Reipas ja tunnollinen lammas

Mielenkiintoinen ketju. Omat vanhempani ovat olleet niin vanhanaikaisia, että kun miehen on "tuonut näytille", niin suhteen on pitänyt olla jo siinä pisteessä, että kihlat ollaan jo ostamassa tai vähintäänkin suunnitellaan saman katon alle muuttamista. Jotkut ovat ketjussa kirjoittaneet, että ei ole tarpeeksi ihastunut/rakastunut, jos ei ole tarkoitus olla toisen kanssa vakavassa parisuhteessa. Mä itse ajattelen asian hieman toisin. Muutaman kuukauden seurustelussa on vielä niin ruusunpunaiset lasit päässä, että ei joko huomaa tai ei ainakaan välitä toisen ärsyttävistä piirteistä. Lisäksi moni näyttää tuossa vaiheessa vielä itsestään vain ne parhaimmat puolensa. Alkuhuumassa on ihastunut/rakastunut toisessa siihen mielikuvaan, joka hänestä siinä tunne myrskyssä on. Vasta ajan myötä huomaa, vastaako toinen todellisuudessa omassa päässään luotua mielikuvaa vai ei. 



Mä olen pysynyt pitkään sinkkuna. Osittain siksi, että en halunnut lapsiani sotkea mihinkään uusperhekuvioihin. Mutta suurimmaksi osaksi siksi, että monella miehelläkin tuntuu olevan liian kiire suhteen syventämiseen. Ja tämä kiire muuten tuntuu pahenevan, kun mies täyttää 60. Jollain tavalla kiirehtimisen vielä ymmärrän, jos ollaan perheenperustamisiässä ja se yhteinen asuntolainakin pitäisi vielä ottaa, mutta kun lapset on jo aikuisia eikä asuntolainaakaan enää tarvita, niin mikä ihmeen kiire silloin on? Koko loppuelämä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ai, luulin otsikon perusteella viestin sisällön ihan toisenlaiseksi. Luulin, että tässä puhutaan siitä, miksi miehet ei näe, että jotain pitäisi tehdä. Kuten yli pursuava roskis, leivänmurut pöydällä, lattialle läikähtänyt kahvi, homeinen hedelmä hedelmäkulhossa, likainen jääkaappi/ mikro/ uuni, puhtaat astiat tiskikoneessa, viemärin suuaukon tukkivia roippeita tiskialtaassa, jarruraitainen pönttö, likaisen nuhjuinen käsipyyhe, narulla roikkuvat kuivat pyykit jne jne jne. 

Kyllä miehetkin näkee nuo asiat. Syy, miksi eivät tee kuitenkaan mitään on:

a) eivät välitä eli heitä ei haittaa em asiat

b) ovat tottuneet, etteä joku muun (yleensä äiti tai vaimo) tekee



En mäkään tekisi em asioita itse, jos en joko välittäisi niistä asioista tai jos joku muu tekisi mun puolestani. 

AP: Ehditkin vastata jo tuossa siihen, mitä on tämä sun "näkymätön työ" Kannattaisko muuttaa kerrostaloon tai edes rivitaloon, jos kaikki omakotitalon hommat kaatuu sun niskaan. 



Mä teen aamuisin niin, että kunkahvinkeittimessä kahvi on valumassa, tyhjennän tiskikoneen. Pitkin päivää, kun tulee tiskiä, laitan likaiset astiat suoraan koneeseen. Illalla sitten taas tiskikone päälle. Onnistuisiko teikllä niin, että vuoroaamuina kumpikin tyhjentää heti herättyään sen tiskikoneen? Ja sitten kumpikin laittaa käyttämänsä astiat suoraan tiskikoneeseen?

Vierailija kirjoitti:

Alunperin kysyin kyllä mielipiteitä kalenteriin ylösmerkkaamisesta, mitä on minäkin päivänä tehty. Vastauksia monenmoista:). Kulut meillä puoliksi ja ei tuo autokuski niin kovasti minua kuljettele, kauppaostokset ja kodinhankinnat ovat mielestäni yhteisiä. Ruokaa menee paljon ja mies maksaa siitä suurimman osan. En vaan ymmärrä miten mies voi olla niin sokea kaikelle kodintöille. Minusta ei tule piikaa eikä kaulin kädessä huutavaa emäntää. Joten rauha, emme myöskään tarvitse terapiaa, kiitos. 

Niin ja tämä ylivaativa pirttihirmu on tänään vapaapäivällä.

Kiitos kaikille, jotka kommentoi.

T. Ap

Kirjoitit aloituksessa, että teet ilman kalenteriakin enemmän kuin mies ja vieläpä "näkymötöntä työtä". Miten mies voisi tietää jostain, mikä on näkymätöntä? Mun mielestä olisi ihan ok, että sinäkin laittaisit kalenteriin omat hommasi ja myös ne "näkymättömät työt". Ylipäätään teillä taitaa olla aika erilaiset käsitykset siitä, mitä pitäisi kodinhoidon suhteen tehdä. Ja kuinka usein. Ehdotin jo sulle aiemmin, että teette listan kaikista kodinhoitoon liittyvistä hommista ja sitten sovitte - vaikka kalenteriin laittamalla - kumpi kulloinkin tekee. 



