Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

No mulle ei käy muuta kuin se, että oma "hömppään" (esim kampaajalla käynnit, ravintoloissa syömiset yms) kuluttamiset vähenee, koska luonnollisesti mieluummin autan omia lähipiirissäni olevia, joille nämä muutokset kolahtaa ja kovaa. K-kauppias kiittää, kun omien ostosteni lisäksi tilaan vielä muutamalle muullekin sieltä ruokia ja muita päivittäistavaroita. 

Eli kampaaja tekee konkan ja muuttuu työttömäksi ja sinulla ei ole varaa käydä K-kaupassa kun hinnat on kalliimpia kuin muualla eli K-kauppias tekee myös konkan.

Ei vaan mä jatkan edelleen K-kaupassa asiointia. Jätän vaan ne muut jutut pois. Ja näille, jotka  hallituksen leikkausten jälkeen ovat mun apuni tarpeessa, tilaan myös K-ketjun kaupoista. Eli K-kauppias kiittää, kun vien ne aiemmin kampaajalle, ravintoloihin yms paikkoihin käyttämäni rahat K-kauppiaalle. 

Muutto toiselle paikkakunnalle tuskin on syy, miksei otettaisi takaisin. Mutta jos nk poltat siltoja takanasi, todennäköisesti sua ei palkata enää uudelleen. Nuo esimieheen liittyvät ongelmat ja nimenomaan se, että nostit ne ennen lähtöäsi esiin, voi olla just tuota siltojen polttamista. Riippuu tietenkin tavasta, jolla nostit ne esiin. Yleensä kannattaa vaihtaa työpaikkaa siten, että työnantajalle jää hyvä kuva työntekijästä. 

No mulle ei käy muuta kuin se, että oma "hömppään" (esim kampaajalla käynnit, ravintoloissa syömiset yms) kuluttamiset vähenee, koska luonnollisesti mieluummin autan omia lähipiirissäni olevia, joille nämä muutokset kolahtaa ja kovaa. K-kauppias kiittää, kun omien ostosteni lisäksi tilaan vielä muutamalle muullekin sieltä ruokia ja muita päivittäistavaroita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos köyhän perheen lapsi toivoo vaikka laskettelusuksia ja -monoja pääseekö hän käyttämään niitä minne ja millä rahalla reissu kustannetaan? Pääseekö useammin kuin kerran? 

Hyvä kysymys sinällään, mutta on ihmisiä, jotka asuvat ihan laskettelukeskusten lähistöllä. Eli "reissuun" ei tarvita rahaa ollenkaan vaan vain niihin rinnelippuihin vai mitä ne nyt ovatkaan. Vähän sama juttu kuin vaikkapa lahjaksi saadut  Linnanmäen rannekkeet ei ole yhtä suuri ongelma pääkaupunkiseudun lapsille kuin vaikka Ivalossa asuville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia kai siinä syyllistetty, vaan heidän vanhempiaan, kun antavat laittaa epärealistisen toiveen. Sitten kun toive ei toteudu (tosi pieni todennäköisyys on, että joku ostaisi tonnin hintaisen jutun joulupuukeräyksestä) niin lapsi pettyy. Jos vanhemmat ohjaisivat toiveen hinnassa, niin se olisi paljon parempi lapsen kannalta. En tarkoita, ettei saisi toivoa kalliimpia (muutaman satasen) juttuja ollenkaan, mutta jos toivoo yli tonnin kännykkää, niin täytyyhän sen vanhemmilla olla tiedossa, että lapsi jää todennäköisesti ilman lahjaansa silloin

Kuka ostaa tuntemattomalle muutaman satasenkaan lahjan?

Kyllä minä voisin ostaa, jos olisin satavarma, että se menee sille lapselle/nuorelle. En vain luota näihin järjestöihin.

 

Tämähän se.  Mä olen elämäni aikana avustanut varsin paljon vähävaraisia ihmisiä, mutta en halua avustaa välikäsien kautta. Mulle on myös jäänyt vuosien varrella mieleen sekä edellisen että nykyisen lapsiasianvaltuutetut puheet. Siis että lapsiperheiden eriarvoistuessa vähävaraisten perheiden lapset kokevat osattomuutta. Jotkut eivät edes voi osallistua kaverin synttäreille, koska ei ole varaa synttärilahjaan. Tai ei voi järjestää itse synttäreitään, kun ei ole varaa.  Vähän isompien kohdalla lapsi jää porukan ulkopuolelle, koska ei voi lähteä kahvilaan, leffaan tms kavereiden kanssa. Olen pyrkinyt lapsiperheitä avustaessani siihen, että nämä lapset voisivat kavereineen tehdä jotain kivaa. Eikä vain kävellä pitkin katuja kalliit merkkilenkkarit jalassa ja katsella, miten ne muut merkkilenkkarit jalassa kulkevat kaverit lähtevät vaikkapa leffaan, ja sitten lapsi palaa kotiin, koska ei ollut rahaa leffalippuun. 



Olen ostanut paljon lahjakortteja kahviloihin ja pikaruokapaikkoihin, lisäksi myös sarjalippuja leffateattereihin. Jotta se lapsi tai teini pääsisi kavereidensa kanssa osallistumaan. Olen myös ostanut vähävaraisille perheille isompia satseja elintarvikkeita ja muita päivittäistavaroita, jotta sitten vanhempien omista rahoista jäisi sen verran, että lapsi saisi ostettua kaverisynttäreille jonkin lahjan ja pääsisi osallistumaan. Ja joskus olen tilannut jonkun lapsen synttäreille kaiken kakuista ilmapalloihin, jotta lapsi saisi järjestettyä omat kaverisynttärinsä. 



Vaikka mulla ei olekaan lapsenlapsia, seuraan näitä keskusteluja, koska siskollani on lapsenlapsia. Haluan saada käsityksen siitä, että eikö nykyään todellakaan voi lähteä kavereiden kanssa kahvilaan, mäkkäriin, leffaan tms, jos ei ole tietyt merkkilenkkarit jalassa tai tietyn merkkinen kännykkä taskussa. Koska tämähän on sitten ihan eri asia kuin mistä lapsiasiainvaltuutetut ovat puhuneet. Omat lapseni kun ovat vielä sitä sukupolvea, jolloin kavereiden muakan saattoi mennä leffaan, jos oli leffalippuun rahaa. Silloin ei vielä kyselty ennen leffaan menoa mitään lenkkareiden tai kännykän merkistä. 



Mutta joo, tänä vuonna mulle menee se noin tonni nuoren opiskelijan sairaalalaskujen maksamiseen sekä muuhun siihen liittyvään. Siitä ilahtuu sekä tämä nuorimies itse että hänen avovaimonsa ja vähävaraiset vanhempansakin.