Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 63 "Eiköhän tuolla viitattu soseutettuun ruokaan." 



Voit hyvinkin olla oikeassa. Mutta olen tosiaan itse sairaalassa nähnyt epämääräisiä mössöjä, joista ei oikein pysty sanomaan, mitä ne on. Ja ei ollut soseutettuja. Toisaalta ajattelen niin, että voisihan ne soseetkin olla lautasella erikseen. Perunasose erikseen, porkkanasose erikseen ja jos vaikka on jotain uuniseitä kermakastikkeessa, niin se soseutetaan erikseen. Isältäni leikattiin aikoinaan vatsasyöpä ja koska ruuan määrä oli vähäinen, me sitten mun siskoni kanssa tehtiin ensin soseutetut ruuat ja sitten vähän kiinteämmät. Ei tullut mieleenkään vetää kaikkia aineksia tehosekoittimeen ja tarjota jotain epämääräistä sosetta. 

Nro 51: "Kun streroptypia vanuksista on päivähahvilla istuva mummo, niin ei tätä saa kyseenalaista. Siksipä hoitajien pitää kertoa vanhukselle, että hänen ateriarytmiin kuuluu päiväkahvi ja pulla. Muuten vanhus ei osaa käyttäytä oikein. "



Olen samaa mieltä kanssasi. Vanhukset yritetään niputtaa samaan muottiin. Ja vielä sellaiseen muotiin, millaisia näiden vanhusten omat vanhemmat tai isovanhemmat aikanaan olivat. Ei siis oteta lainkaan huomioon sitä, että vanhus itse ei ole ehkä ollenkaan ollut pullan perään. Sitten, kun tuleekin vanhaksi, pitääkin yhtäkkiä alkaa elämään kuten 1970-luvulla kuollut äitivainaa aikoinaan eli. Eikä ymmärretä - tai haluta ymmärtää - että tämän päivän vanhuksilla on lähes koko aikuiselämänsä ollut paljon muitakin vaihtoehtoja kuin heidän omilla vanhemmillaan aikoinaan. Tämä ei koske pelkästään ruokaa vaan monia muitakin asioita. Kuvitellaan, että kaikki vanhukset haluavat tehdä samoja asioita. Kaikki vanhukset tykkäävät samanlaisesta musiikista (ja vieläpä sellaisesta, jota kuuntelivat ehkä joskus lapsuudessaan ja teininä, kun parempaakaan ei ollut). 



Hyvässä vanhustenhoidossa jokainen vanhus pitäisi ottaa yksilönä, mutta tämä ei ole mahdollista. Ei riitä raha eikä henkilökunta. Silti jotenkin ajattelen, että vanhus pitäisi enemmän sellaisesta ruuasta, musiikista jne, joista hän piti eläkkeelle jäädessäänkin. 

Tuossa Ylen jutussa kiinnitti huomiota: " Pastasukupolvi on vasta vanhenemassa ja tämän hetken ikäihmiset eivät pidä ruoasta, johon on sekoitettu kaikki ainesosat sekaisin, sanoo geriatrisen ravitsemustieteen dosentti Irma Nykänen."

Siis mitä ihmettä? Makaroonilaatikko ja spagetti jauhelihakastikkeella oli ihan normaalia ruokaa niin kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin jo vuosikymmeniä sitten. Eikä lasagnekaan ole mikään ainoastaan milleniaalien keksimä ruoka suomalaisissa talouksissa. Mutta se on totta, että jos kaikki ainesosat on sekaisin, niin oli kyse mistä ruuasta tahansa, niin sehän on vain jotain mössöä. Ja omakohtaisesti voin kyllä sanoa, kun sairaalassa oli jotain pastaruokaa, niin a) se oli tehty jostain nyhtökaurasta ja b) se oli ihan rutikuivaa. Ehkä oli just uunista vedettynä ollutkin vielä jollain tavalla syömäkelpoista, mutta lämmittämisen jälkeen ei ollut enää. Ikääntyneelle, jonka nielemiskykykin alkaa olla heikko ja syljen eritys vähentynyt, ei mun mielestä pitäisi tarjota sellaisia ruokia, jota jää suun limakalvoihin kiinni ja vanhuksen pitää sitten kielellä tai sormilla yrittää saada klönttiä siirtymään lähemmäs nielua. 



