Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 83: "Mikä  pakko sukua just jouluna tavata, tapaa ennen tai jälkeen."



No just tästä mä puhuin. Että ei pidä alun alkaenkaan lähteä mihinkään sukujouluhässäkkän. Koska jos lähdet, tunnet yhä syvempää syyllisyyttä siitä, että PILASIT KAIKKIEN MUIDEN JOULUN, jos päätitkin toimia toisin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tekee "pesäeron" sukujouluista, sitä helpopmmalla ja vähemmällä syyllisyydellä pääsee. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini 70-luvun joulu:

Kaikki leivottiinihan itse taikinan teosta lähtien. Eli ei mitään valmiita piparkakku- tai voitaikinoita, vaan itse tehtiin. Ja leivottiin paljon, ei mitään 500 g piparkakkutaikinaa. Kuivakakkuja, pullaa, täytekakku.

Kaikki ruoat tehtiin kokonaan itse. Lantun kuoriminen oli yllättävän hankalaa, kuori oli älyttömän kovaa. Ruokalajeja oli paljon. Talo siivottiin lattiasta kattoon ja kaapit myös.

Äiti oli ihan tööt jouluaattona, vaikka perhe auttoi...

Oman perheeni joulu onkin sitten huomattavasti vaatimattomampi. Joulusiivous on lähinnä järjestelyä ja imurointia. Kaapit jäävät täysin rauhaan. 

 

Mä muistan omasta lapsuudestani 1960-luvun ja 1970-luvun taitteesta. Itsenäisyyspäivän jälkeen sai tietenkin käydä edelleen koulussa, mutta kavereita ei saanut enää tavata. Koska siitä lähtien jouluaattoon kaikki aika meni siivotessa. Siihen aikaan mun vanhemmillani oli valtava määrä kirjoja,. Siis muutama tuhat. Ja joka hemmetin kirja piti kantaa parvekkeelle ja tomuttaa siellä. Jalkalistat yms pestiin vanhalla hammasharjalla. 



Muistan, kun ysärin alussa esikoiseni kummisetä joulun alla soitti mulle. Vastasin puhelimeen ja kerroin, että olin just jynssäämässä Vimillä ja hammasharjalla saunan lauteiden alla lattian kaakeleiden saumoja puhtaaksi. Esikoisen kummisetä kysyi, meinaanko viettää jouluni saunan lauteiden alla. Vuosi oli 1993 ja sen jälkeen en ole tehnyt joulusiivousta. Ihan tavallinen viikkosiivous riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressiä alkaa tulla silloin, kun suvun vanhukset tulevat siihen ikään, että "tämä on varmasti minun viimeinen joulu". Siinä menee helposti parikymmentä vuotta, kun toteutetaan vanhuksen viimeistä toivetta yhteisestä joulusta.

No, mutta ap:lla on ohje tuohon. "Älä stressaa." Ja nyt onkin ihan helppoa tuottaa vanhukselle pettymys.

Voi vielä kertoa itkevälle vanhukselle, että hän on vastuussa omista tunteistaan, jos ei muuten näytä menevän perille.

Yksinäisen vanhuksen voi pyytää mukaan oman perheensä joulun viettoon, mutta sitten se vanhus ei sanele, mitä joulupöydässä pitää olla tai millä tavalla joulua muutenkaan pitää viettää. Mun 96v ja 94v vanhemmillani pitää joulupöydässä olla kaikkea sellaista, mitä taas mä itse en jopulupöytään tarvitse ollenkaan. Jos joku vanhus ei halua viettää jouluaan yksin, sitten pitää hyväksyä se, millaiseen jouluun on osallistumassa. Jos ei ole sillejä, lipeäkalaa eikä lanttulaatikkoa, sitten niitä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Stressiä alkaa tulla silloin, kun suvun vanhukset tulevat siihen ikään, että "tämä on varmasti minun viimeinen joulu". Siinä menee helposti parikymmentä vuotta, kun toteutetaan vanhuksen viimeistä toivetta yhteisestä joulusta.

Purskahdin nauruun :D Juuri näin!!! Mun vanhemmillani on omasta mielestään ollut se "viimeinen joulu" jo neljännesvuosisadan eli heti sen jälkeen, kun täyttivät 70.

Nro 35: "Jos kutsut vieraita jouluksi niin kyllä aikataulut menee emännän mukaan. Ei talonväkeä hyppyytetä omien aikataulujen vuoksi, ja pöydässä syödään sitä mitä emäntä tekee ja tarjoas. Juntteja jouluvieraitam

Jotenkin tuntuu agdis avata jo näiden puolesta, joilla on aikatauluja, sääntöjä ja pakkia jouluksi. Ei ihme että tunteet kiristyy ja poliiseilla on töitä. "

Näinhän sen pitäisi mennäkin. Että emäntä ja/tai isäntä päättää. Mutta kun on kasvanut suvussa, jossa emäntä haluaa kaikki paikalle samaan aikaan, niin sitten emäntä sumplii. Ja kun olet tällaisen emännän tytär ja seuraavana vuorossa järjestämään, siitä sumplimisesta on tosi vaikea irrottautua. Koska sitten PILAA niin monen joulun. Ensin on helppoa, jos on vaan ne omat lapset. Kun tulee ne lasten puolisot, joilla taas on omat perinteensä, pitää alkaa huomioida nekin. Jotta ei PILAISi muiden joulua. Sekään ei sitten riitä vaan tulee niitä lapsenlapsiakin. Ja sitten niiden lastenlasten vanhemmat eroaa, joten pitää käydä sekä äiskän että iskän luona. Ja kaikkien mummien ja ukkien. Ja sitten tulee vielä ne lastenlastenlapset. 



Olen sitä mieltä,. että joulut omassa kodissa. Jos sitten on sinkku sisarus ja ne ikäloput vanhukset, ne voi kutsua mukaan. Mä olen NIIIIIIIN onnellinen, että saan ensimmäistä kertaa viettää joulun yksin. Vaikka tästäkin mua ehdittiin jo suvussa syyllistää. Omat lapseni haluavat viettää jo sitä ihan omaa jouluaan, joten heidän osaltaan ei ole mitään ongelmaa. Itseasiassa mun esikoinen vietti jo viime joulunkin vain puolisonsa kanssa kahdestaan. Haluavat jo hekin joulurauhaa eikä jouluhässäkkää. 



Mun vinkkini nuorille on, että tehkää omat joulperinteenne. Tehkää jouluistanne sellaisia, mitä itse haluatte. Älkää odottako yli kuuskymppisiksi, että vihdoinkin saisitte omanlaisenne joulun.