Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 43: "Aika kylmää. Elämän päähän potkimalle ihmiselle ei mikään ole tärkeämpää, kuin tunne siitä että joku välittää. Ja sinä et suostu välittämään ihan vaan jostain omista periaatesyistäsi. "



Tänä päivänä ihmiset selviävät varsin hyvin ilmankin, että joku tuttava tulee laittamaan ruokaa tai tiskaamaan. Ihmiset osaavat varautua siihen, että joskus voi sairastua tai muuten tulla tilanne, että ei pääsisikään kauppaan. Mikroaaltouuni on ihan loistava keksintö. Enää ei tarvitse mennä ensin liiteriin pilkkomaan puita, kantamaan puut sisälle, lämmittää puuhella puilla, jotta saisi keitettyä edes teeveden. Ruuan valmistuksesta puhumattakaan.



Kuten edellisessä kommentissani sanoin: "Mä ymmärrän sun pointin". Ei se ihminen tarvitse kokkia eikä tiskaajaa vaan ihmisen, joka välittää. Välittää voi muullakin tavalla. Vaikka jutella sairaan kanssa puhelimessa ja kysyä, mitä kuuluu. Kuunnella. Lohduttaa. Tai sitten auttaa konkreettisesti sellaisissa asioissa, joita ei voi millään muulla tavalla ratkaista kuin saamalla apua joltain toiselta ihmiseltä. Kuten esimerkiksi se koiran ulkoilutus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta ihmistä olet itse vetänyt pinnalle? Miten teit sen?

Omassa lähipiirissäni olen yrittänyt auttaa monia ja epäonnistunut joka kerralla.

Psyykkisesti oireilevalle oli tarjolla terapiaa ja pysyvä hoitosuhde, mutta hän "ei jaksanut" mennä vastaanotoille.

Jatkuvista rahahuolista valittajan neuvoin nettisivuille, joissa opetetaan suunnittelemaan omaa taloutta ja välttämään velkaa. Ei huvittanut opetella.

Tuo on neuvomista, ei auttamista.

Niin no, ei se toisen puolesta tekeminenkään mitään auttamista ole. Se on mahdollistamista.

 

Jos tuttavasi on vaikka kipeä ja teet hänelle ruokaa ja tiskaat niin se on auttamista eikä kipeilyn mahdollistamista. Sinulla on selvästi asenne, että kaikki avun

Mä ymmärrän sun pointin, mutta nykyisin kauppojen kotiinkuljetukset toimii. Voi vaikka Woltin kautta tilata eineksiä ja lämmittää ne mikrossa. Muuta tiskiä ei tule kuin haarukka tai lusikka. Jos asuu paikassa, jossa ei ole kauppojen kotiinkuljetuksia, on se kotivara ihan hyvä olla olemassa. Ja varata vaikka jonkin verran kertakäyttöastioita, niin ei tule tiskiä ollenkaan. Ja jos  käyttäisikin lautasia, juomalaseja jne, niillekin riittää, kun huuhtaisee juoksevan veden alla ja tiskaa sitten, kun on paremmassa kunnossa. 



Mä olen kyllä käyttänyt sairastuneiden ihmisten koiria ulkona, kun he eivät ole itse pystyneet viemään. Mutta ei kyllä kävisi mielessäkään käydä vielä kokkailemassa ja tiskaamassa. 

Elämäni ensimmäinen joulu yksin. Ellei lasketa mukaan joulua 2012, jolloin olin sairaalassa. Ei minkäänlaista stressiä eikä uupumusta. Vielä kun suvun kanssa sovittiin, että ainoastaan lapsille (ei enää aikuisille) joululahjat. Hommaan molemmille lapsille karkkipussit ja kirjekuoriin joulukortit ja 50€ setelit. Joulupöydässä mulla on vain sellaisia ruokia, joista itse tykkään. Eli hyvin "riisuttu versio" meidän suvun perinteisestä joulupöydästä. Aattona syön sitten, kun mulle tulee nälkä. Ei tarvitse katsoa edes kelloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta ihmistä olet itse vetänyt pinnalle? Miten teit sen?

Omassa lähipiirissäni olen yrittänyt auttaa monia ja epäonnistunut joka kerralla.

Psyykkisesti oireilevalle oli tarjolla terapiaa ja pysyvä hoitosuhde, mutta hän "ei jaksanut" mennä vastaanotoille.

Jatkuvista rahahuolista valittajan neuvoin nettisivuille, joissa opetetaan suunnittelemaan omaa taloutta ja välttämään velkaa. Ei huvittanut opetella.

Tuo on neuvomista, ei auttamista.

Tämä. Neuvoja jaellaan, tiedetään paremmin. Käytännössä ei kukaan auta.  kysy muualta . meme muualle hakemaan apua .

 

Niistä neuvoistakaan ei yleensä ole hyötyä, kun neuvoja ei ymmärrä kokonaistilanneyta ennenkuin alkaa latelemaan.

Tai vaikka ymmärtäisikin, aika usein  kokonaistilanne on sellainen, ettei niissä yksityishenkilö pystyisi edes auttamaan, vaikka halua olisikin. Tarkoitan siis auttamisella jotain konkreettista apua, en neuvojen antamista ja kuuntelemista. Tukena voi olla ja lohduttaakin, mutta toisen elämää on aika vaikea muuttaa. 

Mulle tulee perjantaina Cittarista kotiinkuljetus. Isäni ja siskoni menee ylihuomenna ostamaan joulukuuset ja mä menen siksi aikaa vahtimaan muistisairasta äitiäni. Torstai ja perjantai mulla on vapaata. Imuroin vasta perjantaina, koska noista nelijalkaisista kavereista lähtee kuitenkin vielä karvaa. Ehkä silitän vielä jouluverhot keittiöön tai sitten en. Rauhallinen joulu tulossa.