Reipas ja tunnollinen lammas

Syntyvyyttä ei mun mielestä kannata verrata johonkin sadan vuoden takaiseen. Ihan turha kuvitella, että jokainen perheen 10:stä lapsesta oli suunniteltu ja toivottu. Lapsia syntyi, koska ehkäisyvälineitä ei ollut. Eikä raiskaus avioliitossakaan ollut vielä rikos, joten vaimolla ei ollut edes oikeutta kieltäytyä seksistä. 



Suurin ongelma tällä hetkellä on eläkkeiden ja eläkeläisten määrä sekä vanhusten tarvitseman hoivan tarve. Töitä ei ole tälläkään hetkellä kaikille. Muutama vuosikymmen sitten lupailtiin, että töitä riittää, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä, mutta hyvin monessa paikassa eläkkeelle jääneen tilalle ei palkattukaan ketään. Teknologia korvasi osan töistä ja loput jaettiin työkavereiden kesken. Tai yksinkertaisesti työt siirrettiin halvempien työvoimakustannusten maihin.  Tekoäly tulee tulevaisuudessa vähentämään entisestään ihmisten tarvetta. Siis työvoimana. Kun puhutaan syntyvyyden laskusta, sillä tarkoitetaan nimenomaan tulevaisuuden työvoiman määrän vähenemistä. Ei siis yhden kansakunnan kuolemista sukupuuttoon. Jos meillä on jo nyt ja tulevaisuudessa vieläkin enemmän töitä, joihin ei enää tarvita ihmistä, miksi tulevaisuuden tyuövoiman määrää edes pitäisi haluta lisätä? Mihin nämä ihmiset, joille työelämällä ei ole mitään käyttöä, laitettaisiin? Vaikerrus eläkkeistä muuttuisi vain vaikerrukseksi työttömyyhskorvauksista. 

Mulla on eri väriteema kaikissa huoneissa

Ymmärrän ärsytyksen. Meillä sovittiin viime jouluna suvun kanssa, että ei lahjoja aikuisille. Vain lapsille. Siskoni sentään aatonaattona sanoi, että on hänellä kyllä lahjat kaikille. Hirveällä kiireellä piti sitten hankkia kaikille lahjat. Onneksi suurimmasta osasta lahjoja selvisi tuikkaamalla setelin kirjekuoreen, mutta esimerkiksi yli 90-vuotiaille on oikeasti tosi hankala keksiä mitään joululahjaa. Tänä vuonna en enää osallistu koko sukujouluun. 

Vierailija wrote:

Etätyö myös lisää lihavuutta ja huonontaa kuntoa sillä hyötyliikunta on suurimmalle osalle ihmisistä tärkeintä liikuntaa. 

Riippuu ihmisestä, työstä ja ympäristöstä. Kun olin vielä lähitöissä, suurin osa työmatkasta meni istuen ja loput työmatkasta pysäkillä ja asemalla seisten ja seuraavaa kulkuvälinettä odotellen. Työni on istumatyötä ja toimistolla kahvihuone oli ihan parin oven päässä. Lounaalle mentiin porukalla lounasravintolaan (hissillä alas ja hissillä ylös) ja buffet pöyddästä syötiin "koko rahan edestä". Illalla kotiin palattua piti laittaa ruokaa, pestä pyykit, hoitaa tiskit jne. Mulla ei ole koskaan ollut tapana jättää uunia, tiskikonetta tai pyykinpesukonetta päälle, kun lähden pois kotoa. Joten kotona olin, kunnes kaikki laitteet olivat pysähtyneet. Sitten olikin jo ilta pitkällä eikä tullut lähdettyä enää yhtään minnekään. Paitsi silloin, kun mulla oli edellinen koirani. 



Etätöissä mun tilanteeni on toinen. Istumatyö edelleen, mutta kävelen portaita useita kertoja päivässä. Työhuone kun on yläkerrassa ja keittiö alaakerrassa. Kun haluan kahvia, pitää kävelä raput alas ja sitten taas ylös. Lounastauolla en mene buffet pöytään syömään vaan useimmiten lähden koirani kanssa ulos tai käyn lähikaupassa. Tai vaikka imuroin tai jotain. Lounaaksi syön yleensä edellisen päivän jämiä eikä ruokailuun mene kuin max 10 minuuttia. Ja senkin voin yleensä tehdä samalla, kun vastailen työsähköposteihin. Tiskikoneen, pyykinpesukoneen ja uuninkin voi jättää päälle, kun "lähtee töihin". Lähitöissä tauoillakin istui jossain (kahvihuoneessa tai lounasravintolassa), mutta kotona tauot tulee käytettyä johonkin hyödyllisempään kuin istumiseen. Kun työpäivä on ohi, ei tarvitse enää alkaa laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä tms. Tavallisimmin käyn koirani kanssa 3 kertaa päivässä lenkillä ja tämä toki piti tehdä myös silloin, kun olin lähitöissä ja mulla oli koira. Nyt etätöissä tulee usein tehtyä usein neljäskin lenkki koiran kanssa. Tai ainakin yksi lenkki on pidempi, koska töiden jälkeen ei odotakaan enää kotityöt. Mun siskoni on lähitöissä ja  kulkee työmatkansa omalla autollaan, mutta ei hän koskaan lähde iltaisin kävelylle, ellen mä mene koirani kanssa kysymään häntä mukaani. 



Mä lihoin niinä vuosina, kun olin lähitöissä, mutta mulla ei ollut enää koiraa. Usein jäätiin ylitöihin ja kun ei ollut muutakaan syötävää ja lounaasta oli jo aikaa, vedettiin suklaata pahimpaan nälkään. Töiden jälkeen oli myös usein niin väsynyt, että ei jaksanut enää illalla alkaa kokkailemaan vaan ruoka oli sitten jotain helppoa ja nopeaa. Monesti tuli napattua kotiin palatessa vaan paikallisesta ravintolasta pizza. Ja kahvia meni työpäivän aikana valtava määrä, kun yritti sillä selvitä pahimmasta väsymyksestään. Tätä nykyistä koiraa en olisi edes ottanut, jos mulla ei olisi jo silloin ollut 100% etätyömahdollisuus. 



Tilanne on toki toinen, jos työmatkansa kulkee kävellen tai pyörällä. Mä en kulkenut ennen etätöitäkään. 



 

Noista vaihtoehdoista kotimaisen. En syö hilloja niin montaa kymmentä kiloa vuodessa, että hintaoerolla kiinalaiseen verrattuna olisi mitään oleellista merkitystä.