Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen. 

Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna. 

Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa  muuttaneet lapset  haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla. 

Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä. 

 

Niin, "kaikki" haluaisivat olla omien lastensa kanssa jouluna silloinkin kun nämä ovat jo aikuisia, paljon harvempi omien tai puolison vanhempien kanssa. Sama koskee niitä aikuisia lapsiasi. Seura tuntuu varsin usein olevan tavoiteltua vain yhteen suuntaan ns. suku

Juuri näin. Aina sanotaan, että lasten pitäisi katkaista se napanuora. Mutta ihan oikeasti myös vanhempien pitäisi osata katkaista se napanuora.Lapset ovat tärkeitä, mutta ei ne saisi olla koko elämän sisältö. Ei niin, että elää vain lastensa kautta. Siitä kun laittaa lasztensa niskaan sellaisen taakan, ettei ne välttämättä selviä edes hengissä siitä taakasta. 

Nro 207: "Joulu on  aina rakennettu yhteiseksi sukujuhlaksi. Se näkyy jo joulukinkun koossa, peleissä, tonttuleikeissä, joululauluissa jne. 

Tai jos jossakin lehdessä kuva, joulupöydän kattauksesta, se on katettu vähintäin 12hengelle, eikä koskaa 1-3 hengelle, jota nykyään perhekoot edustavat, kun viettävät joulua perhekunnittain. "

Mutta miksi? Ja miksi pitää elää kuten jossain naistenlehdissä? Sitäpaitsi joulukinkkujakin on saanut jo vuosikymmeniä paljon pienempinä kuin ne oman lapsuuteni (1960-luvulla)  12 kg joulukinkut. Jokaisesessa suvussa voi olla ihan omat perinteensä. Ei sen ainoan päivän vuodesta tarvitse olla vain joulu. Se voi olla jokin muukin juhlapäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sukujoulu tavallistakin?

Kun vanhemmat olivat elossa, tapasin heitä joka joulu, koska asuimme toistemme lähellä, mutta lapsuuskotini joulut vietettiin aina oman perheen kesken. Emme siis tavanneet isovanhempia emmekä muitakaan sukulaisia. Isän mielestä joulun piti olla rauhoittumisen aikaa oman perheen parissa. Lapsena se tuntui välillä tylsältäkin.

 

Riippuu ihan ihmisistä. Ei mun vanhempanikaan aikoinaan halunneet viettää joulua oman sukunsa (vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät, serkut, enot jne) kanssa vaan ihan vaan oman ydinperheen kanssa. Mutta sitten, kun minä j a siskoni aikuistuttiin, äiti ei halunnutkaan viettää joulua isäni kanssa kahdestaan. Näin jälkikäteen ajateltuna en oikein edes  ymmärrä, miksi eivät. Heillä kun olisi ollut varaa mennä jouluksi vaikka maailman kalleimpaan hotelliin jonnekin ulkomaille, mutta ei. Ja olivat siis silloinv ielä ihan työelämässä ja eläkepäiviin vuosikausia. 



Mun mielestä pahinta, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, on heittäytyä surkuteltavaksi ja säälittäväksi. Olipa sitten kyse yksinäisestä joulusta tai vaikka omista sairauksista. Vaikka ne lapsesi ovatkin jo aikuisia, olet silti edelleen heidän äitinsä tai isänsä etkä asetu lapsen asemaan omille lapsillesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mummu, 68 v, ja mietin just, että kehtaisinko sanoa, että vietän joulun yksin kotona. Lapset asuvat samassa kaupungissa ja aina pitäisi mennä heidän luokseen. Hoidan kyllä mieluusti lapsenlapsia ja kyläinen luonaan mutta juhlapäivät on yksin parasta. Eikä minusta enää muutoinkaan joulu tunnu miltään, ikä on minulle tuonut masennusta ja apatiaa ja rasittaa olla jotain velkaa lapsille. Elän yksin ja tämä on parasta. 

Sano ihmeessä. Lapset voivat ajatella, että sinulla olisi kurjaa yksin ja siksi kutsuvat. Voisit melkein olla minun äitini, hän on muutamaa vuotta nuorempi, mutta sanoi jotenkin vaivihkaisesti että ei häntä haittaa olla yksin, kun kutsuin joulua viettämään. No, ei tietenkään ole pakko tulla, saa tulla jos tahtoo. Ehkäpä hän tulee kahville päivällä, kun tuossa lähellä asuu, se ksopisi oikein hyvin. En myöskään koe että äiti olisi meille m

Samaa mieltä. Meillä lähti tämä sukujouluhässäkkä purkautumaan, kun kysyin mun esikoiselta, mitä mieltä hän olisi, jos en tänä vuonna osallistuisikaan sukujouluun. Hänelle se oli ihan ok, koska itsekin halusi jo alkaa viettää omia joulujaan. Kuopuksellekin oli ihan ok. Ja nyt, kun tämä vuosikymmeniä kestänyt sukujoulutraditio hajosi, myös mun siskoni poika perheineen haluaakin viettää oman joulun. Tiedän, että jo kauan sitten mun siskoni olisi halunnut viettää joulunsa mökillään, mutta kun suvussa on marttyyri matriarkka, niin kukaan muu ei ole saanut viettää jouluaan haluamallaan tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama ongelma on sukupolvelta toiseen. 

Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna. 

Itsekin kaipaan näitä sukujouluja, mutta vanhempani ja appivanhemmat kuolleet ja taas äskettäin kotoa  muuttaneet lapset  haluavat joulun viettää kavereittensa kanssa ulkomailla. 

Ilmiö toistuu sukupolvesta toiseen, aikoinaan halusin olla vain oman perheen kesken, kun lapset olivat pieniä ja nyt vietetään joulua miehen kanssa kahden ja kaipaan lapsia kotiini joulun viettoon. Ja joulu tuntuu menettävän yhä enemmän merkitystä. 

 

"Vanhemmat haluavat vielä kerran koota koko perheen yhteen ja se tapahtuu jouluna. "

Miksi? Miksi juuri jouluna? Miksi juuri joulusta on tehty suvun unelmien täyttymys? Se ainoa kerta vuodessa, kun ollaan yhdessä? Onhan meillä pääsiäinen, vappu, juhannus ja itsenäisyyspäiväkin. Ja jos haluaa, muitakin juhlapäiviä. Vaikka loppiainen ja helatorstai.