Kahden aikuisen taloudessa ei pitäisi tulla jatkuvasti sellaista määrää sotkua, että siivottavaa ja muuta hommaa, että joka päivä olisi ihan poikki kotihommista. Lapsiperheissä tilanne on toinen. Hankkikaa kummallekin omat pyykkikorit ja miehelle vielä sellainen, missä voi säilyttää treenivaatteensa siihen asti, että pesee ne itse. Mä lakkasin pesemästä omien lastenikin pyykkejä, kun tulivat teini-ikään. Huolehtivat itse pesuun niin vaatteensa, lakanansa kuin pyyheliinansakin. Kun näytin ekan kerran, miten pesukone toimii, jätin pesukoneen päälle vielä koneen käyttöoppaan ja sanoin, että siitä voi tarkistaa. Ja sanoin myös, että jos pesukoneen käyttö on teknisesti liian vaativaa, sitten mun pitää varmaan viedä noi teknisesti vaativammat laitteet kuten tietokoneetkin pois. Ei tarvinnut viedä vaan hyvin onnistui pyykkihuolto seiskaluokkalaisiltakin. 



Kerroit, että mies käy 2 kertaa viikossa kaupassa. Ehdotin aiemmin kotiinkuljetuspalvelun käyttöä, mutta olisiko mahdoton ajatus, jos kirjoittaisit miehelle kauppalistan (eli mitä itse haluat kaupasta tuotavan) ja antaisit sen miehelle mukaan? Sun ei tarvitsisi käydä kaupassa ollenkaan ellet itse halua. Oletko muuten harkinnut robotti-imurin hankkimista? Mä en ollut ajatellut asiaa aiemmin, mutta kun nuoremmalla sukupolvella jo jokaisella on robotti-imurit omissa kodeissaan, päätin minäkin hankkia sellaisen. Ihan mukavaa maata sohvalla ja katsella telkkaria, kun robotti-imuri imuroi. Tossa mun robossa on vielä sellainen harja, joka harjaa myös jalkalistojen päältä. Perusteellisempi imurointi tavallisella imurilla riittää nykyisin kerran kuukaudessa, vaikka mulla onkin sekä kissa että koira. Vessanpöntön kaiketi jokainen putsaa itse käytön jälkeen, ettei jää mitään ruskeita rantuja? 



Pointtini on, että vaikka sinkku olenkin, en mäkään halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani kotitöihin. Itseasiassa vain ruuanlaitosta tykkään, kaikkia muita kotitöitä inhoan. Joten pyrin tekemään kaiken mahdollisimman helpoksi. Jos ruuanlaittokaan ei nappaa, joko wolttaan tai haen paikallisesta ravintolasta mukaani jonkun sapuskan. Yhdestä annoksesta riittää mulle vähintään kahdeksi ateriaksi. 



Tuli kyllä mieleen vielä sellainenkin asia, että onko sulla jokin tarve yrittää säästää rahaa, mutta miehellä ei tällaista tarvetta ole?

Ehkä mies kirjaa ne tekemisensä kalenteriin, jotta näkisit, minkä verran hän tekee? Ja ehkä mies ei todellakaan tiedä, mitä kaikkea sinä teet?  Mä olen työelämässä tottunut siihen, että projekti pilkotaan pieniin osaiin, niistä tehdään jokaisesta "lappu seinälle" eli meidän työnseurantajärjestelmään ja sitten sieltä jokainen tekee ne omat hommansa. Voisiko teillä toimia niin, että teette listan kaikista kotihommista, jotka on päivittäin/viikottain/kuukausittain tehtävä? Ja sitten jaatte ne eli kumpi tekee minäkin päivänä? Harvemmin tehtävät asiat kuten ikkunoiden pesut voi sitten sopia erikseen. 



Mitä tulee tuohon yhdessä kaupassa käymiseen, niin ettekö voisi käyttää kotiinkuljetuspalvelua? Tehkää ensin lista viikottain tarvittavista tuotteista  pohjaksi ja sitten ennen tilausajan päättymistä kumpikin merkitsee sinne ne tavarat ja ruuat, joita katsoo tarvittavan? Itse käytin vuosia kotiinkuljetuspalveluita ja oli ihan kätevää - kun huomatessaan vaikka konetiskiaineen olevan käymässä vähiin - lisätä se vaan heti tilaukseen. Nykyisin tilaan enää kerran kuukaudessa painavammat ostokset ja muuten käyn lähikaupassa, koska uuden kauppiaan myötä lähikaupan valikoima parani merkittävästi. Jos olisi edelleen vanha kauppias, tilaisin edelleen kerran viikossa kotiinkuljetuksella.