Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen usein perus ruskeakastiketta. Mysi Lahtisen ohjeen mukaan. Teen aina isomman satsin noin 2 litraa, ja pakastan 3-5 desin rasioihin. Tarvittaessa on helppo lisätä makkarat tai paistettu jauheliha.

Hyvä idea! Miksi mä en koskaan ole tällaista tullut ajatelleeksi 🤔 Täytyy ottaa käyttöön, kiitos vinkistä 😊

Samaa mieltä. Ja tosiaan mun tulee tehtyä ihan liian harvoin keitettyjä perunoita ja niiden kanssa jotain kastiketta. Pitääkin alkaa taas tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Höpsis, vain odotukset on nousseet. Jos nykyihminen eläisi 80-luvun elintasolla, saisi hän puolet palkastaan säästöön; lapset jakamaan huone, perheessä vain 1 pieni auto, ei maksullisia harrastuksia, ei ravintola-, elokuva-, yms maksullisia menoja, ei ulkomaanmatkoja, ruoaksi perunaa ja jauhelihaa... Johan alkaa rahat riittää.

Tämä pitää paikkansa, mutta kyse ei mielestäni ole vain yksilön omista odotuksista vaan myös yhteiskunnan odotuksista. Jos nykyisin perheessä olisi vain yksi puhelin (ei älypuhelin) ja sitä säilytettäisiin aina kotona eikä taloudessa olisi tietokonettakaan, aika hankalaksi muuttuisi. Enää ei ole reissuvihkoja eikä monistettuja tiedotteita koulun tapahtumista vaan kaikki on luettava Wilmasta. Puhelimetkin on tehty siten, etteivät ne kestä montaa vuotta (vrt vanhemmillani on edelleen käytössä 1970-luvulta peräisin oleva lankapuhelin). Muutenkin kaikki kodin elektroniikka tehdään kestämään huonosti ja kun korjauspalveluita ei juurikaan ole eikä varsinkaan varaosia enää valmisteta, on pakko aina ostaa uusi rikki menneen tilalle. Mulla on edelleen käytössä pari vanhaa sähkökäyttöistä laitetta (toinen 1970-luvulta ja toinen 1980-luvulta). Toimivat erittäin hyvin, koska siihen aikaan laitteet tehtiin kestämään. Kulutusyhteiskunta perustuu siihen, että koko ajan kulutetaan. Ei suinkaan siihen, että ostetaan kerran ja käytetään sitä vuosikymmeniä. Tästä on jo vuosia aikaa, kun tv-teknologia muuttui siten, että täysin toimiva televisio piti vaihtaa uuteen, koska vanha telkkari ei enää tukenutkaan uutta teknologiaa. Itse tv-vastaanottimessa ei siis ollut mitään varsinaista vikaa. 



Meille tulee myös koko ajan uusia erilaisia viranomaismääräyksiä. Erilaista direktiiviä, asetusta jne. Kansalaisilta ei kysytä, haluavatko he laittaa rahansa näiden määräysten toteuttamiseen vaan se on pakko laittaa. Määräykset koskevat myös työelämää ja sen vuoksi työn tuottavuus on laskenut. Olemme siskoni kanssa eri aloilla, mutta kumpikin todennut, että siinä missä ennen työajasta 20 % meni erilaiseen byrokratiaan ja 80% oli tuottavaa työtä, nyt se on toisinpäin. Suomessa noudatetaan orjallisesti kaikkia määräyksiä. Kaverini asuu talvet Espanjassa ja vaikka sekin kuuluu EU:hun, siellä viitataan hyvin usein kintaalla EU:n antamiin määräyksiin. Suomessa palkat laahaavat, koska työ ei ole enää niin tuottavaa kuin se oli joskus aiemmin. 



Mitä sitten tulee vaikkapa harrastuksiin, niin eihän niitä ole pakko olla. Ei ainakaan maksullisia. Mutta ihan on lapsiasiainvaltuutettukin ollut mediassa huolissaan siitä, miten lapset ja nuoret jäävät porukoiden ulkopuolelle, jos eivät voi osallistua samoihin asioihin kuin kaverinsakin. Syntyy osattomuutta, eriarvoistumista, syrjäytymistä. Ei kukaan halua omalle lapselleen sellaista, joten ihmiset laittavat sitten rahaa lapsiinsa sen sijaan, että laittaisivat sen rahan säästöön ja sijoituksiin. Kasarilla elintason merkki oli se, mitä perheen aikuisilla oli. Nyt tuntuu olevan se, mitä perheen lapsilla on. En osaa sanoa, milloin lasten ja nuorten "kilpavarustelu" alkoi, mutta ei sitä juurikaan ollut kasarilla eikä vielä ysärin alussakaan. 

Olet outo, mutta on meitä muitakin outoja. Lähikaupassa oli eilen kunnollista sian kylkisivua eli huomenna teen vanhanajan läskisoosia. 

Jos koiran kanssa ulkoilu lasketaan liikunnaksi, ei ole olemassa mitään pakkasrajaa. Mutta jos lämpötila on -25 tai vieläkin kylmempää, tuo koira ihan itse huolehtii, ettei lenkki ole kovin pitkä. Koiran kanssa siis tulee käytyä ulkona. Olen kyllä mielelläni kotona sisällä, teen kotihommia, notkun netissä tai katson jotain true crime -sarjaa. Kohta lähden käymään kaupassa ja samalla reissulla käyn viemässä vanhemmilleni heidän postinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Aina on olkkarissa saanut ollla, mutta huoneesta ei ole leluja saanut tuoda. Olkkarissa on ollut kirjoja ja  jotain rakentelujuttuja ja ne on säilytetty siellä. Olkkari on rauhallinen paikka. 

Meilläkin oli aikoinaan näin. Olohuoneen ruokapöydän ääressä sai kyllä piirtää, maalata vesiväreillä, koota palapeliä tms, mutta varsinaiset leluleikit omissa huoneissaan. Sen vuoksi lapsillani oli aina asunnon suurimmat makuuhuoneet ja mulla se pienin, jonka kaiketi oli suunnittelija tarkoittanut lapsen huoneeksi. Näin mahtuivat myös lasten kaveritkin leikkimään lasten huoneissa eikä tarvinnut olla asunnon muissa huoneissa.