Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa ei ole ollut suurtyöttömyys.
Paitsi nyt on orpopurran aiheuttama."
Suomessa on yli 500 000 työnhakijaa, ja niin oli myös edellisen hallituksen aikana.
Se, että nyt julkisuudessa näkyvät luvut ovat isompia, johtuu tilastointimuutoksesta. Edellisen hallituksen aikana kuntouttavassa työtoiminnassa ja vastaavissa hankehumpissa tunninkin mukana olleet olivat työllisiä, mutta nyt heidät tilastoidaan työttömiksi.
Myös nykyinen kuukausittainen työnhakupakko vaikuttaa. Aikaisemmin sellaiset, jotka eivät lähettäneet työhakemusta joka kuukausi, luokiteltiin työvoiman ulkopuolella oleviksi, mutta nyt pakkohaun aikana kaikki ovat työttömiä.
Myös pitkäaikaistyöttömyys näyttää nykyisin suuremmalta, koska työttömyyttä ei enää katkaista pupukursseilla eikä muilla vastaavilla.
Tämä pitää paikkansa. Ne pupukursseilla olleet eivät olleet tilastojen mukaan työttömiä. Samoin, jos oli edes tunti viikossa jotain hanttihommia, ei laskettu mukaan työttömiin. Myöskään kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ei laskettu työttömiksi. Tilastointitavan muutos ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että lomautuksia, irtisanomisia ja konkursseja on jatkuvasti.
Joulusta vielä sanoisin sen verran, että kyllä aika ajoissa joutuu alkaa asiaa miettimään, jos isompi porukka on joulua viettämässä. Meilläkin pitkään oli niin, että kun vanhemmat ikääntyivät, niin me järkättiin siskoni kanssa vuorovuosina joulut. Monenlaista allergiaa ja erikosruokavaliota. Sitten jokaisella 14:stä oli jotain omia mieltymyksiä, mitä joulupöydässä piti ehdottomasti olla tai muuten joulu ei tuntunut joululta. Kun mun tytär 15-vuotiaana lopetti lihansyönnin (onneksi sentään söi edellen kalaa, maitotalaóustuotteita ja kananmunia), niin tein hänelle kinkun tilalle jotain kalaa ja myös alkupalapöytään tuli entisten erilaisten lihajuttujen lisäksi kalajuttuja. Ja niitä kalojahan halusi sitten syödä muutkin. Joinain vuosina sitten kehiteltiin alkupalapöytään kaikenlaista uutta juttua ja ihan vaan siksi, että majoneesia, kermaviiliä, tuorejuustoa tms jäi yli. Monesta niistä tuli sitten varsinkin nuoremmille ihan joulun hitti. Eli vaikka ekalla kerralla se olikin "mihin mä nyt tämän lopun käyttäisin", niin seuraavana vuonna sitä piti ehdottomasti olla. Olenkin monesti sanonut, että meillä lähti siskoni kanssa lopulta ihan lapasesta ja pelkillä alkuruuilla olisi pärjätty kaikki joulunpyhät :D
Kymmenkunta vuotta sitten, kun siskoni sai ensimmäisenlapsenlapsensa, hänen miniänsä halusikin järjestää sukujoulun kotonaan. Vauva oli vasta muutaman kuukauden ikäinen ja siskoni miniä halusi kutsua mukaan niin meidät kuin oman sukunsakin. Hiljaa mielessäni mietin, että voi apua! Kiitin kutsusta, mutta me vietettiin sitten oman jälkikasvuni kanssa joulu meillä. Ja tämä siskoni miniä jälkeenpäin sanoi, että hän oli ollut aivan uuvuksissa. Siis siitäkin huolimatta, että siskoni poika on innokas kotikokki ja laittaa kyllä ruokaa ja osallistui siihen joulun järjestämiseen todella paljon. Olikin viimeinen heidän järjestämänsä joulu ja sen jälkeen ovat osallistuneet meidän jouluihin.
