Reipas ja tunnollinen lammas

Ruokavalio on kokonaisuus ja on yhdentekevää, vaikka tiistaisin et söisi yhtään mitään. Joka päivä ei tarvitse syödä proteiinia eikä mitään muutakaan yksittäistä ravintoainetta.  Jos edes viikkotasolla saa riittävästi eri ravintoaineita,  niin se riittää erinomaisen hyvin.  Ja saitkin jo hyvin vinkkejä edullisista proteiinin lähteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkääpä joskus käymään jonkun iäkkään sukulaisen luona hoitokodissa. Karmeita, katkeria, kiroilevia, riitaisia vanhoja naisia pahempaa ei ole. Siellä tappelevat keskenään kuin kakarat. Häijyydellä ei rajaa. Hoitsut joutuu sovittelemaan, ettei väkivallaksi mene. Ja sitten pitäisi arvostaa vanhuksia.

Vanhetessa luonteenpiirteet korostuu kun suodattimet poistuu.

Riippuu suvusta. Meidän vanhat on kivoja ja sopuisia.

Ymmärsitkö lukemaasi? Sori, oli pakko tuo kirjoittaa ;) Älä suutu!

Sopuisuuskin on luonteenpiirre. Kun perusluonteenpiirre on sopuisuus, ystävällisyys, mihin se vanhanakaan muuttuisi!

Jos  perusluonteenpiirre on äkäisyys, vihaisuus, riidanhaluisuus, jonka on nuorempana pystynyt peittämään sopeutuakseen perheeseen, työpaikalle jne ja tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi ja kun vanhana ei tarvitse esittää mitään roolia, voi olla vapaasti äkäinen jne.

Työpaikan sosiaalinen kontrolli ja toimintavaatimus kun eläkkeelle jäädessä poistuu, joistain tulee hankalia. Puretaan se vuosien paine, kun on jouduttu käyttäytymään oman luonteen vastaisesti hyvin. Osa taas ei kestä arkea, joka ei ole ohjelmoitua. Osa jämähtää kotiympyröihin. Joillekin alkaa uusi elämä.

Totta.  Mulla on aina ollut työminä ja siviiliminä erikseen.  Töissä voi olla millainen kameleontti tahansa,  koska siitähän palkkakin maksetaan, että pidät asiakkaat tyytyväisinä  etkä työkavereitakaan poksauta nokkaan. Vapaa-ajalla taas saa olla oma itsensä. Tosin nuorempana myös vapaa-ajalla sosiaalinen kanssakäyminen edellytti jotain.  Muilla oli sua kohtaan odotuksia ja jos et niitä täyttänyt,  se oli soronoo. Kun ikää tulee lisää,  voi vaan todeta,  että no soronoo vaan sullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No varmaan sen takia että ei kukaan jaksa aikuisena enää mitään haahuilijaa katsoa. Kertoo aika paljon kiinnostuksen kohteista ja tavoitteista toi 5 vuotissuunnitelma.

Mä kyllä juoksisin lujaa, jos deitti alkaisi puhua jostain viisivuotissuunnitelmasta.

 

N46, ihan aikuinen nainen

Olen kaksikymmentä vuotta sinua nuorempi ja olisin erittäin vaikuttunut jos mies olisi noin älykäs ja henkisesti kypsä, että puhuisi tällaisista asioista. Viimeksi kun olin treffeillä mies kehui miten oli sammunut edellisenä yönä kaverin saunaan 😭 

 

 

 

 

 

 

Nämähän liittyy juuri ikään kans. Nuorena on järkevämpää tehdä viisvuotissuunnitelmia ja rakentaa elämää, kun taas keski-ikäisillä voi olla jo enempi sellaista että kaikki on jo valmista ja ollaan vaan.

Toisaalta tuossakin voi olla aika oleellista se,  haluaako toinen elää tuttua ja turvallista arkeaan vai onko suunnitelmissa tehdäkin jotain ihan muuta.  Jo pelkästään se, haluaako muuttaa jossain vaiheessa toisen ihmisen kanssa saman katon alle vai haluaako, että kumpikin asuu omissa asunnoissaan.  Jos omissa,  niin silloin ei tarvitse miettiä muuttoa eikä varsinkaan sitä, pitäneekö työmatka. Iän myötä myös se,  onko toisen suunnitelmissa kesämökki jossain korvessa vai talviasunto Espanjassa.  Käyhän tietysti joillekin sekin, että toinen hankkii itselleen mökin ja toinen asunnon Espanjasta,  mutta jos toinen asuu talvet Espanjassa ja toinen kesät mökillään,  niin eipä siinä kovin paljoa vietetä aikaa yhdessä.  