Minusta on vanhusten aliarvioimista, jos kuvitellaan, että kaikki ovat asuneet jossain Pihtiputaan mökissä ja ainoa paikka, missä Pihtiputaan ulkopuolella ovat käyneet, olisi Helsinki. Nämä hoivakodeissa ja kotihoidossa olevat ihmiset ovat olleet työelämässä vuosikymmeniä aikana, jolloin Suomessa työpaikkaruokaloissakin oli jo ihan erilaiset ruuat kuin näiden sotia ennen tai sotien aikaan syntyneillä oli lapsuudessaan. Ja hyvin moni vanhuksista on nähnyt muutakin maailmaa kuin vain Pihtiputaan ja Helsingin. Itseasiassa tämä on se sukupolvi, joka alkoi viedä lapsiaankin Kosille, Mallorcalle ja Torremolinokseen. Ei toki kaikki, mutta hyvin monet, koska elintaso nousi ja "maailma avautui" myös tavalliselle duunarille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 85v dementikko ei ole vuosiin syönyt oikeaa ruokaa. Kotonaan asuu eikä ole ketään vahtimassa syömisiä, me käymme 2x viikossa viemässä ruokatarpeita hänelle

Vain pannacottaa ja ehkä joskus leipää ja rosvopaisia. 

Tuohan olisi luksusta jos söisi yhdenkin lämpimän päivässä

Pannacottaa, 85-vuotias? Tarkoitatko pannukakkuja?

 

Miksei 85-vuotias voisi syödä panna cottaa? Tuohan on maukasta ja helppo saada alas.

 

Pannacotassa sentään on proteiiniakin päinvastoin kuin mehukeitoissa, joita usein tarjotaan sairaaloissa ja hoivakodeissa (koska ne ovat halvempia kuin pannacotta). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 85v dementikko ei ole vuosiin syönyt oikeaa ruokaa. Kotonaan asuu eikä ole ketään vahtimassa syömisiä, me käymme 2x viikossa viemässä ruokatarpeita hänelle

Vain pannacottaa ja ehkä joskus leipää ja rosvopaisia. 

Tuohan olisi luksusta jos söisi yhdenkin lämpimän päivässä

Pannacottaa, 85-vuotias? Tarkoitatko pannukakkuja?

Mikä ihme siinä on? Mun äitini täyttää kesällä jo 97 vuotta ja jo 1960-luvulla hän tykäsi valita ravintolaqssa pannacotan jälkiruuaksi. Tuo 85 on äitiäni 12 vuotta nuorempi ja kenties matkustellutkin maailmalla paljon enemmän kuin tämän päivän nuoret. 1970-luvulla alkoi jo turistimatkailu Välimeren maihin ja se vain kiihtyi, kun tultiin 1980-luvulle. 



Luin tuon Ylen artikkelin ja siinä todettiin, että moni vanhus jättää syömättä sen vuoksi, ettei se ruoka maistu hyvälle. On mielestäni outo ajatus, että kun ihminen tulee vanhaksi, hän alkaisi tykätä vain niistä ruuista, joita on syönyt joskus lapsena tai teininä. Eli mulle sitten aikanaan tillilihaa, ahvenkeittoa, silakkalaatikkoa, hernekeittoa, puuroja jne...yäk. Ihan hullu ajatuskin, että tämän päivän vanhus olisi syönyt koko ikänsä aina vain samoja ruokia. Kauppojen valikoimat ovat räjähtäneet siitä, mitä ne oli vielä 1960-luvulla, joten aikuiset ihmiset ovat takuulla syöneet muutakin kuin vain sellaista, mitä heidän lapsuudessaan ja teinivuosinaan ei ollut vielä saatavilla.