Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 73: "Tuo on ihan ok, jos ei tule äkillistä tarvetta porakoneelle ja sen omistajat ei olekaan kotona, tai mehumaijaa tarvitsee vain yksi kerrallaan. Itse ainakin tarvitsen mehumaijaa pitkin kesää ja syksyä monta kertaa, ja joskus talvellakin. Kiireisimpänä aikana se ei joutaisi lainaan. Sama koskee vaikkapa sienikuivuria. "

Kuten sanoin, ihan tilannekohtaistahan tällainen on. Olen elänyt jo 62 vuotta eikä mulle ole vielä koskaan tullut äkillistä tarvetta porakoneelle. Jos mulle sellaisia äkillisiä tarpeita tulisi ja jos asuisin kauempana sellaisista läheisistäni, joilla porakone on, tietysti olisin hankkinut oman. Me ryhdyttiin mun siskon kanssa tähän systeemiin silloin, kun lapset aikuistuivat. Ei ole mitään järkeä, että kummallakin on kaapeissaan isoja kattiloita, joita kuitenkin yksin asuvana tarvitsee varsin harvoin. Riitti, että toisella on. Eikä isolle kattilallekaan koskaan ole tullut tarvetta ylllättäen vaan aina on tiennyt etukäteen, milloin isompi porukka on tulossa syömään. Meilä tietty vielä sekin tilanne, että se "iso porukka" on sekä siskollani että mulla yleensä samat ihmiset eivätkä he tule samaan aikaan syömään sekä siskolleni että mulle. 

Mutta pointtini siis on, että on hyvä miettiä tavaroita karsiessaan, pitääkö jokainen tavara omistaa itse vai voisiko olla jonkun kanssa yhteisomistusta tai ainakin niin, että toisella on jokin tavara ja toisella sitten jokin muu. Esim esikoiseni lainaa multa ompelukonetta silloin, kun tarvitsee. Ei hänkään ompele usein eikä varsinkaan yllättäen, joten aina on voinut lainata. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 70: "No se on eri asia jos asiasta on erikseen sovittu ja kaikki ovat siihen tyytyväisiä. "

 

Totta ja sen vuoksi, jos elämässä on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi näin sopia ja kenties tehdä jopa yhteishankintoja (esim minä ja siskoni ollaan maksettu se airfryer puoliksi) , niin ihan hyvin voi heiltä kysyä. Tosi moni kun ei halua täyttää asuntoaan tavaroilla, joita tarvitaan kuitenkin vain aika harvoin. 

 

Jos tarvitsette airfryeriä vain harvoin, niin mihin sitä tarvitsette ollenkaan, kun teillä varmaan on uunitkin? 

Kun mieli tekee ranskiksia, lähdet hakemaan airfryerin siskoltasi?

Minä laittaisin uunin päälle. 

Mä voin hakea sen samalla reissulla kun käyn viemässä roskat. Eikä siskoni tarvitse olla edes kotona vaan voin mennä omilla avaimillani. Mä käyn muutenkin hoitamassa sen kilpikonnat, kun systeri on mökillä. Eli me asutaan viereisissä rakennuksissa. Mutta kyllä esim mun siskonpoika on tosta muutaman kilometrin päästä tullut lainaamaan multa höyrypesuria. Tulee autolla. Ei meistä kukaan tarvitse sitä täysin yllättäen ja juuri samalla sekunnilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhjensin isäni kuoleman jälkeen omakotitalon kolme kerrosta; yksi asuinkerros ja vintti ja kellari täynnä kamaa vuosikymmenten varrelta; vanhoja vaatteita, kenkiä, papereita, meidän lasten koulukirjoja jne. Kolme jätelavallista meni kaatopaikalle. Hyvät miesten puvut ja päällystakit vein Fidalle (isällä oli vielä arki- ja pyhävaatteet erikseen) ja kaiken irtaimen mitkä oli hyvässä kunnossa mutta ei kellekkään jälkikasvusta kelvannut.



Silloin päätin tehdä kuolinsiivouksen kotonani. En jätä perikunnalle mitään romuröykkiöitä, siivoan paperit, vaatteet, kaapit ym. säännöllisesti. Kellarikomero on tyhjä ollut jo pitkän aikaa enkä vie sinne mitään. Testamentti on tekemättä vielä, pitäisi tehdä.

N64

Tämä voi olla vähän sellainen sukupolvikysymys. Mun vanhempani ovat eläneet lapsuutensa 30-luvun pula-ajalla ja teinivuotensa sotien aikaan. Heille on ollut todella vaikeaa heittää mitään pois. Just sillä ajatuksella, että tätä voi vielä tarvita. Vasta, kun muuttivat isosta asunnosta pienempään, oli pakko karsia. Mutta edelleen heillä on ihan liikaa tavaraa. Käyttökelpoista kylläkin ja osa ihan arvokastakin, mutta eivät he tee niillä yhtään mitään. Tunnistan itsestäni tuon "tätä voi vielä tarvita" -ajattelutavan. Esim juuri siinä, että rikkinäisiä t-paitoja saatoin säästää siivousta varten. Kuitenkin mulla oli siivousliinat erikseen enkä mä niillä risoilla t-paidoilla tehnyt yhtään mitään. 

Nro 70: "No se on eri asia jos asiasta on erikseen sovittu ja kaikki ovat siihen tyytyväisiä. "

Totta ja sen vuoksi, jos elämässä on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi näin sopia ja kenties tehdä jopa yhteishankintoja (esim minä ja siskoni ollaan maksettu se airfryer puoliksi) , niin ihan hyvin voi heiltä kysyä. Tosi moni kun ei halua täyttää asuntoaan tavaroilla, joita tarvitaan kuitenkin vain aika harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että kaikki josta mietit "tätä voi joskus vielä tarvia" voit surutta laittaa kiertoon. Ei niitä tarvi. Ja jos joskus tarvitset vaikka sauvasekoitinta kerran vuodessa, niin etköhän voi ennakoida ja pyytää lainaan tutulta.

En minä ainakaan tunne ihmisiä, joilta voisin alkaa lainailla sauvasekoitinta tarpeentullen.

Muutenkin aika tekopyhää heitellä tarve-esineitä minimalismin nimissä pois ja sitten juosta lainaamassa niitä niiltä jotka on katsonut tarpeelliseksi ne säilyttää. Jos heität jotain pois ja uskot asiaasi niin sitten et lainaile samaa asiaa muualta vaan tulet toimeen ilman sitä. 

Tämäkin vähän riippuu tilanteesta. Mulla ja siskollani on jo lapset aikuisia. Kummankin lapset asuvat aika lähellä meitä. Ollaankin jo vuosia sitten sovittu, että joka huushollissa ei tarvitse olla isoja kattiloita, mehumaijaa, airfryeriä, höyrypesuria, pitkiä tikkaita, porakonetta jne. Se riittää, että yhdellä on jotain, toisella jotain toista. Sitten lainataan, jos tulee tarvetta.