Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se vaikeaa. Joululomalla karsin vähän vaatteita ja astioita, mutta isoin ongelma on sekalainen tavararöykkiö kaapeissa, jota voi 'tarvita joskus'.

Itsellä auttoi muuton yhteydessä: haluanko viedä tämän vielä uuden asunnon kaappiin ja tarvitsenko sitä tavaraa siellä.

Olenko käyttänyt tätä viimeisen vuoden aikana?

Jos et ole muuttamassa, niin mieti, että jos saisit jostain nyt unelma-asunnon. Niin haluaisitko viedä just sen tavaran sen uuden asunnon kaappiin lojumaan?

Se tavara on sellaista kuin esimerkiksi pyöräilykypärä ja polkupyörän pumppu - pyöräilen ehkä kerran kesällä, mutta silloin niitä tarvitsee. Ei kannata heittää pois siis, mutta vievät älyttömästi tilaa säilytyksessä. Tällaista vastaavaa tavaraa on hirveästi. Jumppamatto, kuminauha ja käsipainot - pitäisi k

Missä nämä tavarat nyt ovat? Mulla on eteisessä pari osaa Lundian hyllyä. Hankin ison kasan erikokoisia kannellisia muovilaatikoita sekä Dymon. Dymolla olen laittanut laatikoiden päätyyn, mitä ne sisältävät. Esimerkiksi yhdessä laatikossa on taskulamput ja otsalamput. Yhdessä on paristot. Yhdessä isossa laatikossa on työkaluja, ruuveja, nauloja yms. Yhdessä laatikossa kätesäkki- ja roskapussirullia. Yhdessä joulukoristeet. Jne jne. Lundian ylähyllyllä on sellaiset tavarat, joita tarvitsen harvoin. Esim just joulukoristeet. Kädenulottuvilla taas sitten esim pölynimurinpussit, roskapussirullat yms. Asun rivitalossa ja mulla on vain ulkovarastot, joten niissä ei voi säilyttää sellaista, mikä ei kestä kosteutta. Jos asuisin kerrostalossa, laittaisin häkkikellariin hyllyt ja samalla tavalla muovilaatikot.

Vierailija kirjoitti:

Miten hävitätte täysin hyväkuntoiset kodintekstiilit ja astiat?

Mä olen lahjoittanut kodintekstiilejä joskus aiemmin eläinsuojeluyhdistykselle. En tiedä, vieläkö ottavat vastaan. Ainakin Hesylle kelpasi silloin vähän huonokuntoisemmatkin.

Mulla sattui viime kesänä mittava vesivahinko. Vesi ei siis tullut näkyville pinnoille vaan meni suoraan rakenteisiin. Mulla oli viikko aikaa tyhjentää asuntoni alakerta kokonaan, jotta ensin pääsee purkumiehet hommiin ja sitten kuivausfirma. Yläkertaan mahtui jonkin verran tavaraa, mutta ei läheskään kaikki. Koska alakertaan ei saanut jäädä mitään muuta kuin kattolamput, aloitin yksinkertaisesti ottamaan tavaran kerrallaan. Mietin 30 sekuntia, tarvitsenko varmasti ko tavaraa seuraavan vuoden aikana. Jos vastaukseni oli kyllä, laitoin tavaran yläkertaan menevään pahvilaatikkoon. Jos vastaus oli ei, niin sitten joko roskiin tai laatikkoon, jonka sitten noutofirma kävi hakemassa sortti-asemalle. Ei ollut aikaa jäädä miettimään ehkä-vastauksia vaan se oli joko tai.



Aion kesälomalla tehdä vastaavan yläkerrassa. Aloitan silloin vaatteista ja liinavaatteista. Ihan sen vuoksi, että viime kesänä multa lähti myös kaikki olohuoneen huonekalut (eivät olisi mahtuneet yläkertaan säilytykseen) ja tiedän, että mulla on aika paljon isoja pöytäliinoja, koska edellinen olohuoneen ruokapöytäni oli 12 hengen tuokapöytä ja uusi, minkä vesivahinkoevakon jälkeen ostin, on vain 6 hengen ruokapöytä. En siis tarvitse enää isoja pöytäliinoja. Aloitan siis kesälomalla niistä tavaroista, joita tiedän mulla olevan nyt tarpeettomina. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on tunne korvien välissä. Tuo tunne aiheuttaa yksinäisen olon, vaikka ihminen olisi seurassa ja juttelemassa muiden kanssa. Yksinäisyyttä tuntevilla ihmisillä on usein epärealistiset odotukset ihmissuhteiltaan ja he toivovat yhden bestiksen hoitavan heidän kaikki tarpeensa. Kellään aikuisella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käyttää kaikkea aikaansa toisen ihmisen ympärillä pyörimiseen.

Minulla ei ole yhtään läheistä ystävää; ei ole ollut oikein koskaan. En silti tunne itseäni yhtään yksinäiseksi.

Mä olen ajatellut yksinäisyyden tunteen johtuvan siitä, että yksinäinen ei tunne olevansa kenellekään tärkeä. Hänellä ei ole ketään, joka aidosti välittäisi. Ja tämä tunne sitten tuo jollain tavalla turvattomuutta. Sun kommenttisi jälkeen aloin miettiä, että ehkä kyse onkin enemmän siitä, ettei tunne olevansa kenellekään kaikista tärkein. Juuri tuo yksi bestis -ajattelu. Itse en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, vaikka en olekaan kenellekään kaikista tärkein. Korkeintaan koiralleni. Mutta mulla on elämässäni ihmisiä, joille kuitenkin olen tärkeä. Ja se riittää, vaikka en olekaan heidän elämässään numero yksi. 

Faith kirjoitti:

Yhdessä kauramaitotölkissä oli kierrettävä korkki, joka ei millään lähtenyt irti. Lopulta leikkasin sen saksilla. Nyt tuli mieleen että se oli ehkä tarkoituksella sellainen. Oli kyllä ärsyttävä kokemus.

Mä leikkaan ne korkit aina saksilla irti. Nivelreumaisena en saa väännettyä korkkia irti pelkästään käsivoimin. Onneksi ei tarvitse avata tuollaisia pakkauksia muuta kuin kotona. Tosin on mulla sellanen nk Sveitsin armeijan linkkarikin aina käsilaukussa eli saisihan sillä korkin irti kodin ulkopuolellakin.