Reipas ja tunnollinen lammas

Mä en aikoinaan ottanut ePassia, kun en kokenut sille tarvetta. Ei siis kelvannut maksuvälineenä sellaisiin paikkoihin, mitkä mua olisi siinä elämäntilanteessa kiinnostanut. Sitten, kun sain vihdoin polviini tekonivelet ja pääsin taas kunnolla liikkumaan, otin ePassin. Ostinkin heti museokortin, konserttilippuja ja festarilippuja. Ja ennenkuin ehdin mitään niistä käyttää, tulikin pandemia. Museot suljettiin, konsertit ja keikat peruttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan ulkonäöllisesti. Vanhat naiset ovat usein pyörähtäneet ja sellaisia aidosti timmejä ja kropastaan huolta pitäviä on harvassa. Jos joku sanoo ettei ulkonäöllä ole miesten keskuudessa väliä niin on paskapuhetta. Vanhuus ei ole in, nuoruus on, aina.

Naisena voin tähän sanoa, että ei muakaan viehätä ulkonäöllisesti ikäiseni (siis 60+) miehet. 

Oman kokemukseni mukaan kyllä. Ikävuosina 40-50 on ikäisilleen miehille aika näkymätön, koska miehet haaveilevat vielä paljon nuoremmasta vaimosta. Mutta kun mies itse alkaa lähestyä kuuttakymppiä, alkaa montaa miestä pelottaa yksinäinen vanhuus. Ja sitten kelpaa jo se suunnilleen oman ikäinen nainenkin. 

Miksi pitäisi olla erillinen museo 80-90 -lukujen tavaroille? Mulla on keittiössä kaikki ruuanvalmistusastiat paistinpannuja lukuunottamatta 1970-luvulta. Kodinkoneet tietenkin uudempia, mutta esimerkiksi sähköinen viipalointikone on oranssi Rowenta jostain 70-luvulta. Siskoni muutama vuosi sitten osti uuden ja hienon viipalointikoneen. Kesti vain muutaman vuoden. Nyt taas jouluna lainasi mun ikivanhaa Rowentaani. Arkiastioissani mulla ei ole muutamaa mukia lukuunottamatta mitään tältä vuosituhannelta. Ja pyhäastioissani ei mitään sellaista, joka olisi valmistettu syntymäni jälkeen. Ja olen siis syntynyt 1961. Lisäksi mulla on keittiössä säilytyyspurkkeja, leipälaatikoita, tarjottimia yms, jotka kaikki on Anita Wangelin 1970-luvun tuotantoa. Vaikka kiinteät kalusteet kodinkoneineen ja pöytä ja tuolit ovatkin tältä vuosituhannelta, suurin osa keittiöni tarvikkeista on vanhempia. 



Kasarilla - kun siis seiskytluku alkoi olla niiiiiiiin läääst siisön - hankin modernit Arcorocin Octime astiat. Kun siskonpoikani aikoinaan muutti omilleen, totesin, että tuo musta yksinkertainen astiasto klelpaa varmaan nuorelle poikamiehelle. Kun sitten tapasi tulevan vaimonsa, tämä ihastui ikihyviksi mustaan astiastoon. Toi nimittän tälle naisellekin mieleen muistoja lapsuudestaan. Nyt heillä on tuo astiasto käytössään ja aina, kun olen jostain kirpparilta löytänyt sopivia osia, olen ostanut heille. 



Jos joku ei muista tätä astiastoa, niin linkin takana kuva:



https://images.auctionet.com/thumbs/medium_item_1266490_3eb68adfbb.jpg

 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että koko sukupolvi on semmoinen kun on... Olenkin ihmetellyt yhdessä kavereiden kanssa, miten meidän kaikkien vanhemmat ovat sellaisia. Mistään ei voi puhua, eikä missään nimessä voi oppia ja kehittyä. Asiallista kritiikkiä ei pystytä ottamaan vastaan, mutta sitä kritiikkiä annetaan kyllä, eikä todellakaan asiallisessa muodossa.

Se oli sen ajan ohjeistus. Mä sain lapsena tukkäpöllyä ja piiskaakin, mutta ei mun omat lapseni enää saaneet. Ajat muuttuvat ja myös neuvolan ohjeetkin. 20 vuoden päästä ohjeet todennäköisesti tulevat olemaan jotain muuta kuin tänään. Kun se vanhempiaan pyörittävä sukupolvi ei enää pärjääkään kyulmässä maailmassa eikä kaikki hyvpikään enää sen mukaan, mitä itse haluaa,. todennäököisesti aletaan taas muuttaa jotain käsityksiä Yrityksen ja erehdyksen kautta mennään niin yksilötasolla kuin yhteiskunnan tasollakin. Tämän päivän teinit eivät ole enää 60-luvulla syntyneiden lapsia, mutta kummasti kaikenlainen jengirikollisuus yms houkuttelee  tämän päivän teinejä. Turha tästä on syyttää näiden isovanhempia.