Reipas ja tunnollinen lammas

Eipä tuossa muuta voi tehdä kuin kannustaa ja rohkaista lasta hankkimaan muita(kin) kavereita. Näiden kahden kanssa viettää vähemmän aikaa ja olkoon se sitten ruudussa roikkumista, muiden kavereiden kanssa enemmän aikaa ja leikkimistä yms. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Rivitalo, kaukolämpö. Alakerrassa 21,5 astetta ja yläkerrassa 22,5 astetta. Ulkona -19 astetta. Taloyhtiössä asuntokohtaiset energiamittarit ja jokainen saa lämmittää sen mukaan, miten haluaa. Siskollani tässä samassa taloyhtiössä on aina 23-24 astetta ja mun vanhemmillani aina 25-26 astetta. Mä tykkään vähän viileämmästä kuin he. 

On muuten aika tuskaista käydä noin lämpimissä asunnoissa kylässä, jos on tottunut viileämpään. Meillä on 18-21 ja jo tuollainen 22-23 on vähän tukalaa ja 26 on jo sellainen lämpö, että tuntuu ettei pysty hengittämään kunnolla. 

Niin on. Mä en jaksa olla mun vanhemmillani kovin pitkään. Max 2 tuntia kerrallaan, vaikka menenkin heillä käymään aina ihan kesävaatteissa. 

Rivitalo, kaukolämpö. Alakerrassa 21,5 astetta ja yläkerrassa 22,5 astetta. Ulkona -19 astetta. Taloyhtiössä asuntokohtaiset energiamittarit ja jokainen saa lämmittää sen mukaan, miten haluaa. Siskollani tässä samassa taloyhtiössä on aina 23-24 astetta ja mun vanhemmillani aina 25-26 astetta. Mä tykkään vähän viileämmästä kuin he. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin toimi kaikki maassamme. Teveydenhuolto, vanhustenhoito, lastenhoito ( päiväkodit), y.m. Kaikki toimi mutta nykyään ei mikään toimi. Maamme on pilattu täysin, ei ole kotoSuomi enää, tämä maa!

 

 

T. N 53v

Vanhustenhuolto toimi kun vanhuksia oli paljon vähemmän. Mutta säästöjä tehtiin silloinkin, silloin alkoi kyläkouluja menemään kiinni ja kouluruuasta säästettiin, no säästettiin oikeastaan ihan kaikesta ja harvalla oli rahaa ylellisyyksiin

Kouluruoka oli 90-luvulla erittäin hyvää! Ei kyllä säästöt näkyneet missään. Terveyskeskukseen pääsi lääkärille samana päivänä eikä ollut ruuhkia. Hommat toisiaan toimivat tuolloin. 

Ehkä siellä oli toisin, minun kunnassa ky

Samoin täällä Vantaalla. Neuvolatoimintaa supistettiin merkittävästi ja sikiöseulkontoihin joutui moni menemään yksityiselle. Kouluissa opettajia lomautettiin ja yksi opettaja valvoi useampaa luokkaa.  Kotihoidontukeakin leikattiin aina puolen vuoden välein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Pitäisi ymmärtää, että maailma on muuttunut. Nuoret haaveilevat ihan muista asioista kuin hoitotyöstä. Varsinkaan vanhusten hoidosta. Ensihoito yms vetää edelleenkin nuoria opiskelemaan alaa, mutta osa jaksaa ja osa ei. Tiktokkiin ei saa kiinnostavia videoita perseen pesemistä. Eikä Instagramiinkaan kuvia.

Vanhusten hoito ei ole vain pepun  pesua, pääosin sen pitäisi olla muuta. Ja pitäisi olla aikaa kuntouttavaan työotteeseen ja vanhusten kanssa jutteluun. Joo ja muistisairaaseenkin saa yhteyden. Sulla on väärä kuva vanhustenhoidosta.

Mä puutun tähän. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja aikoinaan työskennellyt niin kotisairaanhoidossa kuin vanhustenhoidossakin. Mutta en ole viimeiseen 20:een vuoteen nähnyt missään yhtään mitään, millä saataisiin tämän päivän nuoret pitämään hoitoalaa ja erityisesti vanhustenhoitoa mitenkään tavoiteltavana urana. Mitä hohdokasta on vanhusten hoidossa? Nykynuoret ihannoivat julkkiksia ja sometähtiä. Vanhusten kanssako se hoitaja kilistelee skumppalaseja ja ottaa selfieitä? Lähihoitajia varsinkin on jo vuosikausia pidetty lähinnä luusereina. Siis ajateltu, että etkö nyt yhtään parempaan pystynyt. Miksi kukaan nuori haluaisi luuseriammattiin?

Kun mä kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi, hoitajia arvostettiin. Itse asiassa jopa teekkaripojat Otaniemestä järjestivät bileitä ja kävivät laittamassa bilekutsun sairaanhoito-opiston ilmoitustalulle. Myös kadettikoulun kundit laittoivat näitä ilmoituksia sinne. Eikä siihen aikaan, kun mä valmistuin, sen pahemmin potilaat itse kuin heidän omaisensakaan hyppineet silmille eivätkä varsinkaan käyneet fyysisesti päälle. Jotain on yhteiskunnassa tapahtunut, kun hoitajia ei arvosta enää tavalliset kansalaiset, ei potilaat, ei omaiset eikä edes meidän päättäjämmekään. Ja sitten ihmetellään, miksi ala ei kiinnosta nuoria. Minä en ihmettele ollenkaan.