on ilmaista asia siten, että muutkin nauravat. Sarkasmia ei läheskään kaikki ymmärrä, joten sitä kannattaa välttää, jos haluat saada muut nauramaan sulle. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, miten monet ketjuun kommentoineet ajattelevat. Ja niin se varmaan tulee menemäänkin. Mä taas itse ajattelen, että olisipa tekoäly kehittynyt jo niin pitkälle, että muistisairas äitini voisi jutella vuosikymmeniä sitten kuolleiden vanhempiensa ja sisarustensa kanssa vaikkapa Teamsin välityksellä. Mä voisin mennä laittamaan hänelle sen Teamsin päälle  ja sitten äiti koko hereilläoloaikansa onnellisena juttelisi niiden rakkaidensa kanssa, joita hän kaipaa ja ikävöi.

Olisi mahtavaa jos voisi vanhalle ja muistisairaalle ihmiselle järjestää onnellisen elämän jossa hän saisi kohdata niitä ihmisiä ja elää niissä muistoissa joita hän eniten rakastaa 

Ap

Tämä yhdistettynä hoivarobottiin ja meidän vanhustenhuolto olisi pelastettu ja vanhukset eläisivät onnellisina viimeiset vuotensa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullu tosikkoja. Ja ihan kaikessa kilpailevia. "Kenelläkään nyt ei voi olla mua parempia juttuja ja jos onkin, niin en varmasti naura saati tunnusta."

Usealla vaikuttaa olevan alati kokonainen ananas poikittain peräsuolessa ja palkokasvipensasplantaasi nenässä. Vaikeahan sitä sitten on repiä.

Mun vinkki: älä vitsaile muista ihmisistä vaan vitsaile itsestäsi. Muut nauravat ihan mielellään sinulle ja ainoa, joka voi heidän nauramisestaan loukkaantua, olet sinä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tekoäly kehittyy lähitulevaisuudessa ja oppii keskustelemaan taitavasti ja miellyttävästi niin ihmissuhteet voi korvata täydellisen näköisellä tekoäly kumppanilla johon jokainen rakastua.

Sitä ennen jokaisen kodista tulisi löytyä virtuaalitodellisuus lasit. Toistaiseksi näin ei ole. Saa nähä onko edes 20 vuoden päästä.

20 vuotta sitten tuskin kukaan osasi kuvitella, että 4-vuotiailla on älypuhelimet, joista ne katselee tiktok-videoita. Ja vielä 1980 oli aika harvinaista, etät kotitalouksista löytyi tietokone, mutta jo 2000 se oli ihan yleistä. 20:nnessä vuodessa voi tapahtua todella paljon. 

Ymmärrän hyvin, miten monet ketjuun kommentoineet ajattelevat. Ja niin se varmaan tulee menemäänkin. Mä taas itse ajattelen, että olisipa tekoäly kehittynyt jo niin pitkälle, että muistisairas äitini voisi jutella vuosikymmeniä sitten kuolleiden vanhempiensa ja sisarustensa kanssa vaikkapa Teamsin välityksellä. Mä voisin mennä laittamaan hänelle sen Teamsin päälle  ja sitten äiti koko hereilläoloaikansa onnellisena juttelisi niiden rakkaidensa kanssa, joita hän kaipaa ja ikävöi.