Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että kotihoitoa ei saisi? Äitini sai altzheimer-diagnoosin, ja ainakin Turussa se oli riittävä syy saada kotihoitoa, vaikka periaatteessa kotona pärjäsikin. Kotihoito huolehti erityisesti lääkityksestä.

Nyt läheisenä pikaisesti yhteys paikalliseen kotihoidon palveluesimieheen. Häneltä saa ohjeet, jos tarvitaan vielä joku lääkärintodistus tai lomake. Kannattaa toimia, ennen kuin puoliso on tyystin uupunut, ja muistisairas muiden vastuulla.

Yhä vain; kenenkään ei ole pakko ottaa vastuuta muistisairaasta. Outoa ajattelua!

Tämä pitää paikkansa. Puolison ei ole pakko huolehtia siitä, että muistisairas ottaisi lääkkeensä. Eikä siitä, että muistisairaalla olisi ruokaa tai muistisairas kävisi joskus pesullakin. Kunnallinen tai siis nykyisin hyvinvointialueiden tajoama kotihoito ei ole kuitenkaan ilmaista, joten sitäkin kannattaa miettiä, haluaako maksaa palvelusta ja kuinka paljon. Mun vanhemmilleni tulee halvemmaksi ostaa haluamansa palvelut yksityiseltä kuin ottaa ne julkiselta, jossa maksu määräytyy vanhuksen tulojen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos arvioidaan muistisairaan kanssa asumisen rasittavuutta asteikolla 0-100, niin ap:n kertoman tilanteen rasittavuus on noin 1. 

Joten kannattaa nauttia nyt, kun tilanne on vielä hyvä. 

Tämä on kyllä totta. Nyt anoppi voi sentään vielä nukkua öisin kutakuinkin rauhassa sekä käydä kahvilassa. Kun tilanne tuosta pahenee, ei appea voi jättää enää yksin ja appi saattaa alkaa touhuilla omiaan öisinkin. Lähteä karkuteille ja jos oviin hommaa hälyttimet, niin anoppi herää viimeistään siihen, kun hälytin alkaa huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei ole virallinen omaishoitaja? Miksi tekee työn ilmaiseksi? Minä en ymmärrä....

Omaishoitajaksi ei pidä IKINÄ alkaa. Silloin hoidettava ei ikinä tule saamaan oikeasti jo tarvitsemaansa vanhainkoti- tai palvelutalopaikkaa, "koska kyllä sitä jo omainen hoitaa kotona". Vanhan ja sairaan omaishoitajan odotetaan tekevän sama työ yksin, mitä kolmivuorotyötä tekevät hoitajat tekevät porukalla.

Juuri noin! Ei omaishoitajaksi, koska työhön ei saa tukea, ja työn perusteella monet tuista evätään, kunnes omaishoitaja on itse hoidon tarpeessa! Uskoisitteko jos sanon että on olemassa sanattomat sopimukset joilla avun tarvitsijoille kielletään kertomasta kaikesta mahdollisesta tuesta mikä heidän on mahdollista saada? Arvatkaa miksi? Koska kunta ei halua maksaa ja tuolla tavalla saa hyvät säästöt. Siksi kunta

Tuo pitää varmasti paikkansa. Mun isäni ryhtyi nyt 94-vuotiaana äitini (96v) omaishoitajaksi. Homma lähti siitä, että sain vihdoin suostuteltua heidät ottamaan vastaan hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaajan. Menin itse paikan päälle, kun ohjaaja tuli käymään. Ohjaaja tiesi jo etukäteen, että olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, työskennellyt aikoinaan vanhustyössä ja olen edelleenkin varsin hyvin perillä sote-alan lainsäädännöstä. Kyllä hän kertoi kaiken mahdollisen eikä salaillut yhtään mitään. Harmittavampaa on, että vanhat jäärät eivät halua mitään apua. Siis ulkopuolisilta, minulta kyllä ottaisivat vastaan vaikka 24/7 hoivan :D Sain sentään heidät puhuttua ympäri ostamaan yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä siivouspalvelun. Isä saa siis nyt omaishoidontukea (vaikka eläkekin on ihan hyvä) ja sillä rahalla saa oikein hyvin katettua siivouspalvelun kustannukset. 

Samaa mieltä numeron 6 kanssa. Jossain vaiheessa voi vain aamuisin vastata kysymykseen, että nyt on sunnuntai. Siksi ei ole töistä soitettu eikä muutenkaan tarvitse herätä töihin. Kun muistisairas ei enää muista, mikä päivä tänään on, ei hän muista sitäkään, mikä päivä eilen oli. Mun äidilleni meni jonkin aikaa perille asiat, kun kytettiin nk realiteettiterapiaa. Mutta sairauden edetessä hän vain suuttui ja väitti, että hänelle valehdellaan. Oli kaikille osapuolille helpompaa vaan mennä mukaan ädin laalaa-maailmaan.Eikä kerta toisensa jälkeen muistuttaa, että sinun lapsuudenkotiasi ei ole enää ja vanhempasi ja kaikki sisaruksesi ovat kuolleet jo aikoja sitten. Kun äiti päätti lähteä lapsuudenkotiinsa, sanottiin vaan, ettei nyt arkena mihinkään lähdetä, kun kaikki ovat töissä, mutta mennään viikonloppuna. 

Kaksi viikkoa. Tai siis kyllä mua siinä välissä nosteltiin ambulansseihin, röntgenin kuvantamislaitteisiin ja leikkauspöydälle, mutta en siis seissyt enkä edes istunut sen kahden viikon aikana kertaakaan.