Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli myös 17v pojan lahjakorttitoive ruokakauppaan 😥Tekisi mieli hankkia, kunhan tietäisi että menee perille, eikä vääriin käsiin.

Taitaa olla vanhempien toive. Jos hankit kortin, niin katso että on edes sellainen jolla ei saa tupakkaa tai alkoholia.

Muistaakseni millään lahjakortilla ei saa ostaa alkoholia tai tupakkatuotteita. Tietenkin ruokaostoksilta säästyneet rahat voi sitten käyttää päihteisiin jos on kamala ihminen

Voi ostaa. Esmmerkiksi K-ketjun lahjakortilla voi ostaa. Mutta voi myös valita K-ketjun Hyvä teko -lahjakortin, jolla ei voi sotaa alkoholia, tupakkaa eikä Veikkauksen pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön ajatusvääristymä aloittajalla.

Nyky-yhteiskunta vaatii ihmisiltä paljon, eikä katso onko tulot pienet vai isot. Ensinnäkin kaikki tämä digipaska, kaksinkertaiset vahvistukset kahdella eri digilaitteella, jotka pitäisi olla niin uusia, että ne vielä toimivat noiden systeemien kanssa, eikä ne ole mitään halpoja vehkeitä!!

Turha hurskastella tuota ennakkoluuloista narratiivia, että köyhä on muka se joka "vaatii" elintasoa, kyllä se on tämä digipaskayhteiskunta joka asettaa vaatimukset liian korkealle!!!

Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Vielä kasarilla valmistettiin tuotteita, jotka kestivät vähintään 15 vuotta, monet pidempäänkin. Nyt varsinkin elektroniikka valmistetaan siten, että se joko hajoaa tai muuten sen toimintaan tulee häiriöitä tai hidastuu hyvin pian sen jäålkeen, kun tavaran takuuaika on mennyt umpeen. Tai tulee jokin uusi päivitys, joka ei toimikaan enää sillä 5 vuotta vanhalla laitteella. 



1960-luvulla piti olla vanhemmilta lupa, jotta ylipäätään sai puhelimella soittaa kaverilleen. Pääsääntöisesti lapsella ei ollut mitään syytä soittaa kaverilleen. Takki päälle, kengät jalkaan ja sitten soittamaan kaverin ovikelloa. Nyt jo alakouluikäinen tarvitsee oman kännykän, koska kotona ei ole puhelinta. Vanhempien puhelimet ovat vanhemmilla mukana töissä. Kännyköitä ei ole tarkoitettukaan kestämään kovin montaa vuotta, joten on vähän pakko ostaa uusi kännykkä. Ja se on tarkoituskin. Jos kännykkä kestäisi ja toimisi yhtä pitkään kuin vanhemmillani edelleen käytössä oleva lankapuhelin eli 50 vuotta, niin eihän kännykkäbisneksellä rikastuisi. 

Menin kansakouluun 1968 ja kyllä mä jo silloin tiesin, että on olemassa erilaisia tulotasoja. Siihen aikaan koulumaailmassa tuloerot eivät kuitenkaan näkyneet, koska pidettiin järjettömänä ostaa lapsille jotain kallista. Varsinkaan kasvaville lapsille kalliita vaatteita. Jos jostain huomasi lasten vanhempien varallisuuden, niin sen saattoi huomata kaverin kotona käydessään. Siis mikäli ymmärsi, mitä mikäkin huonekalu, taulu tms oli maksanut. Jos jotain kallista vaatetta, käsilaukkua, hajuvettä, korua tms hankittiin, niin se hankittiin aikuiselle eikä lapselle. Muistan hyvin niiltä ajoilta, miten kaverini ukki oli nikkaroinut lapsenlapselleen pöydän ja maalannut sen punaiseksi. Mulla oli vaan tylsä lastenpöytä, jonka pinta valkoista ja jalat koivunväristä puuta. Vasta aikuisena mulle selvisi, että se mun pöytä oli Alvar Aallon suunnittelema pöytä. 



Mun kouluvuosinani lapset eivät olleet kovinkaan hintatietoisia. Ei siis tiedetty, mitä mikäkin maksaa. Ei tiedetty mistään trendeistäkään yhtään mitään.  Telkkareissa ei mainostettu eikä ollut nettiä eikä someakaan. Jos jotain kallista luxusta mainostettiinkin, niin ne oli naistenlehdissä eikä lapset taas sellaisia lukeneet. Nakke Nakuttaja ja Aku Ankka kiinnosti kansakoululaista enemmän kuin joku Anna, Eeva tms. 



Vasta sitten teininä tuli enemmän tätä tietoisuutta. Muoti muuttui ja muodin perässä tietenkin olisi pitänyt mennä. Mutta farkkuja lukuunottamatta ei kyllä kauheesti ollut väliä, mitä merkkiä jokin vaate oli. Riitti, että se oli samantyylinen kuin muillakin. Yhdessä vaiheessa jokatoisella oli korkeakauluksinen valkoinen palmikkoneuleinen villapaita, jok aoli niin lyhyt, että vyötärö jäi  näkyviin. Mutta riitti, että oli sellainen, ei ollut väliä, mitä se oli maksanut tai oiliko vaikka äiti tai mummo neulonut sen itse. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhteydessä kouluun, siitä ei ole mitään hyötyä. Siellä on keskusteltu, että erilaisuuden takia ei saa kiusata. Homma on suorastaan oksettavaa. Myös opettaja itse syrjii "erilaisia" ja eri tavoin itseään ilmaisevia lapsia.

Mä ymmärrän hyvin sua ja tuo on koulun puolelta ikävää. Mutta oletko aivan varma, että kiusaaminen loppuisi, jos lapsesi saisi jotain merkkitavaroita? Ettei sitten alettaisi kiusata jostain muusta? Eihän kiusaaja tarvitse mitään varsinaista syytä kiusaamiselleen. Kun kiusaaja haluaa kiusata, hänelle on ihan sama, kiusaako toista tämän vaatteista, kännykän merkistä, repusta, pituudesta, painosta, silmälaseista, puhetavasta tai vaikka korvien muodosta. Ihan sekin riittää kiusaajalle syyksi, että toinen on ujo tai arka tai ei muuten uskalla/osaa pistää kiusaajalleen vastaan. 

Jos näissä keräyksissä halutaan  kalliita lahjoja ja nyt en tarkoita kalliilla mitään satsen lahjaa vaain näitä monen sadan tai jopa tuhannen euron lahjoja, niin eikä tällaisista toiveista olisi järkevämpää laittaa keräys yrityksille? Esimerkiksi merkkivaatteita tai elektroniikkaa myyviin liikkeisiin. Jossain vaiheessa olikin niin, että jotkut elektroniikkaa myyvät liikkeet lahjoittivat vähävaraiseen perheeseen ison taulutelkkarin tms.