Viisivuotissuunnitelma on terminä neuvostoliittolainen,  mutta itse en pitäisi tulevaisuudensuunnitelmista puhumista lainkaan huonona vaihtoehtona.  En edes nuorena ja naiivina olisi rakkauden vuoksi muuttanut työttömäksi jonnekin Kainuuseen.  Vaikka en olekaan mikään uraihminen,  niin mitä järkeä olisi ollut edes opiskella,  jos ei olisi ollut aikomustakaan käydä koskaan töissä.  Pidän myös vähän epäreiluna roikottaa toista ihmistä suhteessa ja antaa tämän kuvitella, että kyseessä on vakava ja mieluiten koko loppuelämän kestävä parisuhde,  jos omat suunnitelmat ovat jotain ihan muuta kuin toisella.  Ja sitten muutaman vuoden päästä sanoa heippa, mä tästä lähden nyt. 

"Pidän myös vähän epäreiluna roikottaa toista ihmistä suhteessa ja antaa tämän kuvitella, että kyseessä on vakava ja mieluiten koko loppuelämän kestävä parisuhde,  jos omat suunnitelmat ovat jotain ihan muuta kuin toisella.  Ja sitten muutaman vuoden päästä sanoa heippa, mä tästä lähden nyt. "

 

Tämäkin on sellanen asia, mistä voisi kommunikoida etukäteen. Ei kaikki etsi mitään loppuelämän suhdetta, monelle tuollainen väliaikainen suhde olisi just unelma. Eihän se ole mitään roikottamista, eikö siinä ole mitään muuta epäreilua kuin kommunikaation puute. Koska mitä muuta kuin kommunikaation puutetta on "antaa toisen kuvitella.." kuka näin julma olisi? 

 

Jos avoimin kortein haluat pelata niin kerrot, että tässä olisu suhde tarjolla kahdeksi vuodeksi, sitten lähden. 

Nimenomaan kyse on kommunikoinnista.  Mutta jos on jotenkin väärin kysyä,  millaisia suunnitelmia toisella on, niin suhde perustuu sitten vain omille odotuksille.  Ja sitten petytään,  kun toisen suunnitelmat olikin ihan jotain muuta.  Jos toisen suunnitelmissa on muuttaa 5 vuoden sisällä Timbuktuun ja toisen Juankoskelle eikä kumpikaan kerro tätä,  niin ihan oma moka, jos oli kuvittellut,  että suhde kestäisi sen pidempään. 

Vierailija kirjoitti:

Empatian pois kytkeminen on juuri sama, miten itse sen koen ja se tarkoittaa mielestäni sitä, että ei anneta asioiden aiheuttaa mitään tunnereaktioita. Tämä on ainakin minulle välttämätöntä, jos aion esim. syödä lihaa. Muutenhan vain itkisin niiden eläinten kärsimystä.

Hyvä pointti tämäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeellinen ominaisuus monessa ammatissa.

Esimerkiksi?

Sotilaat, poliisit, kirurgit ja lääkärit saattavat tarvita tuota kykyä, jotta pää pysyy kylmänä kriisitilanteissa. On tarpeellinen monessa muussakin ammatissa, jossa pitää toimia tiukasti lain mukaan eikä olla liian empaattinen vanhempia kohtaan esim. lasta huostaanotettaessa.

Ei empatiakyky tuota tarkoita, vaan sitä, että kykenee ymmärtämään toisen tunteita. Olisipa ihan hirveä ajatus sossusta, joka ei huostaanottotilanteessa ymmärrä lapsen hätää tai lääkäri, joka syöpäpotilaalle huonoja uutisia tuodessa ei kykenisi ymmärtämään tämän kokemusta.

Miksi ihmiset ajattelevat empatiakyvyn tarkoittavan sitä, että ihminen velloo omissa tunteissaan ilman mitään toimijuutta ja järkeä?

Hyvä pointti.  Mä itse jotenkin ajattelin asian niin,  että kykeneekö tarvittaessa toimimaan kuten robotti ilman,  että ajattelee,  miltä toisesta mahdollisesti tuntuu.  Eihän empatia ole sitä,  että velloisi omissa tunteissaan,  vaan sitä, että ajattelee toisen tunteita. 

Sairaanhoitajavuosinani jouduin muutaman kerran tilanteisiin,  joissa piti vain toimia ja nopeasti. Muussa tapauksessa potilas olisi kuollut.