Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin maksaa siitä, että palkattu ystävä lähtee kanssani tunniksi kävelylle, tai sitten käydään kahvilla, tai pelataan pelejä. Juhlapäivät voisi olla sellaista aikaa, jolloin kaipaan toista ihmistä seuraksi.

Jos asuisit tässä lähellä, voisin lähteä sun kanssa tunniksi kävelylle vaikka useamman kerran viikossa eikä maksaisi edes mitään. Koiran kanssa kun on pakko käydä eikä juttuseura pahitteeksikaan ole. Itseasiassa olen tutustunut yhteen yksinäiseen juuri siten, että ollaan kävelty yhtä matkaa, kun mä olen käynyt koirani kanssa ulkona. Ja ollaan käyty sittemmin yhdessä ravinolassa syömässä tai ihan vaan lasillisella viiniä. Ja nyt, kun mulla vihdoinkin on sukujoulut ohi, olen kutsunut hänet mun luokseni joulua viettämään. Yhtä matkaa käveleminen - varsinkin jos sitä tekee useamman kerran - on mun mielestä varsin hyvä tapa tutustua toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan opettanut lapsilleni koulun oppisisältöjä, enkä usko että he suostuisivat olemaan opetettavinani.

Luin kyllä heille paljon pienestä pitäen, joten he oppivat lukemaan 5-vuotiaina ja olivat kouluun mennessään luokkansa parhaita lukijoita. Sen jälkeen he ovat hoitaneet kouluasiat täysin itse. Motivaatio ei ole aina ollut kovin korkea, mutta pääsääntöisesti koulu on ollut heille helppoa.

Välillä vähän vihloo, kun jompikumpi lapsi unohtaa kokonaan lukea johonkin ympäristöopin tai uskonnon kokeeseen. Mutta toisaalta tällainen tämä diili on: lapsi opettelee huolehtimaan asioistaan ja minä opettelen jättämään lapsen rauhaan.

Mä näen asioista huolehtimisen eri asiana kuin oppimisen. Asioistaanhan voi huolehjtia, vaikka menisikin aitaa hipoen. Itse olen lapsesta lähtien ollut erittäin utelias ja halukas oppimaan enemmän, kuin mitä koulussa opetettiin. Ja vieläkin - eläkevuodet parin vuoden päässä - odotan aikaa,  kun voin perehtyä 24/7 syvänmerenhautoihin. En sentään halua mihinkään sukellusveneeseen, mutta haluan tietää syvänmerenhaudoista mahdollisimman paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi suomalaislapsi käy kotikoulua

Kotiopetuksen suosio on kasvanut viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan 502 suomalaislasta ja -nuorta kävi viime vuonna kotikoulua.

Opetushallitus saa paljon kotiopetusta koskevia yhteydenottoja, ja näiden yhteydenottojen perusteella kotiopetuksen valitsemisen taustalla voi olla monenlaisia syitä, kuten uskonnollinen tai ideologinen vakaumus.

Huoltajalla voi olla ajatus siitä, että koulun opetussuunnitelma tai opetus ei vastaa esimerkiksi perheen arvoja. Entistä useammalla huoltajalla on myös mahdollisuus tehdä etätöitä, jolloin koulua saatetaan käydä pysyvästi tai esimerkiksi talvikausien ajan ulkomailla.

Kotiopetuksen valitsemisen taustalla voi olla myös esimerkiksi koulukiusaamista.(Yle tänään)

Mä meinasin vuosituhannen alussa ottaa kuopuksen kotiopetukseen ja just koulukiusaamisen vuoksi. Selvitin jo aika paljon asioita ja kotiopetus olisi ollut kaupungin puolesta lapselle ihan ok,. mutta sitten sisuunnuin ja sanoin pojalle, että seuraavan kerran, kun sua lyödään tai potkitaan koulussa, niin lyö ja potki takaisin. Siihen asti olin ollut hyväluontoinen ja sinisilmäinen diplomaattinen äiti, mutta en sitten enää ollutkaan. Ja niin tuli tilanne, jossa taas kuudesluokkalainen (poikani oli silloin viidennellä) poika oli tönäissyt mun pojan naamalleen vesilammikkoon ja alkanut potkimaan. Mun poika oli noussut siitä rapakosta ylös, kääntynyt kiusaajaansa kohti ja tirvaissut nyrkillä nenään niin, että nenä ja poiskiluu oli murtunut. Koulu oli soittanut sitten ambulanssinkin paikalle ja olin ihan varma, että tästä nyt takuulla tulee  pojalle joku pahoinpitelysyyte. Yllättäen tämän kiusaajapojan vanhemmat eivät tehneetkään rikosilmoitusta ja sana tästä tapahtumasta kiiri jo valmiiksi yläasteelle. Että tota jätkäå ei sitten kannata kiusata, koska suuttuessaan se lyö ja ihan helevetin kovaa. 



