Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 70: En lainaa tähän sun kommenttiasi, koska sitten mun kommenttini on liian pitkä. Mutta...

Tämän ketjun aloituksestahan ei nyt muuta tiedetä kuin että kyseessä on muistisairas vanhus, jolla ei ole elossa olevia lapsia ja jonka lapsenlapsetkin asuvat ulkomailla. Ei ole siis tietoa, kenen kanssa sopimus kotihoidosta on tehty. Ilmeisesti jonkun virkansa puolesta vanhuksen edunvalvojana toimivan. 



Mun vanhemmillani ei vielä käy kotihoiito, mutta tämän vuoden alussa sain isäni suostumaan siihen, että hyvinvointialueen vanhustyön palvelutarpeenohjaaja tuli käymään vanhempien luona. Olin silloin myös itse paikalla. Palvelutarpeenohjaaja kartoitti tilanteen ja siinä yhteydessä myös kertoi, millaisia palveluita vanhempani voisivat ostaa. Näitä palveluita ei siis voinut ostaa hyvinvointialueelta, mutta palvelutarpeeonohjaajalla oli lista yksityisistä yrityksistä tällä alueella, jotka tarjoavat mitä erilaisimpia hoivapalveluita. Kesällä sitten päädyttiin tilaamaan hoivayritykseltä siivouspalvelu. Tällä hetkellä käyvät joka toinen perjantai ja sopimukseen kuuluu vain siivous. Jos jossain vaiheessa isä ei jaksa enää itse pestä pyykkiä, sitten ostetaan tuon siivouksen lisäksi myös pyykinpesu. Tai vaihtoehtoisesti mä haen kerran viikossa niiden pyykit ja pesen täällä kotonani. 



Tammikuisen palvelutarpeenohjaajan käynnin jälkeen tuli myös hyvinvointialueelta fysioterapeutti käymään. Hän kartoitti asunnossa tilanteen eli tarvittaisinko jotain apuvälineitä, kenties kahvoja/tankoja vessan seinään tms. Tällaisia ei tarvittu, koska ne oli jo aiemmin hankittu mun ehdotuksestani. Vanhempani asuvat 2-kerroksisessa rivitaloasunnosssa ja pari vuotta sitten hankkivat sinne porrashissiin. Siis sellaisen kuin Gremlins-elokuvassa, jossa istuviltaan siirrytään kerroksesta toiseen. Tämä hankittiin osittain siksi, että vanhemmillani on pesukone alakerran pikkuvessassa ja kuivausteline taas yläkerran kylpyhuoneessa, joten huonosti liikkuvan isäni oli helpompi viedä pyykkikori istuen alhaalta ylös. 



Ateriapalveluakaan ei tarvita, koska mä hoidin aikoinaan vanhempieni kauppa-asiat, mutta kun itsekään en polvileikkausten jälkeen pystynyt käymään kaupassa, opetin leikkausta ennen isäni tilamaan Citymarketista kotiinkuljetuksella. Sitten, jos ei enää kykene tilaamaan, mä voin kyllä tehdä heidän tilauksensa omalta koneeltanikin. 



Naapureille ei voi  sote-alan ihmiset antaa mitään tietoja. Se on laissa kielletty, ellei sitten henkilö, jonka asioista on kyse, anna tähän suostumustaan. Naapurinkin voi nimetä yhteyshenkilökseen, ei sen tarvitse olla sukulainen. Tämä kuitenkin pitäisi tehdä jo silloin, kun vanhus on vielä oikeustoimikelpoinen. Muistisairas, joka muistaa vain tämän päivän asiat, mutta ei eilisiä asioita, ei ole enää oikeustoimikelpoinen. 



Jos koithoito toteaa, että edunvalvonnassa oleva vanhus tarvitsee jotain lisäpalveluita, kotihoidon pitää ottaa yhteyttä vanhuksen edunvalvojaan. Koska tämä edunvalvoja "istuu vanhuksen lompakon päällä". Kotihoito sen enempää kuin naapurikaan ei voi päättää, mihin vanhuksen rahoja saa käyttää. Siitä päättää edunvalvoja. 

Nro 51: "Koska olen naapuri, ja kyseinen vanhus ei osaa kertoa siitä kotihoidon sopimuksesta muuta kuin että tunti häntä pitäisi hoitaa päivässä, on aika vaikea sanoa mikä on totuus tässä asiassa. 

Harmittaa hieman se miten hyökkäävästi sote -henkilökunta on tässä keskustelussa käyttäytynyt. Aika harva pystyy asettumaan kyseisen vanhuksen asemaan, syytetään vaan siitä että haisee kun laskee alleen. Syytetään kiirettä ja henkilökuntapulaa ja milloin mitäkin. Miettikää oikeasti  kun olette itse vanhoja, miten haluatte että teitä kohdellaan.

Otan kyllä yhteyttä tässä asiassa aluksi kotihoidon esimieheen ja yritän selvittää asiaa. Olen itsekin jo vanha, joten en oikein jaksa toista vanhusta joka päivä pestä"

Ymmärrän tuohtumuksesi, mutta ei kotihoito pese yhtään ketään vanhusta joka päivä. Yleensä se on juuri tuo kerran viikossa. Jos vanhus haluaa useammin pesulle, sitten pitää ostaa yksityiseltä pesuapua. Ja onhan se nyt ihan selvää, että jos housuissa on pissaa, niin se haisee. Varsinkin, jos kukaan ei hoida vanhuksen pyykinpesua vaan vanhus laittaa sitten ne pissaset housut kuivumisen jälkeen taas jalkaansa. Mun muistisairas äitini ei vaihtaisi koskaan edes vaatteita, jos isä ei huolehtisi asiasta. Ihan voisi äiti olla vaikka kaksi vuotta samoissa vaatteissa. 



