Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä tapahtuu Hopen kautta oleville lahjatoiveille, joita kukaan ei toteuta? Entä niiden toivojille? Jaetaanko saadut lahjat sitten jotenkin niin, että kaikki saavat edes jotain? Vai jääkö sitten ne, joiden kallista toivetta kukaan ei toteuttanut, kokonaan ilman? Mä kyllä ymmärrän, että jonkun toive voisi olla vaikka pleikka 5, mutta jos tälle lapselle ei saa ostaa mitään muuta (esimerkiksi 10 kpl Finnkinon leffaliippuja), niin jää kokonaan ilman Hopelta saatua lahjaa, vaikka ne leffaliputkin olisivat saattaneet olla ihan mieluinen joululahja.

Toivon todella, että kalliiden toiveiden esittäjät jää kokonaan ilman lahjaa tai saa korkeintaan jotkut käytetyt villasukat. Ehkä lapsi sitten ymmärtää, että ensi vuonna kannattaa toivoa jotain halvempaa.

Monissa muissa vastaavissa keräyksissä on tosiaan vain lapsen sukupuoli ja ikä sekä annettu esimerkkejä, mitä lahja voisi olla. Näin ne saadut lahjat voidaan jakaa kaikkien kesken, jotta jokainen saa kuitenkin jotain ikäänsä ja sukupuoleensa sopivaa. Hopella taas systeemi on, että joko ostat just sen tietyn tavaran tai et osta yhtään mitään. 

Tietääkö joku, mitä tapahtuu Hopen kautta oleville lahjatoiveille, joita kukaan ei toteuta? Entä niiden toivojille? Jaetaanko saadut lahjat sitten jotenkin niin, että kaikki saavat edes jotain? Vai jääkö sitten ne, joiden kallista toivetta kukaan ei toteuttanut, kokonaan ilman? Mä kyllä ymmärrän, että jonkun toive voisi olla vaikka pleikka 5, mutta jos tälle lapselle ei saa ostaa mitään muuta (esimerkiksi 10 kpl Finnkinon leffaliippuja), niin jää kokonaan ilman Hopelta saatua lahjaa, vaikka ne leffaliputkin olisivat saattaneet olla ihan mieluinen joululahja.

Nro 233: "Näihin joulupuihin tosiaan lahjoittaa myös yritykset, joten ne kalleimmat toiveet ei ehkä ole niitä joita kenenkään yksityishenkilön odotetaan ostavan. Kuvittelisin kyllä, että ne kalleimmat toiveet ei tule niiltä joilla on isoin puute, koska onhan se selvää että on iso todennäköisyys jäädä ilman jos laittaa toiveeksi pleikkarin. Että ehkä niitä toiveita laitetaan sitten vähän niinkuin arpalipukkeeksi, jos vaikka sattuisi tuuri kohdalle. "

Näin mäkin vähän ajattelen, että ne kalleimmat jutut on ajateltu yritysten hankkivan. Aika harva taitaa ehdottaa esimerkiksi lastensa kummille, että tämä ostaisi lapselle jonkin tonnin puhelimen joululahjaksi. Tällaiset lahjat ostavat yleensä vanhemmat itse tai korkeintaan isovanhemmat, jos ovat varakkaita. Muille sukulaisille tai muille lähipiiriin kuuluville ehdotetaan jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.

 

Luultavasti on mutta eikö tämän homman idea ole se, että annetaan lahjaksi jotain sellaista mitä muuten ei koskaan saisi?

Lapset ja nuorethan usein toivovat jotain sellaista mitä kavereillakin on. Jotta voisivat olla porukassa mukana.  Ja yleensä ne nyt vaan ovat kalliimpia tavaroita.

Vilkasukat ja suklaat pystyn ostamaan itsekin.

Alunperin näiden idea oli ostaa lapselle, jonka vanhemmilla ei ollut varaa ostaa yhtään mitään joululahjaa eikä lapsen sukulaisiltakaan tullut joululahjoja (korkeintaan jotkut mummon kutomat villasukat), joululahja. Että köyhän perheen lapsellakin olisi jouluna lahjapaketteja, joita availla. Tämä on nyt muuttunut ja köyhän lapsi saa kyllä vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan joululahjoja, mutta ei niitä kalliita. Siksi kalliit toivotaan tuntemattomilta. Harva kuitenkaan ostaa tuntemattomalle lapselle kalliimpia lahjoja kuin mitä ostaa omilleenkaan. Yleensä menee muutenkin niin, että omille lapsille ne kalleimmat ja sukulaislapsille sitten vähän edullisemmat. Sen vuoksi lapselta kysytään joululahjatoiveita eri hintaluokista, jotta vanhempi voi sitten ehdottaa niitä sukulaisille sen mukaisesti, miten paljon kukakin haluaa laittaa sukulaislasten lahjoihin rahaa.

Ehkä noiden kalliiden toiveiden taustalla on ajatus, että joku yritys tai yhteisö ostaa kalliin lahjan? Ja tavalliset työssäkäyvät sitten niitä kohtuullisempia lahjoja? En siis tiedä, kunhan mietin. Mietin myös, että jos on tärkeää toteuttaa lapsen kallis lahjatoive, eikö näiden Hopen ja muiden kannattaisi kerätä enemmin rahaa ja sitten niillä rahoilla ostavat lasten toivomat jutut. Jotkut lahjoittaisi kympin ja jotkut satasen, mutta kun tarpeeksi moni lahjoittaisi, kertyisi summa, jolla niitä iPadeja yms voisi ostaa. 

Mä laitan 8- ja 9-vuotiaille karkkipussit ja kirjekuoreen kummallekin 50€ setelit. Ovat ihan tyytyväisiä ja käyvät sitten joulun jälkeen ostamassa itselleen jotain mieluisaa tai laittavat rahat säästöön ja ostavat sitten, kun on kertynyt isompi summa. Tiedän, että eivät odotakaan saavansa sukulaistädiltä mitään satojen eurojen lahjoja.