Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Onkohan tässä vain se että haluaisitte määrätä äitinne elämästä ja hän haluaa päättää itse. Meillä yksi sisaruksista piti äitiämme huonokuntoisena ja hommasi hänelle ateriapalvelua ja yksityistä hoitopalvelua ja jopa palveluasumista. Äitihän perui kaikki eikä suostunut allekirjoittamaan vuokrasopimusta eikä edes lähtenyt katsomaan uutta asuntoa. Äiti pärjäsi yksin vielä lähes 10 v jonka jälkeen muutti kotihoidon piiriin. Kyseinen sisko oli vain määräilijä ja tiesi parhaiten miten asiat olisi pitänyt hoitaa, jyräsi äidin mielipiteet ja moitti äitiä itsepäiseksi. Äidin onneksi me muut kuunneltiin. 

Ap älkää turhaan etukäteen painostako äitiänne ja murehtiko tulevaisuudesta, teette vain selväksi ettei turhaa juonittelua ja passauttamista hyväksytä. Vaikka hänellä on reuma tai muitakin sairauksia vaikuttaa että hän haluaa päättää omasta elämästään ja toistaiseksi pystyy siihen.

Tämä. Vaikuttaa siltä, että ap on enemmän huolissaan äidistään kuin äiti itse omasta pärjäämisestään. Mikä tavallaan on ihan ymmärrettävääkin. Mutta koska äitinsä on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin äiti voi järjestää omat asiansa just kuten haluaakin . Ap voi halutessaan muuttaa vaikka maapallon toiselle puolelle.  Ja laittaa kännykässään äitinsä numeron estolistalle. Äiskä voi hätätilanteessa soittaa 112:eenkin. 

Mä tunnistan paremmin kuin hyvin tuon, miten vanhus koittaa manipuloida omia lapsiaan. Syyttää ja syyllistää. Mikään muiden ehdottama ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että ruokakaupassa tulee nykyään ostettua noita perusjuttuja ja harvemmin mitään kalliimpaa extraa. Vähitellen on niukentuneet ostokset tähän suuntaan. Ruoan hinta tietenkin syynä, kun niistä perusostoksistakin karttuu useiden kymppien loppusumma. Aiemmin en aina nuukaillut, mutta toisaalta en ikinä ole törsäillytkään, mutta ostin, mitä halusin. Nyt esim. pärjään näkkileivällä, kun ennen ostin vaihtelevasti eri leipälaatuja.

Ostin nyt kyllä muutaman pullon simaa, vaikka kalliitahan nekin. Toisaalta limunaatia ja kivennäisjuomia en osta juuri koskaan ja alkoholia vielä harvemmin. Tämmöistä nyt tuumailen.

Mä tein tuon  muutoksen jo 3 vuotta sitten. Palasin elämässäni takaisin 1980-luvullle ja nyt olen vähitellen palaamassa 1960-luvulle. Selvisin hengissä ilman avocadoja elämäni ensimmäiset 30 vuotta, joten varmasti selviän seuravatkin 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään auta, siellä pärjää itsekseen, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa, tee huoli ilmoitus jos huolestuttaa 

Mitä hyötyä huoli-ilmoitulsesta on jos toinen ei apua suostu vastaanottamaan?

No onpahan tehty jotain, jos ei apua vastaan niin sitten on turha lapsilleen kiukutella ja huudella apuun, esto tuommoiselle päälle 

Juuri tämä. On mustaa valkoisella siitä, että on edes  yritetty. Vanhus on  kuitenkin itse kieltäytynyt. On ihan eri juttu, jos  apua ei ole edes yritetty hankkia kuin että vanhus itse kieltytyy tarjottavasta avusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.

Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.

Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.

Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.

Ei kotihoitokaan voi pakottaa ketään menemään tai lähtemään pesulle vaikka varsin monet omaiset niin kuvittelevatkin.

Eikä edes hoivakodeissa viedä väkisin pesulle. 

Vierailija kirjoitti:

"Paska lapsuus todella jättää jäljet, eikä tuollaisille vanhemmille ole mitään velkaa mistään."

 

Eikä mitään halua selvittää, miksi he tekivät niin kuin tekivät? Entä jos sieltä paljastuisikin ihan jokin todellinen syy, mikä auttaisi ymmärtämään vanhempia? Ja ehkä jopa antamaan anteeksi? Itse en ainakaan haluaisi elää katkeroitunutta elämää.

Eiköhän se tuossa tapauksessa olisi sen vanhemman tehtävä pyytää lapseltaan anteeksi?  Ja yrittää puhumalla selvittää asiat? Mutta mitä ilmeisemin tässä casessa se vanhempi ei edes halua selvittää yhtään mitään, niin miksi ap:nkään pitäisi alkaa tekemään homma, joka kuuluu hänen vanhemmalleen?  Juttelin hiljattain siskoni kanssa ja kerroin, että jahka isä kuolee, niin mulla ei ole aikomustakaan tulla isän hautajaisiin. Siskoni saa ihan vapaasti järjestää isälle sellaiset hautajaiset kuin haluaa. Jos isä olisi elämässään toiminut toisin, olisin voinutkin käydä jonkun kukkalaitteen hänen arkulleen laittamassa. Mutta koska ei halunnut, niin pitäköön tunkkinsa.