Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs me vanhat tehdään? Pyöritellään peukaloita ja ollaan työttömiä?

Jäätte eläkkeelle ja keksitte uutta tekemistä. 

Mun alin eläkeikäni on 64v 9kk. Jos jään 64v työttömäksi, en mä heti eläkkeelle pääse. Pitää olla vielä 9 kuukautta työttömänä. Samaa mieltä kyllä siitä, että ihan turha 9 kuukauden vuoksi enää mitään työllistämistemppuja yrittää. Ensinnäkin kukaan ei enää palkkaa, vaikka kävisi millaiseia kursseja tahansa, koska eläkepäivät on edessä ihan hetken päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Silloin, kun meidän suvussa vielä esitettiin joululahjatoiveita, jokainen kirjoitti toivomuslistaansa niin niitä kalliimpia kuin edullisiakin toiveita. Oli ihan selvää, ettei opiskelijalla ollut varaa samoihin asioihin kuin asuntovelkansa jo maksaneilla hyvätuloisilla vanhemmillaan. Koskaan ei ollut mitään tarvetta kilpailla jonkun toisen lahjanantajan kanssa siitä, miten kalliin lahjan joku oli hankkinut tai minkä summan rahaa antanut. Ei siis "kuoltu häpeästä", vaikka olisikin antanut jollekin halvemman lahjan kuin joku toinen. 

En taida olla nettomaksaja. Suoria tukia kuten asumistuki tms en saa, mutta olen esimerkiksi maksanut isoista leikkauksistani itse vain murto-osan todellisista kustannuksista. Ja tietenkin käytän infraa ja vaikka en siitä maksakaan erikseen, maksan sen veroissani. Ai niin ja käytänhän mä Kela-korvattavia lääkkeitäkin. Yhteiskunnan tukea ne Kela-korvauksetkin.

Meillä oli (it-ala) vuoteen 2013 asti mahdollista tehdä satunnaisesti etätöitä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa oli kotoa lyhyempi matka työterveyshuoltoon kuin toimistolta. Joulukuussa 2012 sairastuin vakavasti ja olin ensin kolme viikkoa sairaalassa ja sitten pitkä sairasloma. Koska sijaista ei ollut mahdollista saada, mun työni kaatuivat työkavereiden niskaan. Puolitoista kuukautta saikulla oltuani kysyin pomolta, voisinko alkaa tehdä jonkin verran töitä etänä. Kotona oli tylsää, kun joutui vielä rollaattorin kanssa liikkumaankin. Onnistui ihan hyvin. Myös työkaverit olivat ihan tyytyväisiä, kun aloin sentään tehdä osan hommistani itse eikä heidän tarvinnut enää tehdä omien töidensä lisäksi vielä kaikkia mun töitänikin. Puoli vuotta myöhemmin tein taas kokopäivätyötä, mutta edelleen etänä. Jos etätyö ja osa-aikatyö ei olisi onnistunut, olisin ollut saikulla tuon puoli vuotta ja työkaverit joutuneet tekemään kaikki mun hommani sen ajan. Tästä kuitenkin seurasi, että kaikille muillekin tuli oikeus tehdä etätöitä niin paljon kuin halusi. Osa tykkää edelleen käydä toimistolla ja osa taas asuu talvet Espanjassa ja tekevät kokonaan etätöitä. 

Mä näkisin tuon asian niin, että nykyisin ihmiset eivät halua koteihinsa mitään ylimääräistä  tavaraa. Ainoastaan sellaista, mille on jotain käyttöä. Sen vuoksi on yhä hankalampaa keksiä mitään joululahjaa, jos ei ole täsmällistä tietoa, mitä toinen toivoisi. Ja täsmällisellä tarkoitan siis merkkiä/mallia/jne. Muistan vielä joulut, kun ennen joulua juoksin ympäri Helsingin keskustaa etsimässä toivelahjoja. Ei ollut vielä samalla tavalla verkkokauppoja, joista tilata. Mulla oli vain tiedossa, minkä valmistajan mikä tuote, mutta ei aavistustakaan, missä sellaisia myydään. Joten lopulta oli järkevämpää antaa lahja rahana ja lahjan saaja sai sitten itse käydä ostamassa sen, mitä halusi. 



Rahalahjan tietenkin tekee tyhmäksi se, jos kaikki antavat toisilleen vain rahaa. Esimerkiksi mä antaisin siskolleni satasen ja siskoni mulle satasen. Joten jossain vaiheessa on ihan hyvä, ettei aikuisille laiteta enää joululahjoja. Niin kauan, kun omat ja läheisten lapset ovat vielä nuoria ja heiltä oikeasti puuttuu jotain (esimerkiksi leivänpaahdin ja sellaista toivovat joululahjaksi), on ihan ok hankkia tavaralahjojakin. Lasten kohdalla aikoinaan huomasin myös sen (kun oli niitä lelukuvastoja, en tiedä, vieläkö sellaisia on), lapsen toivelahja saattoikin olla kaikista kaupoista loppuunmyyty. Siinäkin sitten mietti, että no mitäs nyt tilalle.