Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lamaa edeltävä taantuma alkoi jo 1990. Olin silloin määräaikaisena Meilahdessa Keuhkosairauksien poliklinikalla sairaanhoitajana. Päivätyö, viikonloput vapaat. Kun työsuhteeni päättyminen alkoi lähestyä, aloin kuulla opiskelukavavereiltani pohjoisemmasta Suomesta, että sijaisuuksia oli yhä vaikeampi saada. Samoihin aikoihin tuli Meilagden röntgenissä auki toimistosihteerin virka. Olin tehnyt ko hommaa ko paikassa jo ennenuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja opintojen alussakin olin aina kesöisin siellä töissä. Tein pikaisen laskelman, paljonko tuloni pienenisivät, jos vaihtaisin päivätyötä tekevästä sairaanhoitajasta päivätyötä tekevään toimistosihteeriin. Kiitos verotuksen, ero nettopalkassa oli vain noin 200 markkaa. Hain paikkaa ja kun kävin työhaastattelussa, ylihoitaja suoraan sanoi, että ihme pitäisi tapahtua, jotta joku muu hakija saisi paikan. Noh, mä sain sen paikan. 



Loppuvuodesta 1991 jäin äitiyslomalle

Ai niin ja olin 1990 29-vuotias.

Lamaa edeltävä taantuma alkoi jo 1990. Olin silloin määräaikaisena Meilahdessa Keuhkosairauksien poliklinikalla sairaanhoitajana. Päivätyö, viikonloput vapaat. Kun työsuhteeni päättyminen alkoi lähestyä, aloin kuulla opiskelukavavereiltani pohjoisemmasta Suomesta, että sijaisuuksia oli yhä vaikeampi saada. Samoihin aikoihin tuli Meilagden röntgenissä auki toimistosihteerin virka. Olin tehnyt ko hommaa ko paikassa jo ennenuin lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja opintojen alussakin olin aina kesöisin siellä töissä. Tein pikaisen laskelman, paljonko tuloni pienenisivät, jos vaihtaisin päivätyötä tekevästä sairaanhoitajasta päivätyötä tekevään toimistosihteeriin. Kiitos verotuksen, ero nettopalkassa oli vain noin 200 markkaa. Hain paikkaa ja kun kävin työhaastattelussa, ylihoitaja suoraan sanoi, että ihme pitäisi tapahtua, jotta joku muu hakija saisi paikan. Noh, mä sain sen paikan. 



Loppuvuodesta 1991 jäin äitiyslomalle ja olin kotona joulukuuhun 1994. Eli sen 3 vuotta, mitä sai olla. Talous oli tietenkin tiukilla, mutta niin se olisi siinä elämäntilanteessa ollut ilman lamaakin. Sen muistan, että kotihoidontyukea leikattiin puolen vuoden välein ja ne viimeiset kuukaudet hoitovapaalla mietin, että oikeastaan olisin voinut palata töihin jo. En kuitenkaan vielä palannut vaan vasta sitten, kun kuopus oli 3v.



Esikoinen aloitti laman aikana koulun ja muistan kans tuon, että kirjoja ei saanutkaan pitää ja myös kynät ja kumit olivat aika kehnolaatuisia. Niinpä ostin tytölle itse kunnolliset värikynät, lyijykynät, kumit ja terotuskoeen. Niin ja viivottimen. Ei ne nyt niin kalliita olleet siihen aikaan, että olisi ollut joku välttämättömyys saada ne koulusta ilmaiseksi. Sen myös muistan, että opettajia lomautettiin. Yksi opettaja huolehti kahdesta luokasta eli kun toista opetti, toiselle antoi tehtäviä siksi aikaa. 



1993 saatiin mun vanhemmilta joululahjaksi meidän eka tietokone. Opettelin sen käyttämistä ihan hyötytarkoituksessa ja sitten hurahdin disketeillä oleviin Commander Keen -tasohyppelypeleihin. Kun lapset olivat menneet nukkumaan, mä pelasin pitkälle yöhön. Sänkyyn kun meni ja laittoi silmät kiinni, Keen hyppeli mun verkkokalvoilla. Perehdyin silloin myös html:ään ja aloin kasata ensimmäisiä kotisivujani. 



Kun joulukuussa 1994 palasin takaisin töihin, pahin lama oli ohi. Kiinnostukseni tietokoneisiin vain kasvoi ja kun röntgeniin alettiin ottaa käyttöön ensimmäistä radiologian tietojärjestelmää, mut pyydettiin projektiin mukaan. 



Mä siis olin laman ajan lasteni kanssa kotona eikä lama vaikuttanut juurikaan meidän elämään. 

En ole vielä päättänyt, mutta karjalanpaistiin alkaa kääntyä munkin suunnitelmat. Alkuruuaksi voisi  lla vaikka kermainen  metsäsienikeitto

Kiitos leffavinkistä. Pitääpä katsoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei eletään enää missään 70-luvulla

Me elimme.

Osaamme kirjoittaa äidinkieltämme ja osaamme laittaa terveellistä ruokaa edullisesti. Emme halveksi isänmaatamme emmekä kanssaihmisiä. Osaamme kutoa ja parsia sukkamme. Me emme kerskakuluta, puolukoiden ja lantun henki asuu meissä edelleen. Naapuria emme pelkää vaan tervehdimme.

Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi - ja leipään puolet petäjäistä.

Niin me elettiin, mutta Jenna ei elänyt. Jenna syntyi aikaan, jolloin Suomessa elettiin vahvaa nousukautta. Nokiat ja muut. Silloin hyvin monella meni Suomessa ihan helevetin hyvin. Jennan äidillä ei mennyt eikä siten mennyt Jennallakaan. Uskoisin, että suurin osa Jenna ongelmista on syntynyt hänen lapsuutensa aiheuttamista traumoista. Jednna syntyio aikana, jolloin lasten kilpavarustelu alkoi. 



Lapsi on aika herkkä olento. Havannoi ympäristöään ja muodostaa omat mielipiteensä näkemänsä ja kokemansa perusteella. Ei lapsi tai teini ymmärrä, vaikka miten selittäisi, että olet ihan samanarvoinen kuin muutkin, vaikka kukaan ei haluakaan olal kaverisi, koska sullöa ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin mitä kaveripiireissä tehdään. Jenna oli  tietyllä tavalla "vammainen", koska hän ei pystynyt samaan kuin ikätoverinsa. Tavallaan Jenna istui pyörätuolissa katsellen kiikarilla, miten kaverit kiipesivät Himalajalle. 



Mitä tälle tilanteella nyt sitten pitäisi tehdä? Antaa Jennalle niin paljon rahaa, että kaikki olisi taas hyvin? En tarkoita mitään miljoonia vaan sen verran, että saisi saman verran kuin pienituloinen työssäkäyväkin. Miksi kukaan kävisi töissä, jos saman saisi töitä tekemättäkin? En mä ainakaan kävisi.