Tuli myös tossa koiran kanssa ulkona käydessä mieleeni,m että kun vanhus itse on todennyt kotihoidon käyvän vain katsomassa, onko hän enää hengissä, niin ihan tottahan sekin on. Kun on kyse dementiaa sairastavasta, kotihoito käy yleensä useamman kerran päivässä. Käyvät varmistamassa, että vanhus ylipäätään on kotona eikä ole lähtenyt hortoilemaan minnekään sekä tarkistamassa, että ei ole kaatunut, pudonnut sängystä tms eikä pääse omin avuin ylös. Useampi lyhyt käynti vuorokaudessa on tässä suhteessa paljon parempi kuin yksi pidempi käynti, koska jälkimmäisessä tapauksessa vanhus saattaisi joutua kivuissaan (esimerkiksi lonkka tai reisiluu murtuneena) maata lattialla melkein vuorokauden. 



Mä osaan oikein hyvin asettua kyseisen vanhuksen asemaan. Itsekin käyn päivittäin suihkussa, niin jo ajatus siitä, että kävisi vain kerran viikossa, tuntuu iljettävältä. Valitettavasti Suomessa tilanne on kuitenkin tämä, että hoidettavia on aivan liikaa hoitajien määrään nähden. Ja tilanne pahenee entisestään, kun tämän vuosikymmenen aikana - en nyt muista ihan tarkkaan lukumäärää - ainakin 30 000 hoitajaa jää vanhuuseläkkeelle. Mistä uudet hoitajat tilalle skeä hoitamaan entistäkin suurempi määrä hoivaa tarvitsevia vanhuksia? Aasiasta ja joistakin Afrikan maistahan hoitajia yritetään rekrytoida hoiva-avustajiksi, mutta nämäkin yleensä haluavat sitten pätevöittää kotimaansa tutkinnon vastaamaan suomalaista sairaanhoitajan tutkintoa. Ja sairaanhoitajana haluavat tehdä ihan muunlaista hoitotyötä kuin hoitaa vanhuksia. Moni myös tutkintonsa päivitettyään lähtee muihin länsimaihin, koska hoitajapula on kaikkialla ja monissa muissa maissa saa parempaa palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asia on oikeasti noin, eikä naapurisi puhu muistamattomuuttaan pötyä sovituista kotihoidon tehtävistä, niin yhteys kotihoitoon, jos olet valtuutettu hoitamaan hänen asioitaan, ulkopuolisenakin voit toki ottaa yhteyttä, mutta hänen asioistaan sinulle ei tietenkään kerrota mitään.

Muistisairauksiin kuuluu tietenkin nimensä mukaisesti unohtelu, mutta tietoinen valehtelukin on yksi mahdollisuus.

Kuinka naapurisi liikuntakyky? Onko hän liikuntakyvytön? Muisti?

En ole valtuutettu hoitamaan hänen asioitaan, olen naapuri. Hän on lähes liikuntakyvytön, pystyy liikkumaan lyhyitä matkoja. Muistaa tämän päivän, mutta ei enää huomenna tätä päivää.

Mä vähän veikkaan, että se tunti päivässä on jaettu useammalle käynnille. Eikä siis niin, että kotihoito kävisi yhden kerran vuorokaudessa ja olisi siellä tunnin. Itseasiassa kotihoidossa on niin huutava henkilökuntapula, että tunnin visiitti joka päivä tuntuu aika epätodennäköiseltä. 

Jos sopimuksessa on kotihoitoa tunti päivässä, se ei välttämättä - varsinkaan dementikon kohdalla - tarkoita tuntia kerralla. Jos kotihoito käy esimerkiksi 5 kertaa vuorokaudessa, tuo tunti tarkoittaa hieman yli 10 minuuttia per käynti. 



Samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa siitä, että vanhuksen vaatteet voivat haista virtsalta ja hieltä, jos kukaan ei käy pesemässä vanhuksen pyykkejä. Kotihoidollehan pyykinpesu ei kuulu vaan nämä palvelut vanhuksen pitää ostaa erikseen. Aika usein vanhus viedään sopimuksen mukaan kerran viikossa suihkuun, mutta ei tarvitse mennä montaa päivää, kun haisee taas pahalta. Varsinkin,  jos on virtsankarkailua kuten dementikoilla varsin usein on. Ja käyttää suihkun jälkeenkin niitä samoja likaisia haisevia vaatteita. 

Nro 188: "Muuttaako asumistuen leikkaaminen oleellisestikin kyseessä olevaa asiaa?"

Tottakai muuttaa. Jos on oikeutettu asumistukeen, tulot eivät ole silloin kovin suuret. Kun siitä sitten tulot pienenevät asumistuen leikkauksen myötä, tietenkin ihminen joutuu arvioimaan, mistä omassa kulutuksessaan luopuu kompensoidakseen tulojen alenemisen. Ja yksinkertaisinta on luopua esimerkiksi juuri matkakuluista (bensa tai matkalippu) iäkkään omaisen luokse. Omaisen auttaminen tai hoitaminen kun ei ole asia, johon voisi saada edes toimeentulotukea. Eivätkä kaikki asumistukea saavat edes ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Summa summarum: jos siellä vanhuksen luona onkin tähän asti käyty auttelemassa, tulojen pienennyttyä ei enää käydä. Joku muu kuin omainen joutuu sitten tekemään vanhuksen luona ne asiat, joissa tähän asti on auttanut omainen. Yhteiskunnan niskoillehan homma sitten kaatuu.