Kun aikoinaan porukan koko alkoi kasvaa, koska nuorilla oli poika- ja tyttöystävänsä ja sittemmin lapsiakin, päädyttiin siihen, että järjestetään siskoni kanssa joulu kimpassa. Suunnilleen tähän aikaan vuodesta aina muilta kyseltiin, mikä on se joulun ykkösjuttu. Ja sitten vietettiin siskoni kanssa tapas-ilta ja jaettiin hommat. Kumpi ostaa ja tekee mitäkin. Ja vielä sekin, että kummassa huushollissa joulua vietetään. Ei meillä kummallakaan ollut 14 hengen ruokapöytää eli piti siirrellä huonekaluja ja laittaa apupöytiä lisäksi. Mulla mahtui entiseen ruokapöytään 12, mutta sekin kävi sitten lopulta liian pieneksi sellaisenaan.
Joskus voi siis joulussa olla aika paljonkin järjestelemistä. Olen onnellinen, että mulla ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä joulusta ehtii vielä ennen joulua jankata : )
Jouluun on yli kuukausi aikaa. Ehtii kyllästyä jos liian aikaisin touhottaa sen kanssa. Malttia vielä.
Mua ei haittaa, vaikka joku fiilistelisikin joulua jo nyt. Monelle joulu on kuitenkin vuoden tärkein juhla. Mulle ei ole vaan kekri ja se menikin jo. Lapsuudenkodissani vietettiin aina myös itsenäisyyspäivää ja vasta sen jälkeen alkoi jouluun valmistautuminen. Mikä ei kyllä ollut lapsena mitään kivaa aikaa :D Mun äiti kun aina halusi tehdä perusteellisen joulusiivouksen. Ei puhettakaan, että me siskoni kanssa oltaisiin saatu koulun jälkeen lähteä kavereiden kanssa jonnekin. Ehei. Mun vanhemmillani oli vissiin toistatuhatta kirjaa kirjahyllyssä ja joka saakutin kirja piti viedä parvekkeelle ja tomuttaa siellä. Jalkalistat putsattiin hammasharjalla. Jne jne. Kuopus oli jo syntynyt, kun yks joulu jynssäsin saunan lattiasta kaakeleiden saumoja hammasharjalla. Esikoisen kummisetä soitti ja kysyi, mitäpä puuhaan. Kerroin ja hän kysyi, meinaanko viettää joulun lauteiden alla :D Sen jälkeen en ole enää mitään joulusiivousta tehnyt vaan ihan vaan nk viikkosiivouksen.
Tänä vuonna mun joulusta tulee helppo, kun ei enää sukujoulua vaan vietän joulun yhdessä kissan ja koiran kanssa. Paljon vähemmän ruokaa ja vain sellaista, mitä itse joulupöytääni haluan. Saatan ostaa valmiin porkkanalaatikon tai sitten ei laatikoita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lammas, minäkään en kaipaa "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", niitä on ollut elämässäni ihan tarpeeksi.
Rauhallinen ja tavallinen elämä on parasta. Osaan iloita pienistäkin asioista.
Elämä on hyvää silloin, kun ei tapahdu mitään pahaakaan :)
No tällainen oli ainakin mulla syynä. Kun mun edellinen koirani kuoli ja töissä oli yhtä helvettiä, aloin tehdä 60-80-tuntisia työviikkoja. Tosi usein tuli mähkittyä maha täyteen lounasravintolassa ja sitten, kun työpäivä venyi pitkälle iltaan, niin puputin jotain suklaata tai mitä sattui olemaankaan. Työpäivän jälkeen kipinkapin kotikulmille ja sinkosin paikallisen pizzerian ovesta sisään, koska sieltä sai vielä klo 21 jälkeenkin sentään pizzaa. Ei mitään muuta vapaa-aikana kuin se pizza naamaan ja sitten nukkumaan. Lihoin muutamassa vuodessa yli 25 kg. Mulla tuo hulluus päättyi sitten munuaisvaltimorepeämän aiheuttamaan massiiviseen sisäiseen verenvuoteen ja vuosi siitä painoa oli lähtenyt ihan ilman vippaskonsteja - jos uuden koiran ottamista ja työmäärän palauttamista takaisin normaaliksi ei lasketa mukaan - jo 14 kg. Vielä jäi 12 kiloa ylipainoa ja ne pudotin nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt olen taas normaalipainoinen ja työelämäkin on onneksi jo takana.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/