Tästä siten vielä seurasi, että pojan ollessa jo yläasteella erään tytön äiti soitti mulle. Kiitti itkuisena, miten hänen tyttärensä, joka niin ikään oli aina ollut koulukiusattu, saattoi kulkea koulusta kotiin turvassa. Koska mun poika käveli aina tämän  tytön kanssa samaa matkaa. Kun sinne perään tuli joukko oppilaita huutelemaan tälle tytölle, mun pojan ei tarvinnut kuin kääntyä katsomaan huutelijoita ja kysyä, oliko niillä jotain asiaa. Huutelijat tiesivät, että nyt pää kiinni tai turpaan tulee. En tiedä, mitä tälle tytölle nykyisin kuuluu. Toivottavasti hyvää. Niistä yläkouluajoista on jo yli 15 vuotta. 

Luin nyt tarkemmin aloituksen Ota selvää lapsesi opetussuunnitelmasta. Ei ole niin väliä, mistä kirjoista opetat vai hankitko mitään oppikirjaa ollenkaan. Selvitä siitä opetussuunnitelmasta, mitä lapsesi pitäisi tämän vuoden aikana oppia. Ja  jos lapsesi on innokas oppija, katso myös ensi vuoden opetussuunnitelma. Voit opettaa jo niitäkin asioita, mitkä koulussa tulee vasta ensi vuonna.

Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta kun olivat vielä koulussa, tietenkin opetin. Varsinkin kuopus on samanlainen kuin minä eli oppii paremmin tekemällä kuin lukemalla. Mä olisin aikoinaan voinut lukea vaikka 100 it-alan kirjaa kannesta kanteen kolme kertaa, mutta en mä olisi pystynyt soveltamaan sitä tietoa käytäntöön pelkän lukemisen perusteella vaan mun pitää tehdä sitä koodiakin samalla, kun asia oppikirjoissa eteni. Ja jo 1970-luvun lopulla mun isänikin, kun lukiossa mulla oli pitkä fysiikka,. aika ajoin auttoi mua ymmärtämään, mitä missäkin on kyse. Ei siis ottanut opettajan roolia kokonaan itselleen, mutta antoi tukiopetusta. En ole mikään älykkö enkä muukaan Mensan jäsen, mutta ulkoa - haikionkalahaukionkala - opettelun sijasta mun pitää ymmärtää, mistä on kyse. Ja kun isä aikoinaan opetti ymmärtämään pitkän matikan juttujakin, niin eihän mun tarvinnut opetella ulkoa kuin muutama laskukaava ja kaikki muut laskukaavat pystyin johtamaan niistä muutamasta ulkoa opetellusta. Kun ymmärsin, mistä on kyse. Muistan aikoinaan sairaanhoito-opistosta, miten monille lääkelaskut oli ihan älyttömän vaikeita. Tentissä kun ei saanu olla yhtään vastausta väärin, niin moni kurssikaveri reputti. Useammankin kerran. Mä laskin ne laskut aina yhtälöillä ja opettaja joskus ihmetteli, että hän ei ymmärtänyt niistä mun yhtälöistä yhtään mitään, mutta lopputulos oli aina oikein. Vaikka ne tarvittavat laskukaavat oli opetettu jo oppikoulussa (ei siis olleet edes lukion matematiikkaa). 



Kuopus aikoinaan takkusi kertolaskuissa eikä sitä muutenkaan kauheesti napannut koulunkäynti (koulukiusattu kun oli jo ekasta luokasta lähtien), niin mä koodasin sille simppelin pelin, jolla harjoittelee kertolaskuja. Oli aina 20 laskua per pelisessio ja jos sai ne kaikki oikein, maksoin pojalle markan. Yksi ilta ja 20 markkaa ja poika osasi kertotaulut miten päin vaan. Sittemmin sen kaveritkin alkoivat käydä meillä pelaamassa kertotaulupeliä.



Esikoiseni otti ensimmäiset askeleensa koulutiellä pahimpina lamavuosina ja koska silloin opettajia lomautettiin paljon, oli ihan selvää, että vanhemmat joutuivat paikkaamaan tätä opetuksen vajetta.