Reipas ja tunnollinen lammas

En ole kokeillut enkä aiokaan kokeilla, mutta pari työkaveriani omistavat asunnot Espanjassa eli lähtevät aina lokakuussa sinne ja tulevat huhtikuussa takaisin Suomeen. Suomessa ollessaan asuvat kesämökeillään. 

Lakkopäivä on torstai, joten olen silloin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kirjoitus on asenteellinen. Sanotaan, että "ongelma" on vaikkapa näkemys siitä, että pitää pärjätä itse. Se ei ole mikään ongelma vaan hyve. 

Tuolla lapsiperheellä oli "ongelmana" ettei heillä ole parisuhdeaikaa. Ja kuitenkin ovat tehneet useammankin lapsen. Kaksi tervettä aikuista hoitaa maltillista lapsilukua. On työt ja turvallinen koti.

Voi kertoa, ettei meilläkään ole parisuhdeaikaa. Meillä on nyt sitä perheaikaa. On ollut jo 6 vuotta. Ihan niinkuin kaikilla muillakin pienten perheillä. Tuo on aivan tavallista perhe-elämää. En ymmärrä missä lie pilvilinnoissa elävät tai haluaisivat elää.

Miksi mielestäsi itse ja yksin pärjääminen on hyve? Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy sairauspoissaoloille ja varmasti yksi syy taustalla saattaa olla se, että yksin pitää pärjätä, kunnes ei enää pärjää ollenkaan.

Mä en sanoisi, että yksin pärjääminen olisi varsinaisesti hyve, mutta onhan se ihan hyvä asia, että et ole riippuvainen esimerkiksi anopistasi. Ei ne entisajan sukuyhteisötkään aina mitään auvoisia onneloita ollut vaan usein miniä sai luvan pitää suunsa kiinni ja tehdä kuten anoppi halusi, jos miniä mieli, että anoppi hoitaa lapsia. Eikä mieskään voinut sanoa vanhemmilleen vastaan, koska koko perheen toimeentulo oli kiinni suvun maatilasta. Tietyssä määrin on ihan hyvä, että ei ole sukulaisistaan eikä muistakaan yksityishenkilöistä riippuvainen. On paljon helpompaa olla vihainen Kelalle tai mille tahansa yhteiskunnan instanssille kuin olla koko ajan varuillaan ja nk "löysässä hirressä" jonkun sukulaisensa suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Paheneeko luonneongelmat dementiassa? Tätini joka oli aina ollut sellainen riidanhaastaja, suunaukoja ja mini-minä-tyyppi alkoi yhtäkkiä sekoileen. Haastoi erään sukulaisen oikeuteen perintöasiassa (missä ei mitään osaa). Yritti järjestää sukulaistytön puolesta isyyskanteen vieraalle miehelle. Eihän ne mihinkään johtaneet mutta aika draamaa.

Saa nähdä milloin tulee se lopullinen romahdus.

Voi ne pahentuakin. Mutta mitä mä olen omista vanhemmistani huomannut, niin tekemisen puute ja ennenkaikea tarpeettomuuden tunne saattavat aiheuttaa ihan järjetöntä toimintaa. Kyse ei siis ole mistään muistisairaudesta vielä vaan yksinkertaisesti siitä, että koko elinpiiri on muuttunut niin suppeaksi ja tapahtumaköyhäksi, että vanhus tarvitsee jotain tekemistä, missä voi päteä. Ja jos alunperin on ollut luonteletaan riidanhaastajatyyppiä, niin mikäs sen mukavampaa ajankulua kuin haastaa lisää riitaa sellaisissa asioissa, joissa se vielä on mahdollista. Mä olen huomannut tällaista toimintaa ihan meidän taloyhtiössäkin eli vanhat jäärät eivät hyväksy yhtiökokouksessa tehtyjä päätöksiä vaan vievät aisoita käräjille asti. Vaikka varmasti tietävät, että tulevat häviämään jutun. Mutta kun aikaa on eikä muutakaan tekemistä, niin....

Mä ymmärrän kyllä hyvin ongelman tukiverkostojen puuttumisessa. Mutta tulipa mieleeni yksi juttu. Monen mielestä isovanhempien kuuluisi hoitaa lapsenlapsiaan, jotta voisivat olettaa, että lapsensa hoitaisivat heitä sitten, kun he ovat vanhoja. Mutta miten tällaiseen ajatteluun sopii tilanne, että kun nyt sitten vanhempanne ovat aikoinaan auttaneet teitä lastenne hoidossa ja lapsillanne on nyt, kun omat vanhempanne tarvitsevat teidän apuanne, lapsia, joita luonnollisesti teidän pitäisi myös hoitaa, jotta aikanaan lapsenne hoitavat teitä. Eli teidän pitäisi samaan aikaan hoitaa sekä omia vanhempianne että lapsenlapsianne?

Mulla ei ole lapsenlapsia, mikä on erityisesti mun vanhempieni kannalta erittäin hyvä asia. Mun siskollani taas on tilanne, että hänellä on sekä ikäloput huonokuntoiset vanhempansa että myös lapsenlapsia. Ja on edelleen itsekin työelämässä. Olen välillä miettinyt, että jos mun lapsillani olisi lapsia, niin ei mun olisi ollut mahdollista hoitaa omia vanhempiani niin paljon kuin olen tehnyt. Enhän mä voisi esimerkiksi klo 3 aikaan aamuyöllä jättää taaperoa kotiini nukkumaan, kun lähden etsimään muistisairasta äitiäni tuolta kaduilta tai muuten joudun menemään vanhemmilleni, kun he eivät pärjääkään kahdestaan. Sinänsä kiva ajatus, että isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan ja vastaavasti sitten lapset omat vanhempansa, toimii hyvin vain silloin, kun on vain yksi sukupolvi tarvitsemassa hoitamista. Jos on sekä vanhuksia tarvitsemassa auttamista ja hoitoa että lapsia tarvitsemassa hoitoa, se väliin jäävä sukupolvi onkin aika lailla puun ja kuoren välissä.