Reipas ja tunnollinen lammas

Piti ihan miettiä, mitä yhteiskunta multa vaatii. Keksin vain kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että maksan veroja tuloistani, jotka yhteiskunta on määritellyt veronalaisiksi. Ja toinen on se, etten riko lakia. Tosin tämä toinen kyllä riittää, koska siihen sisältyy myös tuo ensimmäinen. Pystyn hyvin vastaamaan yhteiskunnan mulle asettamiin vaatimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ymmärrä ap:n "ongelmaa".

Mä uskoisin ymmärtäväni ja syynä on isot pakkauskoot. Jos tarvitset vain yhden porsaan fileviipaleen, sun pitää kuitenkin ostaa se puolisen kiloa, koska yksittäispakattuja ei ole. Tai jos tarvitsisit vain 100 g valkokaalia, sun pitää ostaa se 1,5 kilon painoinen möykky. Koska erityisesti pakkauskoot on suunniteltu lähinnä perheellisille, yksin asuvan pitää suunnitella ruokailunsa eri tavalla. Joko hyödyntää pakastinta tai muulla tavoin suunnitella syömisensä niin, että kaikki ostettu tulee käytettyä ennenkuin menee pilalle. Ja mitään "erikoisuuksia" ei kannata jääkaappiin hankkia, jos tarkoitus on käyttää sitä erikoisuutta vain pienen määrän yhden kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen huomannut omissa työkuvioissa miten helposti ihmiset vetoavat ahdistukseen työpaikalla. siis he voivat huonosti eism. siksi että äiti kuoli tai puolison kanssa ongelmia.

työnantajna en ihan käsitä miksi pitäisi maksaa pitkiä sairaslomia jos syy sei ole työssä. eikös se olisi yhteiskunnan tehtävä ei pienen työnantajan?

Kyllähän KELA osallistuu siihen koko ajan karenssipäiviä lukuun ottamatta ja parin kk kuluttua kokonaan. 

Jollain se ihminen voi kuolla todella yllättäin ja henkilö menee shokkiin. Tai kuolema laukaisee ahdistuksen, joka ilman sitäkin on ollut olemassa, mutta pysynyt jotenkin hallinnassa.

 

Se Kelan työnantajalle maksama korvaus on kuitenkin pienempi kuin mitä työnantaja maksaa sairaslomalla olevalle palkkaa. Ja tosiaan ne ensimäiset 9 arkipäivää menee kokonaisuudessaan työnantajan pussista. 



Aloittajan kysymykseen: niin, mistä sairaslomista pitäisi maksaa palkkaa?  Nämä ahdistukset eivät yleensä ole edes itseaiheutettuja, mutta monet elintapasairaudet ja niistä aiheutuvat sairaspoissaolot taas ovat. Pitääkö ylipainoiselle polvivaivaiselle maksaa palkkaa sairasloman ajalta? Tai liikunnasta pitävälle, jonka jalka murtui laskettelurinteessä? Vai olisiko tasapuolisempaa, jos sairaslomista ei maksettaisi lainkaan palkkaa vaan ainoastaan Kelan maksama sairaspäiväraha suoraan sairaslomalla olevalle?

Nro 22: "Kaikilla ei mene noin kivuttomasti, että lakkaisi olemasta huolissaan lapsistaan, kun ovat poissa silmistä. Tavallisemmin se huoli jatkuu ja jatkuu,  ei voi mitään.Turhaa ehkä, mutta kerran äiti, aina äiti. Pätee isiinkin tämä mutta ei niin yleisesti."

Ymmärrän kyllä tuonkin. Omat lapseni aikuistuivat aikana, jolloin esimerkiksi taksikuskeihin saattoi vielä luottaa. Ei mun tarvinnut pelätä, että olisivat toikkaroineet baarista yksin yöllä kotiin vaan ymmärsivät kyllä ottaa taksin, jos yksin liikkuivat. Ihan kuten minäkin tein omassa nuoruudessani. Raha-asioiden hoidon, kotihommien tekemisen yms oppivat jo täällä lapsuudenkodissaan. Ihan fiksuja normaaleja nuoria olivat omilleen muuttaessaan eikä mun tarvinnut pelätä, että tekisivät jotain typerää. Mutta väkivallan riski oli kyllä siihen aikaan pienempi kuin nykyisin. 

Kun kuopus meni kouluun, huomasin istuvani työpäivän jälkeen iltaisin yksin. Lapset huitelivat kavereineen jossain ja tulivat sitten ennen nukkumaanmenoaikaa kotiin. Jo silloin ajattelin, että hetkinen, mullahan on OMAA AIKAA ja niinpä lähdin vielä työn ohessa opiskelemaan toiselle alalle. Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä olen kyllä keksinyt arkeeni ja elämääni muutakin tekemistä. Mulle ei siten jäänyt mitään "tyhjiötä" elämääni ja jotenkin olen aina ajatellut, että aikansa kutakin. Oli pelkästään mukavaa, kun ei tarvinnut olla mistään eikä kenestäkään huolissaan. Sai olla vastuussa ihan vain itsestään. Nyt sitten saankin olla huolissani iäkkäistä vanhemmista ja hypätä niiden luona milloin mistäkin syystä, joten nyt ajattelen, että kannattaa tosiaan nauttia siitä ajasta, kun saa elää ihan vain itselleen.