Reipas ja tunnollinen lammas

Ei mullakaan ole mitään itkemistä joulun suhteen. Rento ja kiireetön joulu kissani ja koirani kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Meihin suomalaisiin ei uppoa millään Jamie Oliverin ja Kape Aihisen toitottamat yhdessä tekemisen mallit ja että ruuan laittaminen voi olla hauskaa.

Ei! Kokkaaminen on ankaraa suorittamista. Kokkaaminen on yhden ihmisen työ, äidin työ. Väsyä ei saa, eikä vituttaa.

 

Mä olen joskus miettinyt tätä asiaa, mutta ainakaan näissä kasarilla valmistetuissa asunnoissa ei keittiöitä ole suunniteltu useammalle samanaikaiselle kokille. Kaksi vielä just ja just menee, mutta ei isompi porukka. Uusimmissa asunnoissahan on jo ihan toisella tavalla, joten yhdessä kokkaileminen tulee varmaan lisääntymään. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy äidiltäsi, mikä olisi hänestä paras ratkaisu. Jos kerran on kurkkuaan myöten täynnä kokkaamista, niin jokin uusi vaihtoehto joulun viettoon teidän täytyy yhdessä sopia. 

 

Tämä. Noin muuten ap:n kommenttiin niin kyllähän jos puunaa, häärää ja kokkaa, voi olla hyvinkin väsynyt aattoiltana. Jos kuitenkin on itse kutsunut lapsensa perheineen jouluksi, on aika epäkohteliasta valittaa sitten ihan itse aiheuttamaansa väsymystä kutsumilleen ihmisille.



Voisi siis ensi vuonna joulun alla olla hyvä, jos ottaisi asian puheeksi. Omasta kokemuksestani tiedän, että se aattoillan uupumus kyllä saattaa hyvinkin vuoden aikana unohtua ja sitten on taas ihan innoissaan laittamassa joulua. Kunnes taas huomaa, että on ihan poikki. Äitisikin on ihan hyvä ymmärtää, että jos hän ei oikein enää jaksaisi laittaa joulua, sitten on oltava joku muu vaihtoehto. Hän viettää joulun isäsi kanssa kahdestaan, hän ja isäsi tulevat jouluksi sinun luoksesi tai sitten - jos mahdollista - valmistelette joulun hänen luonaan yhdessä. Hyväksymällä sen, ettei enää jaksa, hyväksyy myös oman vanhenemisensa ja sen, että elämä muuttuu erilaiseksi. Tavallaan yksi elämänvaihe on silloin ohi ja monesti siitä menneestä haluaisi pitää kynsin ja hampain kiinni, koska tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Mulla oli nyt mun eka jouluni yksin ja voin tyytyväisenä todeta, että oli ihan hyvä ratkaisu. 

No vaikka sukulaisia ja perheenjäseniä varten. Siis niitä, joiden kanssa syystä tai toisesta ei vietetty joulua yhdessä. Voisihan valokuvat tietenkin lähettää kaikille, mutta yksinkertaisempaa jakaa ne somessa ja sitten jokainen saa halutessaan käydä katsomassa ne. 

Pääsääntöisesti on mennyt ihan hyvin. Ensimmäinen jouluni yksin - ja siis ihan omasta toiveestani - ja olen nauttinut stressittömästä joulusta. Aamulla keitin riispuuron ja päivän mittaan sitten vähän valmistelin jouluruokia, Suurimman osan ostin valmiina. Mutta tulihan se sitten taas sekin, että taas kerran piti juosta mun vanhemmilleni. Äiti 96v muistisairas ja isä 94v liikkuu huonosti. Ovat menossa mun siskolleni joulupäivälliselle, mutta tietenkin taas tuli kaikkea, mikä ei mennytkään isän suunnitelmien mukaan. Ja kuten aina ennenkin, mun olisi pitänyt tehdä "jotain". En ole lääkäri, taikuri enkä edes Jeesus, joten en voi tehdä mitään. Voin ainoastaan arvioida, onko syytä lähteä päivystyksen vai ei. Tälläkään kertaa ei ollut mitään syytä. 



Kohta koiran kanssa taas lenkille ja sitten laitan perunat kiehumaan ja ryhdyn syömää joulupäivällistä. Ai niin, etupihalle pitääå muistaa sytyttää ulkotuli.



Hyvää Joulua kaikille palstalaisille!